tiistai 30. maaliskuuta 2010

Naimisiin?

Kirjastonhoitajatar toivottaa onnea kaikille ystävilleen, jotka ovat menossa naimisiin tai ovat juuri solmineet avioliiton!

He ovat kaikki yli nelikymppisiä miehiä. Yksi jos toinenkin ilmoitti avioaikeistaan, koska he olivat löytäneet sen oikean.

En tiedä, menisinkö naimisiin, jos löytäisin sen oikean. Ehkä ensin pitäisi tavata ihminen, jonka uskon olevan elämäni mies. Olen toki sellaisia tavannut, useita.Naimisiin menin, rakkaudesta tietenkin. Totesimme, että nyt on aika astua avioon, kun tulin raskaaksi. Tavan ja sovinnaisuuden vuoksi. Täytimme odotukset.

Erosimme sinä vuonna kun tytär täytti viisi. Siitä on pitkä aika. Ajattelin, etten koskaan mene uudestaan naimisiin.

Ystävieni naimahalut ovat saaneet minut pohtimaan asiaa uudestaan. En kuitenkaan jaksa näin teoreettisen ongelmaan käyttää aikaa kuin hitusen. Katsotaan sitten kun asia on aktuaali.

Kevättä rinnassa!

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Dracula ja kaksi naista, osa 2: Lucy ja hirviö

Francis Ford Coppolan ohjaaman Bram Stokerin Draculan analysoinnin kolmas ja viimeinen osa.
Ensimmäinen osa on Dracula ja kaksi naista, osa 1a: Mina ja rakastunut prinssi.
Toinen osa on Dracula ja kaksi naista, osa1b: Mina ja eksynyt sielu.

Lucy on Minan tavoin hyveellinen ja kunnollinen neito – sisimmässään. Mutta hän tietää varsin hyvin, mitä miehet haluavat ja leikittelee kolmen kosijansa kustannuksella. Lucyn seksuaalinen halua on vapautunut, irrallaan ja siten poimittavissa. Lucy tajua tilanteen ja valitsee puolisokseen kosijoista tylsimmän. Valinta kertoo myös Lucyn turvallisuudentarpeesta ja sovinnaisuudesta. Totta kai lordi on parempi kuin hullujenhuoneen lääkäri tai amerikkalainen seikkailja.

Joka kerta elokuvaa katsoessani olen ihmetellyt, miksi Dracula valitsee Lucyn uhrikseen. Miksi Mina saa rakkauden ja Lucy hirviön? Lucy on Minan ystävätär, joten Lucyn kautta Dracula on jollain tavalla aina Minan lähettyvillä. Tällainen perustelu ei riitä minulle.

Missään vaiheessa elokuvaa Draculaa ei näytetä verenhimonsa ohjaamaksi hirviöksi, joka puree jokaista vastaantulevaa. Omituisiin kuolemiin viitataan kerrottaessa Draculan laivamatkasta Englantiin, mutta silloinkin katsoja tajuaa Draculan vain tappaneen nälkäänsä. Dracula hallitsee verenhimonsa täysin ja valitsee Lucyn uhrikseen.

Voi olla, että kyse on moraliteetista. Lucyn halukkuus ja seksuaalinen avoimuus eivät sovi nuorelle neidolle 1800-luvun lopun Lontoossa. Siksi Lucy menettää neitsyytensä Draculalle. Siksi Dracula tekee Lucysta vampyyrin ilman omantunnon tuskia.

Lucyn kohtalon kautta Coppola kuvaa Draculan hirviömäisyyttä. Ilman sitä elokuvan Dracula olisi vain rakastunut prinssi, joka tekee kaikkensa saadakseen rakastettunsa itselleen. Ilman Lucya Bram Strokerin Dracula olisi vain rakkauselokuva eikä Draculan hirviömäisyys, sitähän vampyyri on, näkyisi lainkaan.

Coppola ohjaama Bram Stokerin Dracula sai ensiesityksensä vuonna 1992. Viiden vuoden päästä alkoi televisiosarja Buffy, vampyyrintappaja. Buffyn rakastetun, vampyyri Angelin, esikuvana voinee pitää Coppolan vampyyrikuvaa. Angelista alkoi kilttien, lähes hampaamattomien, vampyyrien suosio. Vampyyrisankarit ja paranormaalit romanssit ihmisten ja vampyyrien välillä ovat elokuvissa ja kirjallisuudessa tällä hetkellä hyvin suosittuja.

Dracula ja kaksi naista, osa1b: Mina ja eksynyt sielu

Francis Ford Coppolan ohjaaman Bram Stokerin Draculan analysoinnin toinen osa.
Ensimmäinen osa on Dracula ja kaksi naista, osa 1a: Mina ja rakastunut prinssi.
Kolmas osa on Dracula ja kaksi naista, osa 2: Lucy ja hirviö.

Vasta Jonathan Harkerin vaimona Mina tajuaa tunteensa Draculaa kohtaan. Mina ja rakastunut prinssi kohtaavat vielä kerran. Dracula saapuu nukkuvan Minan luo samaan aikaan kun elokuvan miehet ovat tuhoamassa Draculan kotia Lontoossa. Mina antautuu Draculalle täysin, vaikka tajuaa Draculan tappaneen Lucyn. Rakkauden voima saa Minan anelemaan, että Dracula tekisi hänestä vampyyrin, vapauttaisi myös hänet kuoleman kahleesta. Enää Dracula ei kuuntele omaatuntoaan, silla vampyyri-Minan kanssa hänellä olisi ikuinen elämä.

Hekumalliseksi kuvattu prosessi keskeytyy, kun miehet Van Helsingin johdolla ryntäävät Minan huoneeseen. Mina on kuitenkin ehtinyt maistaa Draculan verta ja muutos ihmisestä vampyyriksi on saanut alkunsa.

Van Helsing tietää, että ainut keino pelastaa Mina on Draculan tappaminen: paalu sydämeen ja pää poikki. Draculan on pakko palata Transylvaniaan, sillä hänen kotinsa on tuhottu. Transylvaniaan matkaavat myös Mina, Van Helsing, Jonathan Harker ja Lucyn kolme kosijaa, jotka janoavat kostoa.

Mina ja Dracula tapaavat toisensa vasta elokuvan lopussa. Dracula on hädin tuskin elossa, sillä Jonathan iski paalun hänen sydämeen. Linnan kappelissa Mina tajuaa, kuinka hän ja Dracula voivat elää ikuisesti yhdessä: hän työntää paalun loppuun asti, sydämen läpi, ja leikkaa Draculan pään irti. Draculan sielu vapautuu kirouksesta ja Mina muuttuu takaisin ihmiseksi.

Siis mitä?

Tiedän toki, että vampyyreilla on syvä katkeruus kristinuskoa kohtaan. Vampyyrit edustavat uskonnottomuutta ja siksi vihkivesi ja risti ovat heille kauhistus. Silti on vaikea ymmärtää, että koko tarinassa olisi kyse siitä, kuinka jumalasta hairahtunut sielu saadaan takaisin jumalalle.

Bram Stoker kirjoittama Dracula julkaistiin 1897. Ehkä silloin vielä eksyneen sielun palauttaminen jumalalle oli ainut mahdollinen loppu tarinalle. Uskonnottomuus ei voinut/saanut voittaa. Mitenkähän olisi, jos Bram Stoker kirjoittaisi tarinansa nyt, 2010-luvulla?

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Dracula ja kaksi naista, osa 1a: Mina ja rakastunut prinssi

Tämä on ensimmäinen osa analyysistani Francis Ford Coppolan elokuvasta Bram Stokerin Dracula.
Toinen osa on Dracula ja kaksi naista, osa1b: Mina ja eksynyt sielu.
Kolmas osa on Dracula ja kaksi naista, osa 2: Lucy ja hirviö.

Bram Stokerin Draculaa olen vuosia pitänyt yhtenä hienoimpana rakkauselokuvana, jonka olen nähnyt. Draculan rakkaus Elizabethaan yli aikojen koskettaa ja liikuttaa. Voiko hirviömäisessä vampyyrissa olla voimakkaita rakkauden tunteita? Voittaako rakkaus hirviömäisyyden?

Elokuvan alussa Dracula menettää Elizabethansa, joka on tehnyt itsemurhan luullen Draculan kuolleen. Itsemurhan tehneen sielu joutui kadotukseen. Siksi Darcula ei voinut toivoa kohtaavansa Elizabethan uudestaan kuoleman jälkeen. Raivoissaan Dracula kiroaa kirkon ja kristinuskon ja vannoo elävänsä vastaisuudessa vain verellä, koska veri on elämä.

Neljänsadan vuoden kuluttua Dracula löytää Elizabethansa, joka on Jonathan Harkerin kihlattu Mina. Saadakseen Minan kokonaan itselleen, Draculan olisi tehtävä myös Minasta vampyyri. Siihen hän ei pysty, koska rakastaa Minaa liikaa tuomitakseen hänet kuolemaan.

Mina on hyveellisyyden ja kunnollisuuden perikuva. Ystävättärensä Lucyn kanssa hän on kuitenkin kiinnostunut seksuaalisuudesta. Pedanttisten konekirjoitusharjoitusten oheislukemistona hänellä Arabian Nights, joka ei suinkaan kuvituksensa puolesta ollut satukirja. Yhdessä Lucyn kanssa Mina ihmettelee kuvissa olevia rakasteluasentoja. He kääntelevät kirjaa ymmärtääkseen, mitä kuvissa tapahtuu.

Jonathan Harkerin ilmoittaessa matkasta Transylvaniaan omituisen kreivi Draculan luokse nimenomaan Mina haluaa suudella Jonathania. Jonathan ei lähesty Minaa fyysisesti aivan kuin Jonathan ei tuntisi seksuaalista vetovoimaa Minaa kohtaan. Minaa Jonathanin matka järkyttää, sillä hän haluaisi heti naimisiin.

Seksuaaliseen haluun herännyt Mina on Darculalle helppo saalis. Jonathan on poissa, vankina Draculan linnassa, eikä ole viemässä Minaa kynnyksen yli. Mina lumoutuu Draculasta, mutta ei ymmärrä tunteitaan. Draculan ja Minan kohtaamiset ravintolan kabinetissa ovat taianomaisia. Minan nauttiessa aistit herättävää absinttia hän alkaa muistaa aikaisempaa elämäänsä, mutta ei tunnista muistoja omikseen. Dracula on hänestä tuntunut tutulta ensi kohtaamisesta alkaen, mutta hän ei tajua syytä siihen.

Draculan ja Minan kohtaamisissa Dracula on rakastunut prinssi. Dracula elää vain rakkaudelleen, Minalle. Luettuaan kirjeestä Minan matkustaneen Transsylvaniaan Jonathanin luokse Dracula sananmukaisesti itkee silmät päästään. Samalla Minaa varten rakennettu herrasmiehen kuori sulaa pois ja jäljelle jää iljettävä hirviö.

torstai 18. maaliskuuta 2010

Tarvitsetko minua vielä?

Viikon kuulumiset.

Ystäväni, mies jota olen rakastanut, julkaisi kihlauksensa viikonlopulla. Ystäväni puolesta olin onnellinen. Uutinen suisti minut yksinäisyyden ja osattomuuden tunteeseen. Miksi minun elämässäni ei ole sellaista onnea?

Maanantaina olin sisareni kanssa oluella. Osaksi sen vuoksi yöllä oli vaikea saada unta. Murehdin ystävääni. Sitä kuinka hänen käy nopeasti edenneessä suhteessaan.

Tiistaina aloin surra sitä, että olen menettänyt hänet. Sitä kuinka tehokkaasti kumpikin mokasimme sen kauniin ja hyvä suhteen, joka välillämme oli. Ajattelin, että ystäväni nyt toimii vauhdilla, koska ei halua samalla tavalla mokata hyvää juttua.

Keskiviikkona jälleen kerran katselin astrologista yhteiskarttaamme. Ihastelin sitä, kuinka toimiva ja hyvä se on. Illalla aloin epäillä, että ystäväni ei enää tarvitse minua, että minulla ei ole enää merkitystä hänen elämässään. Onhan hänellä elämänsä nainen rinnallaan.

Kysyin häneltä tänään: ”Tarvitsetko sinä minua vielä?” Hän vastasi tarvitsevansa ja kysyi kuinka niin. Sanoi, että olen hänen tärkein ja itse asiassa ainut tukijansa. Sanoin, että kyllä minä tiesin vastauksen, mutta ... Ja hän jatkoi: ”Halusit kuitenkin vahvistuksen”. Niin halusin.

En osannut selittää, mitä tarkoitin, koska en itsekään ollut siitä varma. Nyt ajattelen tarkoittaneeni sitä, että pelkään muuttuvani hänelle sukupuolettomaksi ihmiseksi. Että hän ei enää näekään minua naisena.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Missä romantiikka luuraa?

Tämän päivän tarot-kortit lupaavat paljon:
Today, your romantic life is full of glorious sunshine! The alliance between Strength and the Sun brings totally unexpected possibilities. One thing is certain. If you are single at this time, you won't stay that way for much longer.

Käyttämäni palvelu on amerikkalainen, joten tällainen lupailu kuuluu asiaan. Silti se ärsyttää. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun minulle lupaillaan romantiikkaa, ihanaa miestä ja loistavaa parisuhdetta. Eipä vain ole näkynyt.

En tosin tiedä, mistä romantiikka elämääni putkahtaisi. Ovikelloani se ei soita. Se ei ole tullut vastaan työpaikalla, kaupassa, kadulla eikä kapakassa.

Tosin ihmettelen kapakan vetovoimaa romantiikan löytämisen tilana. Humalaiset ihmiset ovat toki mielestään säkenöiviä kauneudessaan, älyssään, puheissaan ja henkisyydessään. Arviointikyky heikkenee humalatilan edetessä, joten ns. väärän ihmisen löytäminen on todennäköisempää kuin sen oikean kohtaaminen. Minä en tavannut elämäni tärkeitä miehiä kapakassa, niitä muita kylläkin.

Työpaikka on hyvä paikka romantiikalle. Iso organisaatio antaa laajan kirjon vastakkaisen sukupuolen edustajia. Työpaikkaromansseilla on huono maine. Niiden oletetaan heikentävän työntekoa. Niiden odotetaan päättyvän kuitenkin, jonka jälkeen samalla työpaikalla työskentely on vaikeaa. Tämän vuoksi työpaikkaromanssit jäävät usein flirttailun tasolle. Työpaikkaflirtti piristää päivää ja mikäs sen mukavampaa kuin rakastua työkaveriinsa!

Vain yksi ihminen on kertonut tarinan kadulla rakastumisesta. Kertoessaan tarinaansa hän hehkui rakkautta vaimoonsa, vaikka kohtaamisesta oli vuosia. Doorsin Hello, I love you kuulostaa hyvältä alkurepliikiltä, mutta taitaa olla tosielämässä harvoin käytetty. Mielelläni sen kuulisin.

Väittävät, että helsinkiläiset eivät puhu. En tiedä, minkälaisia ihmisiä näin väittävät ovat tai missä he liikkuvat. Minä juttelen kaupassa, r-kioskissa, missä vain - jos olen sillä tuulella. Näin saan parempaa palvelua ja samalla voin tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin. Mitään muuta kuin kuulumisten vaihtoa ei ole tähän mennessä ollut, mutta eihän sitä tiedä jos joskus tärppäisi.

Kulttuuriritapahtumien voisi kuvitella olevan hyvä foorumi uusien suhteiden solmimiseen. Minulle näin ei ole käynyt, mutta olen kuullut sellaista tapahtuvan. Ruotsissa oli jokunen vuosi sitten kampanja "Rakastu kirjastossa". Vaikka olen kuinka hengaillut kirjastoissa (työpaikkaa ei lasketa), ei sellaista ole tapahtunut.

Mitä mun pitäisi tehdä, minne mennä, jotta tämän paivän tarot-korttien lupaksella olisi mahdollisuus toteutua?

torstai 4. maaliskuuta 2010

Uuvutusaste 100 %

Tämän päivän uuvutusaste oli 100 %. Näin tehokkaaseen tulokseen päästiin kahdella yhteen pötköön pidetyllä kokouksella. Niiden yhteiskesto oli viisi tuntia. Välillä karkasin syömään. Se ei kuitenkaan ollut rentouttava hetki pöytäkeskustelun aiheen vuoksi. Tiedän asiasta paljon, pöydässä oli sopivasti uusia ihmisiä ja minähän skarppasin.

Kun toinenkin kokous oli ohi, varsinaista työaikaa oli jäljellä vajaa tunti. Huomenna minun olisi jätettävä yksi teksti, mutta en pystynyt keskittymään siihen. Työstin tekstiä kyllä, mutta ei siitä valmista tullut. En jaksanut. Rasittaa ja stressaa.

Lopullinen niitti oli kuitenkin mies, joka on ystäväni ja jota olen rakastanut paljon. Olen saanut hänet innostumaan astrologiasta, siksi hän pyysi minua katsomaan itsensä ja nykyisen rakastettunsa yhteiskarttaa. Selitin sen hänelle. Sitä tehdessäni minusta tuntui kuin minä itse olisin ollut jossain muualla.

Olimme toistemme toiseksi parhaat. Hän on löytänyt sen parhaan ja minä katson vierestä. Annan siunauksen uudelle rakkaudelle selittämällä heidän yhteiskarttansa. Ei, ei minulla ole katkeria fiiliksiä. Olen ihana, järkevä ystävä, joka tukee ystäviään.

En ymmärrä, miten pystyn näin tehokkaasti ohittamaan itseni, omat tunteeni. Miksi hitossa pitää esittää fiksua naista? En minä ole nopea tunteissani. Ne muistavat ja muistuttavat. Siitä mitä oli, mitä olisi voinut olla. Enkä voi olla kysymättä itsekseni, miksi minä en saanut tuollaista rakkautta. Häneltä tai keneltäkään muultakaan. Olen kateellinen, katkera, hylätty, yksinäinen – jos annan tunteilleni vallan. Ehkä hetkeksi teen sen ja sitten jatkan järkevää elämää itseni ulkopuolella.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...