Tulin siihen tulokseen, että paras keino selviytyä alkaneesta vuodesta on katsoa mennyttä vuotta. Sen pohjalta voin sitten suunnitella, mitä haluan tai en halua vuodelta 2010. Vuoteen 2009 mahtui niin paljon, että jaan katsauksen ainakin kahteen osaan, ehkä kolmeenkin ...
Rakkaus ja ihmissuhteet
Vuoden 2009 alkaessa olin rakastanut. Toukokuun lopulla tunsin itseni narriksi, petetyksi ja huijatuksi. Itkulta ei meinannut loppua tulla. Kesälomani aloitin itkien.
Jälleen kerran olen opetellut olemaan tuntematta, toisin sanoen olen opetellut olemaan ystävä tämän ihmisen kanssa. Rakkauteni, pettymykseni ja tuskani siirrän sivuun kohdatessamme. Jollain tavalla voisi sanoa, että olemme nykyään hyviä ystäviä. Se ei kuitenkaan ole aivan totta, sillä emme puhu tapahtuneista asioista mitään. Intensiiviset keskustelumme käsittelevätkin lähes kaikkea muuta paitsi tunteitamme.
Kaljaillat vähenivät huomattavasti. Ystävilläni ei ollut aikaa tavata minua keskustan baareissa. Ei enää perjantaioluita töiden jälkeen. Pettymyksiltä välttyäkseni aloin käydä Painonvartijoiden perjantairyhmässä. Minun olisi ollut mahdollista tavata ystäviäni heidän omissa paikoissaan, mutta emmehän me silloin olisi olleet kahdestaan tai ystäväporukkana puhumassa asioistamme.
Olen tyytyväinen siitä, että kapakassa viettämäni aika ja siellä kuluttamani raha ovat vähentyneet, mutta kaipaan ystäviäni. Pitäisi siis löytää jokin muu sosiaalisen kohtaamisen muoto kuin kaljan kittaaminen. Alkoholi on toiminut tunnelman laukaisijana ja keskustelujen kirvoittajana. Ehkä kahvi tekisi saman?
Juhlat
Järjestin tyttäreni ylioppilasjuhlat perheelle, ystäville ja suvulle. Tyttären isä osallistui juhlien kustannuksiin 12 oluttölkin verran. Lopun iltaa vain itkin, katso kohtaa rakkaus ja ihmissuhteet.
Järjestin tyttärelleni kaverisynttärit. Juhlien ajaksi häivyin Kontulaan ryyppäämään ystävieni kanssa.
Järjestin synttärit itselleni. Vain osa ystävistäni pääsi paikalle, koska olivat järjestäneet itselleen muita menoja juuri siksi päiväksi. On aina niin piristävää huomata olevansa ystävilleen tärkeä. Juhliin tulleiden ystävien kanssa vietimme oikein mukavan illan syöden, juoden kuohuviiniä, keskustellen ja nauraen sekä musiikkia kuunnellen. Sain juhliini myös yllätysvieraan.
Virtuaalielämä
Avauduin ja sulkeuduin. Olin ahkera Facebookissa. Periaatteeni oli, että olen tavannut IRL jokaisen FB-kaverini. Tästä säännöstä poikkesin vain yhden ihmisen kohdalla. Syksyllä tulin siihen tulokseen, että en halua tietää ihmisistä niitä asioita, joita he FB:ssä kertovat. Poistin profiilini. Joitakin ihmisiä - niitä joita en välimatkojen tai muiden syiden vuoksi tapaa – kaipaan. Joistakin ihmisistä olen helpottunut, ettei minun tarvitse enää lukea heidän päivityksiään.
Lisäsin ensimmäisen blogini Blogilistalle tammikuussa. Ensimmäinen blogini alkoi tuntua syksyllä painostavalta. Minua ärsytti se, että blogiani lukevat niin pomoni kuin entinen rakkauden kohteenikin. Koin, etten voi kirjoittaa haluamistani asioista haluamallani tavalla.
Perustin toisen blogin, jota käytän päiväkirjamaisesti. Se ei ole julkinen blogi: lukemiseen tarvitaan salasana eikä se ole Blogilistalla. Tämäkään ei riittänyt. Pitkään pohdin kolmannen blogin perustamista. Lopputuloksena syntyi Kirjastonhoitajatar.
Aluksi tavoitteeni oli kirjoittaa täällä toisaalta kevyemmistä ja toisaalta syvemmin henkilökohtaisista asioista ja nimenomaan nimimerkillä. Niin ei käynyt sillä ensimmäinen blogini vakiintuneine lukijoineen sai tekstini ja aikani. Yritän parantaa tapani, sillä pidän Kirjastonhoitajattarena olemisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti