Muokkasin vielä kerran blogin ulkoasua. Päätin luopua valmiista blogipohjasta, koska pidän valkoisen pohjan selkeydestä. Lisäsin kuvan Miyajiman kelluvasta portista ylätunnisteeseen, koska se on kaunis. Uskon vielä joskus pääseväni näkemään sen oikeasti.
Minulla on vielä paljon opeteltavaa avoimuudessa ja sen toisessa puolessa eli toisen kuuntelemisessa. Vanhasta tottumuksesta olen tietyissä tilanteissa hätäinen, en uskalla kuunnella toista ja reagoida siihen. Vanhat, piintyneet defenssit napsahtavat automaattisesti päälle ja kehottavat pakenemaan tilanteesta. Tämä tapahtuu oikein hyvin esim. vaihtamalla puheenaihetta. Usein huomaan sen vasta jälkeenpäin ja silloin harmittaa. Luotan siihen, että opin huomaamaan defenssini ajoissa ja lopetan pakenemisen.
torstai 28. tammikuuta 2010
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Leikkiä blogipohjilla
Tämän siitä saa, kun leikkii blogipohjilla. Bloggerin HTML-gadget ei suostu enää toimimaan. Tämä pohja ei ole mieleinen lainkaan, mutta sen sain selville vain kokeilemalla. Nyt sitten ollaan tylsiä. Vaihdan tämän vihreäruskean pohjan pois pikapuoliin, heti kun gadget suostuu toimimaan.
Nämä blogipohjat ovat Hot bliggity Blogista.
Jatkan leikkimistä.
Ajattelin, että tämä olisi kiva.
Mutta myös tämä on kiva.
Jatkan leikkimistä.
tiistai 26. tammikuuta 2010
Kylmästä eroon
Käteni ovat kylmät. Ne ovat kylmät kotona ja töissä. Olen alkanut ottaa töissä ruoan päälle ison kupin kahvia saadakseni käteni edes hetkeksi lämpimäksi.
En usko ääreisverenkiertoni yhtäkkiä heikentyneen dramaattisesti. Kyse on pikemminkin siitä, että en totu näihin pakkasten aikana toteutettuihin säästöihin lämmityskustannuksissa. Paleleminen, vilun väristykset ja kylmät kädet voivat johtua myös siitä, että tavoittelen hoikempaa minää. Säännöstelen syömisiäni ja välttelen runsaasti energiaa sisältäviä ruokia.
Mutta jos nyt söisin pussillisen Geishaa, niin tulisiko minun lämmin? Vai huono olo?
Mutta jos nyt söisin pussillisen Geishaa, niin tulisiko minun lämmin? Vai huono olo?
perjantai 22. tammikuuta 2010
Jokin on muuttunut, juuri nyt.
Kun painoin 64 kiloa, poikakaverini haukkui minua norsuksi. Lopulta uskoin näyttäväni norsulta. Kun jätin poikakaverini (eri henkilö), otin kaiken syyn niskoilleni. Olinhan antanut kohdella itseäni huonosti. Minä siitä olin vastuussa, ei se, joka käytti hyväkseen kiltteyttäni.
Vuosia uskoin, että en voi olla parisuhteessa, koska pilaan sen kiltteydelläni, joka muuttuu katkeruudeksi jossain vaiheessa. Juoksin rakkautta pakoon. Rakastuin ja olin rakastunut, mutta miehiin, jotka olivat mahdottomia. Parisuhteessa oleviin, julkkiksiin, toisiin rakkautta pelkääviin. Pidin näin huolen siitä, että rakkaussuhdetta ei voinut muodostua.
Jokin on muuttunut, juuri nyt. Olen tyytyväinen itseeni, koska en rakastellut maanantaina. Halu ja muisto halusta polttavat edelleen, mutta mies oli väärä. Hän kuului kategoriaan rakkautta pelkäävät miehet. Mitä minä sellaisella tekisin? Intohimon liekki palaisi muutaman kerran verran, mutta sen laannuttua ei olisi mitään muuta. Tiedän tämän, koska näin meille on käynyt useamman kerran.
En halua enää juosta rakkautta pakoon. Mieluummin juoksen sitä vastaan. Annan itseni rakastua. Kuulostaa ristiriitaiselta verrattuna edelliseen kappaleeseen. Ei se ole. Kyse on siitä, että uskallan olla auki ja avoin. Uskallan myös päättää, ketä rakastan. Uskallan luottaa itseeni. Uskallan luottaa siihen, että minua voi rakastaa. En pelkää enää.
Vuosia uskoin, että en voi olla parisuhteessa, koska pilaan sen kiltteydelläni, joka muuttuu katkeruudeksi jossain vaiheessa. Juoksin rakkautta pakoon. Rakastuin ja olin rakastunut, mutta miehiin, jotka olivat mahdottomia. Parisuhteessa oleviin, julkkiksiin, toisiin rakkautta pelkääviin. Pidin näin huolen siitä, että rakkaussuhdetta ei voinut muodostua.
Jokin on muuttunut, juuri nyt. Olen tyytyväinen itseeni, koska en rakastellut maanantaina. Halu ja muisto halusta polttavat edelleen, mutta mies oli väärä. Hän kuului kategoriaan rakkautta pelkäävät miehet. Mitä minä sellaisella tekisin? Intohimon liekki palaisi muutaman kerran verran, mutta sen laannuttua ei olisi mitään muuta. Tiedän tämän, koska näin meille on käynyt useamman kerran.
En halua enää juosta rakkautta pakoon. Mieluummin juoksen sitä vastaan. Annan itseni rakastua. Kuulostaa ristiriitaiselta verrattuna edelliseen kappaleeseen. Ei se ole. Kyse on siitä, että uskallan olla auki ja avoin. Uskallan myös päättää, ketä rakastan. Uskallan luottaa itseeni. Uskallan luottaa siihen, että minua voi rakastaa. En pelkää enää.
tiistai 19. tammikuuta 2010
Siellä, missä toinen ei ole
Mitä Kirjastonhoitajatar tekee, kun mies haluaa rakastella hänen kanssaan? No, hän selittää, että ei me voida ja lähettää miehen omaan kotiin. Jälkeenpäin se tietenkin harmittaa ja kuumat tekstarit kulkevat puhelimesta toiseen. Mitään ei tapahdu. Kumpikin pysyy kodissaan, siellä, missä toinen ei ole.
Mies ei ole kuka tahansa vaan rakastettu useiden vuosien aikana. Seksi hänen kanssaan on ollut ihanaa.
Mutta siinä se ongelma onkin. Kirjastonhoitajatar rakastuisi taas kerran. Ja se tarkoittaa kyyneliä ja epävarmuutta, mutta myös satunnaisia onnenhetkiä. Rakastuminenko onnellisin tapahtuma ihmisen elämässä?
Mies ei ole kuka tahansa vaan rakastettu useiden vuosien aikana. Seksi hänen kanssaan on ollut ihanaa.
Mutta siinä se ongelma onkin. Kirjastonhoitajatar rakastuisi taas kerran. Ja se tarkoittaa kyyneliä ja epävarmuutta, mutta myös satunnaisia onnenhetkiä. Rakastuminenko onnellisin tapahtuma ihmisen elämässä?
maanantai 18. tammikuuta 2010
Tarkistitko turvaverkon?
Lauantain krapulassa laitoin palkkani menemään. Jäljelle jäi suurin piirtein satanen. Seuraavaan palkkapäivään on kuukausi…
Sunnuntaihin asti minulla oli ollut transiittiaspektina Jupiter neliö Jupiter. Siitä sanotaan astro.comissa mm. näin:
Be particularly careful concerning financial matters, for you are likely to spend without thinking, confident that there is an abundance of money or other resources to back you up. You may not notice the pinch immediately, but shortly after this period you may experience shortages that will be severely exacerbated if you spend money foolishly now.
Olin ollut hyvin tarkka rahoistani, mutta lauantaina repesi. Ensin 130 euroa kampaajalle. Se oli välttämätön meno ja olin sen huomioinut taloussuunnittelussa. Sitten ostin järjestelmäkameran, sille laukun ja muistikortin 725 eurolla. Olin tiennyt, että kamera on ostettava ennemmin tai myöhemmin. Perjantainen palkkapäivä mahdollisti kameran ostamisen käteisellä. Nyt voin vain todeta, että tili tuli ja meni.
Myös kamera oli välttämätön meno, sillä tyttäreni valmistautuu valokuvauksen pääsykokeisiin. Toivottavasti tämä kamera pysyy taloudessamme pitempään kuin edellinen, jonka tytär osti ylioppilasrahoillaan ja jonka hänen poikaystävänsä varasti parin kuukauden päästä.
Yleensä olen raha-asioissani hyvin tarkka, suorastaan pihi. Myös tällaiset ylilyönnit ovat minulle tyypillisiä. En tiedä, kuinka pärjään kuukauden seuraavaan palkkapäivään. Lotossa ei tullut mitään eikä minulle ole tulossa mistään rahaa. Tärkein taloudellinen tavoitteeni on ollut, etten tee lisää velkaa. Nyt siltä ei voine välttyä.
Toivottavasti ei tule mitään yllättävää menoa.
Sunnuntaihin asti minulla oli ollut transiittiaspektina Jupiter neliö Jupiter. Siitä sanotaan astro.comissa mm. näin:
Be particularly careful concerning financial matters, for you are likely to spend without thinking, confident that there is an abundance of money or other resources to back you up. You may not notice the pinch immediately, but shortly after this period you may experience shortages that will be severely exacerbated if you spend money foolishly now.
Olin ollut hyvin tarkka rahoistani, mutta lauantaina repesi. Ensin 130 euroa kampaajalle. Se oli välttämätön meno ja olin sen huomioinut taloussuunnittelussa. Sitten ostin järjestelmäkameran, sille laukun ja muistikortin 725 eurolla. Olin tiennyt, että kamera on ostettava ennemmin tai myöhemmin. Perjantainen palkkapäivä mahdollisti kameran ostamisen käteisellä. Nyt voin vain todeta, että tili tuli ja meni.
Myös kamera oli välttämätön meno, sillä tyttäreni valmistautuu valokuvauksen pääsykokeisiin. Toivottavasti tämä kamera pysyy taloudessamme pitempään kuin edellinen, jonka tytär osti ylioppilasrahoillaan ja jonka hänen poikaystävänsä varasti parin kuukauden päästä.
Yleensä olen raha-asioissani hyvin tarkka, suorastaan pihi. Myös tällaiset ylilyönnit ovat minulle tyypillisiä. En tiedä, kuinka pärjään kuukauden seuraavaan palkkapäivään. Lotossa ei tullut mitään eikä minulle ole tulossa mistään rahaa. Tärkein taloudellinen tavoitteeni on ollut, etten tee lisää velkaa. Nyt siltä ei voine välttyä.
Toivottavasti ei tule mitään yllättävää menoa.
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Viisi kaljaa
Inhoan krapulapäiviä. Vatsani on sekaisin pitkään. Oksennan, jotta oloni helpottuisi, mutta ei se auta. Nälkä. Koko ajan pitäisi syödä jotain. Pizzoja, suklaata, jäätelöä, spagettia, kunhan vain on rasvaista, suolaista ja sisältää paljon energiaa. Päätä särkee. Väsyttää, mutta uni ei tule. Aivoni toimivat osittain, en pysty keskittymään enkä kirjoittamaan.
Toki tämä on harjaannuksen puutetta, juon harvoin. On kuitenkin ihmisiä, joita en tapaa muuta kuin kapakassa. Ja joskus minun tekee olutta mieli. Kuten eilen.
Painonvartijoiden jälkeen sisareni ehdotti, että tulisin hänen kanssaan taidenäyttelyn avajaisiin. Ajatus houkutti, eräs ystäväni oli menossa sinne, mutta sanoin ei. Ja kaduin saman tien. En sanonut sisarelleni, että voisin sittenkin tulla. Sen sijaan häntä jonkin aikaa kuunneltuani ehdotin, ettei hänkään menisi sinne.
Kotona harmittelin huonoa päätöstäni. Ystäväni ilmoitti tekstarilla ketä kaikkia avajaisissa oli paikalla. Lähetin terveisiä ja ajattelin kantaa urheasti päätökseni seuraukset eli viettää illan kotona. Myöhemmin ystäväni soitti kapakasta. Hän oli siellä yhteisten ystäviemme kanssa ja kehotti minua liittymään iloiseen seurueeseen. Ei minua tarvinnut kovasti houkutella.
Join viisi tuoppia keskiolutta. Se on minulle liikaa. Normaaliannokseni on kaksi. Oli oikein kivaa tavata vanhoja ystäviä. Sellaisia, joiden kanssa olen ollut enemmän tekemisissä yli kaksikymmentä vuotta sitten. Oli mielenkiintoista tavata uusia ystäviä, sellaisia, joiden kanssa ystävyys on vielä kehittymässä. Vaikka seurueen miehistä en ketään omakseni ottaisi, oli imartelevaa olla miesten huomion kohteena. Tunsin itseni kauniiksi, älykkääksi, kiinnostavaksi ja viehättäväksi.
Ehkä kestän huonon olon ja hankin krapulan toistekin.
Toki tämä on harjaannuksen puutetta, juon harvoin. On kuitenkin ihmisiä, joita en tapaa muuta kuin kapakassa. Ja joskus minun tekee olutta mieli. Kuten eilen.
Painonvartijoiden jälkeen sisareni ehdotti, että tulisin hänen kanssaan taidenäyttelyn avajaisiin. Ajatus houkutti, eräs ystäväni oli menossa sinne, mutta sanoin ei. Ja kaduin saman tien. En sanonut sisarelleni, että voisin sittenkin tulla. Sen sijaan häntä jonkin aikaa kuunneltuani ehdotin, ettei hänkään menisi sinne.
Kotona harmittelin huonoa päätöstäni. Ystäväni ilmoitti tekstarilla ketä kaikkia avajaisissa oli paikalla. Lähetin terveisiä ja ajattelin kantaa urheasti päätökseni seuraukset eli viettää illan kotona. Myöhemmin ystäväni soitti kapakasta. Hän oli siellä yhteisten ystäviemme kanssa ja kehotti minua liittymään iloiseen seurueeseen. Ei minua tarvinnut kovasti houkutella.
Join viisi tuoppia keskiolutta. Se on minulle liikaa. Normaaliannokseni on kaksi. Oli oikein kivaa tavata vanhoja ystäviä. Sellaisia, joiden kanssa olen ollut enemmän tekemisissä yli kaksikymmentä vuotta sitten. Oli mielenkiintoista tavata uusia ystäviä, sellaisia, joiden kanssa ystävyys on vielä kehittymässä. Vaikka seurueen miehistä en ketään omakseni ottaisi, oli imartelevaa olla miesten huomion kohteena. Tunsin itseni kauniiksi, älykkääksi, kiinnostavaksi ja viehättäväksi.
Ehkä kestän huonon olon ja hankin krapulan toistekin.
torstai 14. tammikuuta 2010
Tänne minä haluan
Tällainen kauneus, harmonia ja rauha löytyy Japanin Miyajima-saaresta.
Kuvassa on temppelin kelluva portti.
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Mielikuvitus
Kuljen vetäen narua. Kissa juoksee narun perässä, jää väijymään ja hyökkää. Kun vedän narun ylös, kissa loikkaa ilmaan. Mikä mielikuvitus! Sehän on vain naru.
Pablo Picasso näki pyörän sarvissa ja satulassa härän pään. Ja sai meidät muut näkemään saman kuin hän.
Pablo Picasso näki pyörän sarvissa ja satulassa härän pään. Ja sai meidät muut näkemään saman kuin hän.
maanantai 11. tammikuuta 2010
Ykkösiä ja nollia
Olen pari päivää ihastellut näitä päiväyksiä: 100110 ja 110110. Voisi kuvitella, että nämä binäärilukuiset päiväykset ovat tietokonenörttien juhlapäiviä. Kuvittelisin myös, että tällaiset päiväykset syyhyttävät virusohjelmoijien sormenpäitä. Mikä olisikaan hienompaa kuin iskeä virukset kehiin tällaisina päivinä? Niin minä tekisin, jos olisin taipuvainen rikollisuuteen ja osaisin ohjelmoinnin jalon taidon.
Minulle tietokone on väline. En yleensä halua tietää tietokoneesta tai käyttämistäni ohjelmista muuta kuin sen, että ne toimivat. Haluaisin kuitenkin osata tehdä tietokantoja nettiin, mutta olen ymmärtänyt, ettei se niin yksinkertaista ole.
Perfektionisti minussa on aina laatimassa excel-taulukoita tai word-listauksia melkein asiasta kuin asiasta. Näiden avulla pyrin hallitsemaan kaaosta, mutta täytyy myöntää, etteivät rahani riitä yhtään sen paremmin, vaikka olen vuosia kirjannut tuloni ja menoni excel-taulukkoon. Koska kaaos ei taulukoilla ja listauksilla kaikkoa, jää niiden arvoksi ’kiva tietää’.
Se ei estä minua suunnittelemasta, minkälaisia tietokantoja tekisin mm. lukemistani kirjoista, kuuntelemastani musiikista ja katsomistani elokuvista. Ehkä minä vielä joskus opin hallitsemaan ykkösten ja nollien käytön.
Minulle tietokone on väline. En yleensä halua tietää tietokoneesta tai käyttämistäni ohjelmista muuta kuin sen, että ne toimivat. Haluaisin kuitenkin osata tehdä tietokantoja nettiin, mutta olen ymmärtänyt, ettei se niin yksinkertaista ole.
Perfektionisti minussa on aina laatimassa excel-taulukoita tai word-listauksia melkein asiasta kuin asiasta. Näiden avulla pyrin hallitsemaan kaaosta, mutta täytyy myöntää, etteivät rahani riitä yhtään sen paremmin, vaikka olen vuosia kirjannut tuloni ja menoni excel-taulukkoon. Koska kaaos ei taulukoilla ja listauksilla kaikkoa, jää niiden arvoksi ’kiva tietää’.
Se ei estä minua suunnittelemasta, minkälaisia tietokantoja tekisin mm. lukemistani kirjoista, kuuntelemastani musiikista ja katsomistani elokuvista. Ehkä minä vielä joskus opin hallitsemaan ykkösten ja nollien käytön.
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Lottovoitolle olisi käyttöä
Inhoan pukemista, mutta rakastan vaatteita. Vapaapäivät vietän mahdollisimman pitkään yövaatteissa. Vasta sitten kun nälkä pakottaa lähtemään ruokaostoksille, käyn suihkussa ja pukeudun.
Kylmänarkana ihmisenä laitan pakkassäällä päälleni niin paljon vaatetta kun kehtaan. Vakiona on kaksi pitkähihaista paitaa, yksi villatakki, yksi jakku ja sitten vasta talvitakki. Luonnollisesti lämpimämpi talvitakki vähentäisi alle laitettavan vaatteiden määrää, mutta mistä niitä lämpimiä talvitakkeja löytää? Toppatakkia en päälleni pue, koska ne ovat niin rumia. Jalkoihini vedän villasukkahousut, niiden päälle legginsit ja säärystimet ja vasta sitten pitkät housut. Kenkäni ovat lyhyet nilkkurit, lämpimät jaloissa, mutta eivät pidä pohkeitani lämpiminä, siksi säärystimet ovat välttämättömät. Kerrospukeutumisen ansiosta en palele, mutta näytän muodottomalta ja lihavalta. Missään ei näy, että olen laihtunut 20 viikossa 12,3 kiloa.
Olen kyllästynyt kylmyyteen, lumeen ja pakkasiin. Töihin saapuessani vaihdan ensimmäiseksi vaatteet, onhan sisätiloissa huomattavasti lämpimämpää. Pakkassäät eivät innosta shoppailuun eikä ystävien tapaamiseen. Kaupoissa on liian kuuma vaatteissa eikä vaatteiden kokeilu hikisenä ole miellyttävää. Alennusmyynnit jäävät näiltä osin minulta väliin. Samoin ystävien tapaaminen kahviloissa ja kapakoissa vaikeutuu vaatemäärän vuoksi. En oikein pidä ajatuksesta riisua kapakassa vaatekerroksiani pois.
Odotan lämpimämpiä säitä voidakseni ostaa itselleni uusia vaatteita. Kaikki nykyiset vaatteeni ovat minulle liian suuria. Koska aion laihtua vielä lisää 12 kiloa, uusien vaatteiden ostaminen tarkoittaa sitä, että nekin muuttuvat liian suuriksi.
Järkevää olisi siis ostaa halpoja vaatteita H&M:stä ja muista halpavaateliikkeistä ja alennusmyynneistä. Valitettavasti en pidä halvoista vaatteista, sillä ne ovat usein rumia. Mallit, ompeleenlaatu ja kangas ovat mitä sattuu ja vaatteiden leikkaukset ovat hirveitä. Pihinä ihmisenä minua kuitenkin hirvittää laittaa pian liian isoksi muuttuvaan jakkuun lähes parisataa euroa, pitkiin housuihin satanen, hameeseen myös satanen ja paitoihin, joita tarvitsisin useita, pari sataa. Ei minulla ole tuollaisia rahoja.
Todennäköisesti ostan vain välttämättömät vaatteet eli pitkät housut. Niiden päältä putoamisen on tähän asti estänyt runsas pukeutuminen, ison vaatteen alle mahtuu vaikka mitä. Muuten odotan kevättä ja uusin kerralla itselleni kaikki vaatteet, rintsikoista ja pikkareista alkaen. Sen rahoittamiseksi tarvitsen tosin ison lottovoiton.
Kylmänarkana ihmisenä laitan pakkassäällä päälleni niin paljon vaatetta kun kehtaan. Vakiona on kaksi pitkähihaista paitaa, yksi villatakki, yksi jakku ja sitten vasta talvitakki. Luonnollisesti lämpimämpi talvitakki vähentäisi alle laitettavan vaatteiden määrää, mutta mistä niitä lämpimiä talvitakkeja löytää? Toppatakkia en päälleni pue, koska ne ovat niin rumia. Jalkoihini vedän villasukkahousut, niiden päälle legginsit ja säärystimet ja vasta sitten pitkät housut. Kenkäni ovat lyhyet nilkkurit, lämpimät jaloissa, mutta eivät pidä pohkeitani lämpiminä, siksi säärystimet ovat välttämättömät. Kerrospukeutumisen ansiosta en palele, mutta näytän muodottomalta ja lihavalta. Missään ei näy, että olen laihtunut 20 viikossa 12,3 kiloa.
Olen kyllästynyt kylmyyteen, lumeen ja pakkasiin. Töihin saapuessani vaihdan ensimmäiseksi vaatteet, onhan sisätiloissa huomattavasti lämpimämpää. Pakkassäät eivät innosta shoppailuun eikä ystävien tapaamiseen. Kaupoissa on liian kuuma vaatteissa eikä vaatteiden kokeilu hikisenä ole miellyttävää. Alennusmyynnit jäävät näiltä osin minulta väliin. Samoin ystävien tapaaminen kahviloissa ja kapakoissa vaikeutuu vaatemäärän vuoksi. En oikein pidä ajatuksesta riisua kapakassa vaatekerroksiani pois.
Odotan lämpimämpiä säitä voidakseni ostaa itselleni uusia vaatteita. Kaikki nykyiset vaatteeni ovat minulle liian suuria. Koska aion laihtua vielä lisää 12 kiloa, uusien vaatteiden ostaminen tarkoittaa sitä, että nekin muuttuvat liian suuriksi.
Järkevää olisi siis ostaa halpoja vaatteita H&M:stä ja muista halpavaateliikkeistä ja alennusmyynneistä. Valitettavasti en pidä halvoista vaatteista, sillä ne ovat usein rumia. Mallit, ompeleenlaatu ja kangas ovat mitä sattuu ja vaatteiden leikkaukset ovat hirveitä. Pihinä ihmisenä minua kuitenkin hirvittää laittaa pian liian isoksi muuttuvaan jakkuun lähes parisataa euroa, pitkiin housuihin satanen, hameeseen myös satanen ja paitoihin, joita tarvitsisin useita, pari sataa. Ei minulla ole tuollaisia rahoja.
Todennäköisesti ostan vain välttämättömät vaatteet eli pitkät housut. Niiden päältä putoamisen on tähän asti estänyt runsas pukeutuminen, ison vaatteen alle mahtuu vaikka mitä. Muuten odotan kevättä ja uusin kerralla itselleni kaikki vaatteet, rintsikoista ja pikkareista alkaen. Sen rahoittamiseksi tarvitsen tosin ison lottovoiton.
torstai 7. tammikuuta 2010
Yhdys sana on yhdyssana
En ole kielipoliisi. Olen usein epävarma sen suhteen, kirjoitetaanko sanat yhteen vai erikseen. Aikoinaan ylioppilasaineessani kirjoitin jokaisen yhdyssanan erikseen, varmuuden vuoksi. Niin systemaattinen virhe ja loistava tekstini ;) hellyttivät aineiden tarkastajat ja sain ällän.
Yhdyssanojen kirjoittaminen erikseen tuntuu nykyään olevan pikemminkin käytäntö kuin poikkeus. Ja onko se mikään virhe nykyään? Kieli kehittyy ja olen kuullut väitettävän, että hankalista yhdyssanoista joudutaan tulevaisuudessa luopumaan siksi, ettei niitä kukaan käytä.
Niin kauan kuin viikon loppu tai myynti hinta tai kylpy vaahto satuttaa kielikorvaa, uskon yhdyssanojen käyttöä pidettävän toivottavana. Kielikorva kuitenkin turtuu ja säännöt hämärtyvät, koska erikseen kirjoitettuja yhdyssanoja vilisee lähes joka tekstissä. Kännyköissä – ainakin Nokian malleissa – ennakoivan tekstinsyötön käyttö edellyttää sanojen kirjoittamista erikseen, muuten niitä sanoja ei tunnista kukaan. Kuinka moni viitsii palata tekstissä taaksepäin ja poistaa tyhjän välin sanoja erottamasta?
Joissakin tapauksissa tekstin merkitys muuttuu sen mukaan, kirjoitetaanko sanat yhteen vai erikseen. Viimeksi olen nautiskellut seuraavilla lauseilla:
Ruokana oli makkaravalikoima, musta makkara oli parasta!
Ruokana oli makkaravalikoima, mustamakkara oli parasta!
Suomenkieli on ihanaa!
Yhdyssanojen kirjoittaminen erikseen tuntuu nykyään olevan pikemminkin käytäntö kuin poikkeus. Ja onko se mikään virhe nykyään? Kieli kehittyy ja olen kuullut väitettävän, että hankalista yhdyssanoista joudutaan tulevaisuudessa luopumaan siksi, ettei niitä kukaan käytä.
Niin kauan kuin viikon loppu tai myynti hinta tai kylpy vaahto satuttaa kielikorvaa, uskon yhdyssanojen käyttöä pidettävän toivottavana. Kielikorva kuitenkin turtuu ja säännöt hämärtyvät, koska erikseen kirjoitettuja yhdyssanoja vilisee lähes joka tekstissä. Kännyköissä – ainakin Nokian malleissa – ennakoivan tekstinsyötön käyttö edellyttää sanojen kirjoittamista erikseen, muuten niitä sanoja ei tunnista kukaan. Kuinka moni viitsii palata tekstissä taaksepäin ja poistaa tyhjän välin sanoja erottamasta?
Joissakin tapauksissa tekstin merkitys muuttuu sen mukaan, kirjoitetaanko sanat yhteen vai erikseen. Viimeksi olen nautiskellut seuraavilla lauseilla:
Ruokana oli makkaravalikoima, musta makkara oli parasta!
Ruokana oli makkaravalikoima, mustamakkara oli parasta!
Suomenkieli on ihanaa!
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
Nyt joulu mennyt on
Tein tänään sen, mitä loppiaisena tehdään eli riisuin kuusen. Olohuoneemme on nyt värittömämpi kuin muistinkaan, mutta tilavampi. Kuusen, kynttilät ja kuusenkoristeet pakkasin odottamaan seuraavaa joulua. Jouluvalot jätin, vuodenaika on vielä niin pimeä, että en pärjää ilman niiden tuomaa lisävaloa.
Jos joulun päättyminen surettaa, voi lohduttautua vaikkapa tällä Pillin ja Pullan joulurunolla. En ole varma, muistanko sen oikein, mutta suurin piirtein näin se menee:
Minua ei joulun päättyminen sureta, hyvä että se on ohi. Pidän jouluvalmisteluista, lahjojen ostamisesta, uusien koristeiden löytämisestä , ruokien tekemisestä, kodin koristelusta ja siitä odotuksen tunteesta. Itse joulu on nopeasti ohi, kaikki tapahtuu jo aattona. Sen jälkeen joulu onkin vain oleilua, makailua, syömistä ja mahdollisesti lahjoista nauttimista. Nopeasti siinä pitkästyn, en jaksa vain levätä!
Kuvassa riisutut kuusenkoristeet.
Jos joulun päättyminen surettaa, voi lohduttautua vaikkapa tällä Pillin ja Pullan joulurunolla. En ole varma, muistanko sen oikein, mutta suurin piirtein näin se menee:
”Nyt joulu mennyt on,
nyt joulu mennyt on.
Ja sen jälkeen saadaan päästäinen.
Mutta se ei ole rotta,
mutta se ei ole rotta,
sillä välillä saadaan laiskianen”.
Minua ei joulun päättyminen sureta, hyvä että se on ohi. Pidän jouluvalmisteluista, lahjojen ostamisesta, uusien koristeiden löytämisestä , ruokien tekemisestä, kodin koristelusta ja siitä odotuksen tunteesta. Itse joulu on nopeasti ohi, kaikki tapahtuu jo aattona. Sen jälkeen joulu onkin vain oleilua, makailua, syömistä ja mahdollisesti lahjoista nauttimista. Nopeasti siinä pitkästyn, en jaksa vain levätä!
Kuvassa riisutut kuusenkoristeet.
maanantai 4. tammikuuta 2010
Keskeiset asiat vuonna 2009, viimeinen osa
Viimeisessä osassa ovat vuorossa työelämä, talous ja itsensä kehittäminen. Tämän jälkeen minulla on hyvät työvälineet tulevaisuuden suunnitteluun.
Työelämä
Töissä rakensin uutta identiteettiä. Uudet työtehtävät eivät aina innostaneet. Todennäköisesti olen pomoni mielestä häirikkö. Sain suoritusarvioinnissa hyvin negatiivista palautetta kiivaasta luonteestani. Siksi yritin koko vuoden olla ystävällinen, antaa positiivista palautetta ja olla suuttumatta. Diplomaattisuus ei taida olla minun juttuni.
Jatkoin rooliani asioiden esille nostajana. Ilokseni sain todeta, että muutamat työtoverit eivät myöskään pysty enää vaikenemaan asioista. Paluuta huonoon johtamiseen ja asioiden hoitoon sekä puutteelliseen viestintään ei ehkä enää ole työpaikallani. Jopa konsultti huomautti työhyvinvointikyselyn palautustilaisuudessa, että onhan se kummallista, että kirjastossa tiedonkulku sai koko organisaation huonoimmat pisteet.
Talous
Sain palkankorotuksen, tosin huomattavasti pienemmän kuin olin odottanut. En vielä tiedä vuoden 2009 kokonaistuloja ja -menoja, koska joulukuu päättyy kirjanpidossani vasta 14.1. Näyttää siltä, että olen taas tehnyt enemmän velkaa kuin olisi ollut järkevää. Kuukausimenoni ovat noin kaksinkertaiset tuloihini verrattuna – en oikein ymmärrä kuinka se on mahdollista. Velkojen lyhentämiset ovat vuokran lisäksi suurin menoeräni maksaessani laskuja palkkapäivänä.
Suurin yksittäinen hankinta kotiin oli tallentava digiboksi. Juhlista eniten rahaa kului ylioppilasjuhliin ja jouluun. Suurimmat menoeräni olivat – jos ei laskuja oteta mukaan – ravinto ja tupakka. Omiin matkoihini ei rahoja kulunut, sillä matkustelin vain kaksi kertaa Tukholmaan. Sen sijaan tyttäreni reissaamiset ulkomailla maksoivat hemmetisti: täytyyhän sitä ihmissuhteita hoitaa.
Itseni kehittäminen
Aloitin aamusivujen kirjoittamisen. Se, samoin kuin Tie luovuuteen –kirjan lukeminen, rohkaisi minua opiskelemaan lisää kirjoittamista ja kirjoittamaan. Lisäksi opin ottamaan itseeni etäisyyttä, edes pikku riikkisen verran. Ilman sitä ei voi kirjoittaa. Lopetin aamusivujen kirjoittamisen, viimeinen teksti on päivätty 28.9.2009. Ehkä joskus koen sen taas tarpeelliseksi.
Harrastin liikuntaa. Lopetin sen. Jatkan sitä taas joskus. Aloitin Painonvartijoissa. Olen laihtunut miltei 11 kiloa. Olen tyytyväinen itseeni tästä saavutuksesta ja aion tänä vuonna jatkaa laihtumista. Vielä kaksi ja puoli kiloa ja painoindeksini on 25!
Pidän itseni kehittämisenä myös keskusteluja ystävieni kanssa, elokuvien, tv-sarjojen, uutisten ja dokumenttien katsomista, musiikin kuuntelua ja kirjojen lukemista. Väittäisin jopa, että itsensä kehittäminen kuuluu kaikkeen elämään ja on aina osa elämää.
Työelämä
Töissä rakensin uutta identiteettiä. Uudet työtehtävät eivät aina innostaneet. Todennäköisesti olen pomoni mielestä häirikkö. Sain suoritusarvioinnissa hyvin negatiivista palautetta kiivaasta luonteestani. Siksi yritin koko vuoden olla ystävällinen, antaa positiivista palautetta ja olla suuttumatta. Diplomaattisuus ei taida olla minun juttuni.
Jatkoin rooliani asioiden esille nostajana. Ilokseni sain todeta, että muutamat työtoverit eivät myöskään pysty enää vaikenemaan asioista. Paluuta huonoon johtamiseen ja asioiden hoitoon sekä puutteelliseen viestintään ei ehkä enää ole työpaikallani. Jopa konsultti huomautti työhyvinvointikyselyn palautustilaisuudessa, että onhan se kummallista, että kirjastossa tiedonkulku sai koko organisaation huonoimmat pisteet.
Talous
Sain palkankorotuksen, tosin huomattavasti pienemmän kuin olin odottanut. En vielä tiedä vuoden 2009 kokonaistuloja ja -menoja, koska joulukuu päättyy kirjanpidossani vasta 14.1. Näyttää siltä, että olen taas tehnyt enemmän velkaa kuin olisi ollut järkevää. Kuukausimenoni ovat noin kaksinkertaiset tuloihini verrattuna – en oikein ymmärrä kuinka se on mahdollista. Velkojen lyhentämiset ovat vuokran lisäksi suurin menoeräni maksaessani laskuja palkkapäivänä.
Suurin yksittäinen hankinta kotiin oli tallentava digiboksi. Juhlista eniten rahaa kului ylioppilasjuhliin ja jouluun. Suurimmat menoeräni olivat – jos ei laskuja oteta mukaan – ravinto ja tupakka. Omiin matkoihini ei rahoja kulunut, sillä matkustelin vain kaksi kertaa Tukholmaan. Sen sijaan tyttäreni reissaamiset ulkomailla maksoivat hemmetisti: täytyyhän sitä ihmissuhteita hoitaa.
Itseni kehittäminen
Harrastin liikuntaa. Lopetin sen. Jatkan sitä taas joskus. Aloitin Painonvartijoissa. Olen laihtunut miltei 11 kiloa. Olen tyytyväinen itseeni tästä saavutuksesta ja aion tänä vuonna jatkaa laihtumista. Vielä kaksi ja puoli kiloa ja painoindeksini on 25!
Pidän itseni kehittämisenä myös keskusteluja ystävieni kanssa, elokuvien, tv-sarjojen, uutisten ja dokumenttien katsomista, musiikin kuuntelua ja kirjojen lukemista. Väittäisin jopa, että itsensä kehittäminen kuuluu kaikkeen elämään ja on aina osa elämää.
Keskeiset asiat vuonna 2009, osa 3
Kolmannessa osassa vuorossa ovat musiikki ja kirjat, mitä musiikkia kuuntelin, mitä kirjoja luin.
Musiikki
Mitä sanoisin musiikista, elämänkumppanistani? Musiikki tuli vuonna 2009 hyvin lähelle, niin lähelle, että siihen piti totutella. Sain IPodin lahjaksi syksyllä ja sitä ennen olin muutaman kuukauden kuunnellut musiikkia kännykkäni mp3:lla. Aivan vuoden lopussa keksin keinon kuunnella Ipodia tiskatessani: päälle vanha farkkutakki, jossa on rintatasku. Ei kastu soitin.
Kuuntelemani musiikin lainasin kirjastosta, uusia levyjä en ostanut kuin yhden. Kolmannen Naisen Sydänääniä oli lähinnä tukiostos, täytyyhän poikia tukea. Levyllä on yksi erinomainen biisi ”Kumpi ajaa kovempaa” sekä muutama hyvä ja yksi huono. Kirjastosta lainasin musiikkia satunnaisesti, mitä vastaan tuli. Harvemmin etsin jotain tiettyä levyä. Näin tutustuin bändeihin ja artisteihin, joilta olin joskus kuullut jonkun biisin tai joita olin kuullut vain mainittavan. Kaikesta kuulemastani en pitänyt, mutta esim. Depeche Modesta yllätyksekseni pidin.
Michael Jacksonin kuolema kosketti syvästi.
En nähnyt Madonnaa enkä Britneytä. Näin Kolmannen Naisen keikan, koska sisareni oli ostanut minulle lipun. Hyvä keikka, mutta en oikein jaksa sitä bändiä enää.
True Bloodin myötä tutustuin Jace Everettiin. Tein toisenlaista musiikinhankintaa. Ostin Net.AnttilaDownloadista Jace Everettin biisin Bad Things. Muita viime vuoden keskeisiä biisejä olivat Depeche Moden It’s No Good, Aretha Franklinin (You Make Me Feel Like) A Natural Woman, Frank Sinatran Fly Me To To the Moon ja Fleetwood Macin Need Your Love So Bad [USA Version].
IPodissani on 1067 biisiä.
Kirjat
Mennenä vuonna lukemiseni oli hyvin yksipuolista. Luin pelkästään Agatha Christietä, lähes. Poikkeuksen muodostivat Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen, Markus Zusakin Kirjavaras, Eileen Favoriten Sankarittaret sekä Michael Crichtonin Dinosauruspuisto ja Kadonnut maailma.
Lukukokemuksena Kirjavaras oli vavahduttavin. Zusakin tyyli on ainutlaatuinen sanakirjamaisine sanojen määrittelyineen ja viittauksineen tulevaan. Tarinan kertoja on Kuolema ja päähenkilönä tyttö, joka saa kasvatusvanhemmikseen Rosa ja Hans Hubermannin. Molchingin kaupunki sijaitsee Münchenin laitamilla ja tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan tienoille. Kirjavaras yllätti lämmöllään, inhimillisyydellään ja välittämisellään, asioita, joita ei natsi-Saksan kuvauksilta yleensä odota. Kirja, jonka aion lukea uudestaan.
Vadelmavenepakolainen oli niin osuva kuvaus suomalaisista ja ruotsalaisista, että siitä tuli välittömästi osa ajatteluani. Tässä blogissa olen muutaman kerran viitannut ruotsalaisuuteen sanalla vadelmavenepakolaisen ihannemaa tai jotain sinne päin.
Musiikki
Mitä sanoisin musiikista, elämänkumppanistani? Musiikki tuli vuonna 2009 hyvin lähelle, niin lähelle, että siihen piti totutella. Sain IPodin lahjaksi syksyllä ja sitä ennen olin muutaman kuukauden kuunnellut musiikkia kännykkäni mp3:lla. Aivan vuoden lopussa keksin keinon kuunnella Ipodia tiskatessani: päälle vanha farkkutakki, jossa on rintatasku. Ei kastu soitin.
Kuuntelemani musiikin lainasin kirjastosta, uusia levyjä en ostanut kuin yhden. Kolmannen Naisen Sydänääniä oli lähinnä tukiostos, täytyyhän poikia tukea. Levyllä on yksi erinomainen biisi ”Kumpi ajaa kovempaa” sekä muutama hyvä ja yksi huono. Kirjastosta lainasin musiikkia satunnaisesti, mitä vastaan tuli. Harvemmin etsin jotain tiettyä levyä. Näin tutustuin bändeihin ja artisteihin, joilta olin joskus kuullut jonkun biisin tai joita olin kuullut vain mainittavan. Kaikesta kuulemastani en pitänyt, mutta esim. Depeche Modesta yllätyksekseni pidin.
Michael Jacksonin kuolema kosketti syvästi.
En nähnyt Madonnaa enkä Britneytä. Näin Kolmannen Naisen keikan, koska sisareni oli ostanut minulle lipun. Hyvä keikka, mutta en oikein jaksa sitä bändiä enää.
True Bloodin myötä tutustuin Jace Everettiin. Tein toisenlaista musiikinhankintaa. Ostin Net.AnttilaDownloadista Jace Everettin biisin Bad Things. Muita viime vuoden keskeisiä biisejä olivat Depeche Moden It’s No Good, Aretha Franklinin (You Make Me Feel Like) A Natural Woman, Frank Sinatran Fly Me To To the Moon ja Fleetwood Macin Need Your Love So Bad [USA Version].
IPodissani on 1067 biisiä.
Kirjat
Mennenä vuonna lukemiseni oli hyvin yksipuolista. Luin pelkästään Agatha Christietä, lähes. Poikkeuksen muodostivat Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen, Markus Zusakin Kirjavaras, Eileen Favoriten Sankarittaret sekä Michael Crichtonin Dinosauruspuisto ja Kadonnut maailma.
Vadelmavenepakolainen oli niin osuva kuvaus suomalaisista ja ruotsalaisista, että siitä tuli välittömästi osa ajatteluani. Tässä blogissa olen muutaman kerran viitannut ruotsalaisuuteen sanalla vadelmavenepakolaisen ihannemaa tai jotain sinne päin.
sunnuntai 3. tammikuuta 2010
Keskeiset asiat vuonna 2009, osa 2
Katsauksessa vuoteen 2009 ovat tänään vuorossa elokuvat ja tv-sarjat.
Elokuvat
Ostin 27 leffaa. Tapani ei ole ostaa leffa heti sen ilmestyttyä dvd:nä. Odotan hinnan alenemista ja sitten ostan hetken innoittamana. Osan olen ostanut enemmän tyttären kiinnostuksen kuin omani perusteella. Joukossa on uudempia ja vanhempia suosikkejani: Casablanca, Blade Runner, I am Legend, Komisario Palmun erehdys, L.A. Confidental, Revolutionary Road ja Thelma & Louise.
Elokuvissa en käynyt kertaakaan.
Televisiosta katselin lukuisan määrän leffoja. Iloinen yllätys oli etenkin Parempi kuin Beckham, joka oli lämminhenkinen komedia intialaisesta Englannissa asuvasta tytöstä, joka haluaa ammattijalkapalloilijaksi. Pidin myös Uskollisesta puutarhurista, muutenkin kuin Ralph Fiennesistä. On vaikeaa muistella, mitä leffoja telkkarista on nähnyt.
Tallentavan digiboksin myötä olen monesti vain tallentanut leffan, katsomiseen ei ole riittänytkään aikaa. Tallensin mm. Spartacusin, jota sitten katselin muutamana iltana ennen nukahtamista. Olen nähnyt leffasta ehkä kolmanneksen.
Tv-sarjat
Supernatural oli viikon tv-ohjelmien kohokohta. Kun sarjan esittäminen aloitettiin Subilla vuosia sitten, esitysajankohta oli minulle sopimaton ja näin jaksoista aina vain lopun: synkähkössä värimaailmassa kaksi miestä ovat autolla matkalla jossain USA:n syrjätiellä ja puhuvat. Kun Supernaturalia vihdoin esitettiin minulle paremmin sopivaan aikaan (ts. samaan aikaan ei tullut muuta kiinnostavaa), katsoin kaikki jaksot ja viehätyin jakso jaksolta enemmän. Syksyllä ostin Supernaturalin kolme ensimmäistä tuotantokautta ja odotan malttamattomana neljättä tuotantokautta.
Torchwood oli myös ehdoton lempparini. Ostaisin sen heti DVD:nä, jos sen jostain kaupasta löytäisin. Heroesin kolmas kausi näytettiin Ruotsin TV4:lla joka arkiyö ja se oli tärkein syy hankkia tallentava digiboksi. Katsoin True Bloodin, jossa parasta on Jace Everettin esittämä Bad Things –tunnari. Kesäyöt minua valvotti (niin kuin en muutenkin olisi ollut hereillä) Harper’s Island, jonka käsittämättömän mielikuvitukselliset murhat kiehtoivat mieltäni. Onnistuin näkemään Being Human -sarjan kolme viimeistä jaksoa. Nelosen viimeiseksi näyttämä Lostin tuotantokausi oli yksi Lostin parhaista ja päättyi tietenkin cliffhangeriin.
Suuresti edellisistä poikkeava on fanittamani Ruotsin Idol. Siinä sarjassa Ruotsi esittäytyy vadelmavenpakolaisen ihannemaana lempeine tuomareineen ja musiikkiin keskittyen. Musiikkiviihdettä parhaimmillaan, varsinkin kun finalistit ovat hienoja laulajia ja esiintyjiä.
Elokuvat
Ostin 27 leffaa. Tapani ei ole ostaa leffa heti sen ilmestyttyä dvd:nä. Odotan hinnan alenemista ja sitten ostan hetken innoittamana. Osan olen ostanut enemmän tyttären kiinnostuksen kuin omani perusteella. Joukossa on uudempia ja vanhempia suosikkejani: Casablanca, Blade Runner, I am Legend, Komisario Palmun erehdys, L.A. Confidental, Revolutionary Road ja Thelma & Louise.
Elokuvissa en käynyt kertaakaan.
Televisiosta katselin lukuisan määrän leffoja. Iloinen yllätys oli etenkin Parempi kuin Beckham, joka oli lämminhenkinen komedia intialaisesta Englannissa asuvasta tytöstä, joka haluaa ammattijalkapalloilijaksi. Pidin myös Uskollisesta puutarhurista, muutenkin kuin Ralph Fiennesistä. On vaikeaa muistella, mitä leffoja telkkarista on nähnyt.
Tallentavan digiboksin myötä olen monesti vain tallentanut leffan, katsomiseen ei ole riittänytkään aikaa. Tallensin mm. Spartacusin, jota sitten katselin muutamana iltana ennen nukahtamista. Olen nähnyt leffasta ehkä kolmanneksen.
Tv-sarjat
Supernatural oli viikon tv-ohjelmien kohokohta. Kun sarjan esittäminen aloitettiin Subilla vuosia sitten, esitysajankohta oli minulle sopimaton ja näin jaksoista aina vain lopun: synkähkössä värimaailmassa kaksi miestä ovat autolla matkalla jossain USA:n syrjätiellä ja puhuvat. Kun Supernaturalia vihdoin esitettiin minulle paremmin sopivaan aikaan (ts. samaan aikaan ei tullut muuta kiinnostavaa), katsoin kaikki jaksot ja viehätyin jakso jaksolta enemmän. Syksyllä ostin Supernaturalin kolme ensimmäistä tuotantokautta ja odotan malttamattomana neljättä tuotantokautta.
Torchwood oli myös ehdoton lempparini. Ostaisin sen heti DVD:nä, jos sen jostain kaupasta löytäisin. Heroesin kolmas kausi näytettiin Ruotsin TV4:lla joka arkiyö ja se oli tärkein syy hankkia tallentava digiboksi. Katsoin True Bloodin, jossa parasta on Jace Everettin esittämä Bad Things –tunnari. Kesäyöt minua valvotti (niin kuin en muutenkin olisi ollut hereillä) Harper’s Island, jonka käsittämättömän mielikuvitukselliset murhat kiehtoivat mieltäni. Onnistuin näkemään Being Human -sarjan kolme viimeistä jaksoa. Nelosen viimeiseksi näyttämä Lostin tuotantokausi oli yksi Lostin parhaista ja päättyi tietenkin cliffhangeriin.
Suuresti edellisistä poikkeava on fanittamani Ruotsin Idol. Siinä sarjassa Ruotsi esittäytyy vadelmavenpakolaisen ihannemaana lempeine tuomareineen ja musiikkiin keskittyen. Musiikkiviihdettä parhaimmillaan, varsinkin kun finalistit ovat hienoja laulajia ja esiintyjiä.
lauantai 2. tammikuuta 2010
Keskeiset asiat vuonna 2009, osa 1
Tulin siihen tulokseen, että paras keino selviytyä alkaneesta vuodesta on katsoa mennyttä vuotta. Sen pohjalta voin sitten suunnitella, mitä haluan tai en halua vuodelta 2010. Vuoteen 2009 mahtui niin paljon, että jaan katsauksen ainakin kahteen osaan, ehkä kolmeenkin ...
Rakkaus ja ihmissuhteet
Vuoden 2009 alkaessa olin rakastanut. Toukokuun lopulla tunsin itseni narriksi, petetyksi ja huijatuksi. Itkulta ei meinannut loppua tulla. Kesälomani aloitin itkien.
Jälleen kerran olen opetellut olemaan tuntematta, toisin sanoen olen opetellut olemaan ystävä tämän ihmisen kanssa. Rakkauteni, pettymykseni ja tuskani siirrän sivuun kohdatessamme. Jollain tavalla voisi sanoa, että olemme nykyään hyviä ystäviä. Se ei kuitenkaan ole aivan totta, sillä emme puhu tapahtuneista asioista mitään. Intensiiviset keskustelumme käsittelevätkin lähes kaikkea muuta paitsi tunteitamme.
Kaljaillat vähenivät huomattavasti. Ystävilläni ei ollut aikaa tavata minua keskustan baareissa. Ei enää perjantaioluita töiden jälkeen. Pettymyksiltä välttyäkseni aloin käydä Painonvartijoiden perjantairyhmässä. Minun olisi ollut mahdollista tavata ystäviäni heidän omissa paikoissaan, mutta emmehän me silloin olisi olleet kahdestaan tai ystäväporukkana puhumassa asioistamme.
Olen tyytyväinen siitä, että kapakassa viettämäni aika ja siellä kuluttamani raha ovat vähentyneet, mutta kaipaan ystäviäni. Pitäisi siis löytää jokin muu sosiaalisen kohtaamisen muoto kuin kaljan kittaaminen. Alkoholi on toiminut tunnelman laukaisijana ja keskustelujen kirvoittajana. Ehkä kahvi tekisi saman?
Juhlat
Järjestin tyttäreni ylioppilasjuhlat perheelle, ystäville ja suvulle. Tyttären isä osallistui juhlien kustannuksiin 12 oluttölkin verran. Lopun iltaa vain itkin, katso kohtaa rakkaus ja ihmissuhteet.
Järjestin tyttärelleni kaverisynttärit. Juhlien ajaksi häivyin Kontulaan ryyppäämään ystävieni kanssa.
Järjestin synttärit itselleni. Vain osa ystävistäni pääsi paikalle, koska olivat järjestäneet itselleen muita menoja juuri siksi päiväksi. On aina niin piristävää huomata olevansa ystävilleen tärkeä. Juhliin tulleiden ystävien kanssa vietimme oikein mukavan illan syöden, juoden kuohuviiniä, keskustellen ja nauraen sekä musiikkia kuunnellen. Sain juhliini myös yllätysvieraan.
Virtuaalielämä
Avauduin ja sulkeuduin. Olin ahkera Facebookissa. Periaatteeni oli, että olen tavannut IRL jokaisen FB-kaverini. Tästä säännöstä poikkesin vain yhden ihmisen kohdalla. Syksyllä tulin siihen tulokseen, että en halua tietää ihmisistä niitä asioita, joita he FB:ssä kertovat. Poistin profiilini. Joitakin ihmisiä - niitä joita en välimatkojen tai muiden syiden vuoksi tapaa – kaipaan. Joistakin ihmisistä olen helpottunut, ettei minun tarvitse enää lukea heidän päivityksiään.
Lisäsin ensimmäisen blogini Blogilistalle tammikuussa. Ensimmäinen blogini alkoi tuntua syksyllä painostavalta. Minua ärsytti se, että blogiani lukevat niin pomoni kuin entinen rakkauden kohteenikin. Koin, etten voi kirjoittaa haluamistani asioista haluamallani tavalla.
Perustin toisen blogin, jota käytän päiväkirjamaisesti. Se ei ole julkinen blogi: lukemiseen tarvitaan salasana eikä se ole Blogilistalla. Tämäkään ei riittänyt. Pitkään pohdin kolmannen blogin perustamista. Lopputuloksena syntyi Kirjastonhoitajatar.
Aluksi tavoitteeni oli kirjoittaa täällä toisaalta kevyemmistä ja toisaalta syvemmin henkilökohtaisista asioista ja nimenomaan nimimerkillä. Niin ei käynyt sillä ensimmäinen blogini vakiintuneine lukijoineen sai tekstini ja aikani. Yritän parantaa tapani, sillä pidän Kirjastonhoitajattarena olemisesta.
Rakkaus ja ihmissuhteet
Vuoden 2009 alkaessa olin rakastanut. Toukokuun lopulla tunsin itseni narriksi, petetyksi ja huijatuksi. Itkulta ei meinannut loppua tulla. Kesälomani aloitin itkien.
Jälleen kerran olen opetellut olemaan tuntematta, toisin sanoen olen opetellut olemaan ystävä tämän ihmisen kanssa. Rakkauteni, pettymykseni ja tuskani siirrän sivuun kohdatessamme. Jollain tavalla voisi sanoa, että olemme nykyään hyviä ystäviä. Se ei kuitenkaan ole aivan totta, sillä emme puhu tapahtuneista asioista mitään. Intensiiviset keskustelumme käsittelevätkin lähes kaikkea muuta paitsi tunteitamme.
Kaljaillat vähenivät huomattavasti. Ystävilläni ei ollut aikaa tavata minua keskustan baareissa. Ei enää perjantaioluita töiden jälkeen. Pettymyksiltä välttyäkseni aloin käydä Painonvartijoiden perjantairyhmässä. Minun olisi ollut mahdollista tavata ystäviäni heidän omissa paikoissaan, mutta emmehän me silloin olisi olleet kahdestaan tai ystäväporukkana puhumassa asioistamme.
Olen tyytyväinen siitä, että kapakassa viettämäni aika ja siellä kuluttamani raha ovat vähentyneet, mutta kaipaan ystäviäni. Pitäisi siis löytää jokin muu sosiaalisen kohtaamisen muoto kuin kaljan kittaaminen. Alkoholi on toiminut tunnelman laukaisijana ja keskustelujen kirvoittajana. Ehkä kahvi tekisi saman?
Juhlat
Järjestin tyttäreni ylioppilasjuhlat perheelle, ystäville ja suvulle. Tyttären isä osallistui juhlien kustannuksiin 12 oluttölkin verran. Lopun iltaa vain itkin, katso kohtaa rakkaus ja ihmissuhteet.
Järjestin tyttärelleni kaverisynttärit. Juhlien ajaksi häivyin Kontulaan ryyppäämään ystävieni kanssa.
Järjestin synttärit itselleni. Vain osa ystävistäni pääsi paikalle, koska olivat järjestäneet itselleen muita menoja juuri siksi päiväksi. On aina niin piristävää huomata olevansa ystävilleen tärkeä. Juhliin tulleiden ystävien kanssa vietimme oikein mukavan illan syöden, juoden kuohuviiniä, keskustellen ja nauraen sekä musiikkia kuunnellen. Sain juhliini myös yllätysvieraan.
Virtuaalielämä
Avauduin ja sulkeuduin. Olin ahkera Facebookissa. Periaatteeni oli, että olen tavannut IRL jokaisen FB-kaverini. Tästä säännöstä poikkesin vain yhden ihmisen kohdalla. Syksyllä tulin siihen tulokseen, että en halua tietää ihmisistä niitä asioita, joita he FB:ssä kertovat. Poistin profiilini. Joitakin ihmisiä - niitä joita en välimatkojen tai muiden syiden vuoksi tapaa – kaipaan. Joistakin ihmisistä olen helpottunut, ettei minun tarvitse enää lukea heidän päivityksiään.
Lisäsin ensimmäisen blogini Blogilistalle tammikuussa. Ensimmäinen blogini alkoi tuntua syksyllä painostavalta. Minua ärsytti se, että blogiani lukevat niin pomoni kuin entinen rakkauden kohteenikin. Koin, etten voi kirjoittaa haluamistani asioista haluamallani tavalla.
Perustin toisen blogin, jota käytän päiväkirjamaisesti. Se ei ole julkinen blogi: lukemiseen tarvitaan salasana eikä se ole Blogilistalla. Tämäkään ei riittänyt. Pitkään pohdin kolmannen blogin perustamista. Lopputuloksena syntyi Kirjastonhoitajatar.
Aluksi tavoitteeni oli kirjoittaa täällä toisaalta kevyemmistä ja toisaalta syvemmin henkilökohtaisista asioista ja nimenomaan nimimerkillä. Niin ei käynyt sillä ensimmäinen blogini vakiintuneine lukijoineen sai tekstini ja aikani. Yritän parantaa tapani, sillä pidän Kirjastonhoitajattarena olemisesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
