maanantai 4. tammikuuta 2010

Keskeiset asiat vuonna 2009, osa 3

Kolmannessa osassa vuorossa ovat musiikki ja kirjat, mitä musiikkia kuuntelin, mitä kirjoja luin.

Musiikki

Mitä sanoisin musiikista, elämänkumppanistani? Musiikki tuli vuonna 2009 hyvin lähelle, niin lähelle, että siihen piti totutella. Sain IPodin lahjaksi syksyllä ja sitä ennen olin muutaman kuukauden kuunnellut musiikkia kännykkäni mp3:lla. Aivan vuoden lopussa keksin keinon kuunnella Ipodia tiskatessani: päälle vanha farkkutakki, jossa on rintatasku. Ei kastu soitin.

Kuuntelemani musiikin lainasin kirjastosta, uusia levyjä en ostanut kuin yhden. Kolmannen Naisen Sydänääniä oli lähinnä tukiostos, täytyyhän poikia tukea. Levyllä on yksi erinomainen biisi ”Kumpi ajaa kovempaa” sekä muutama hyvä ja yksi huono. Kirjastosta lainasin musiikkia satunnaisesti, mitä vastaan tuli. Harvemmin etsin jotain tiettyä levyä. Näin tutustuin bändeihin ja artisteihin, joilta olin joskus kuullut jonkun biisin tai joita olin kuullut vain mainittavan. Kaikesta kuulemastani en pitänyt, mutta esim. Depeche Modesta yllätyksekseni pidin.

Michael Jacksonin kuolema kosketti syvästi.

En nähnyt Madonnaa enkä Britneytä. Näin Kolmannen Naisen keikan, koska sisareni oli ostanut minulle lipun. Hyvä keikka, mutta en oikein jaksa sitä bändiä enää.

True Bloodin myötä tutustuin Jace Everettiin. Tein toisenlaista musiikinhankintaa. Ostin Net.AnttilaDownloadista Jace Everettin biisin Bad Things. Muita viime vuoden keskeisiä biisejä olivat Depeche Moden It’s No Good, Aretha Franklinin (You Make Me Feel Like) A Natural Woman, Frank Sinatran Fly Me To To the Moon ja Fleetwood Macin Need Your Love So Bad [USA Version].

IPodissani on 1067 biisiä.

Kirjat

Mennenä vuonna lukemiseni oli hyvin yksipuolista. Luin pelkästään Agatha Christietä, lähes. Poikkeuksen muodostivat Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen, Markus Zusakin Kirjavaras, Eileen Favoriten Sankarittaret sekä Michael Crichtonin Dinosauruspuisto ja Kadonnut maailma.


Lukukokemuksena Kirjavaras oli vavahduttavin. Zusakin tyyli on ainutlaatuinen sanakirjamaisine sanojen määrittelyineen ja viittauksineen tulevaan. Tarinan kertoja on Kuolema ja päähenkilönä tyttö, joka saa kasvatusvanhemmikseen Rosa ja Hans Hubermannin. Molchingin kaupunki sijaitsee Münchenin laitamilla ja tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan tienoille. Kirjavaras yllätti lämmöllään, inhimillisyydellään ja välittämisellään, asioita, joita ei natsi-Saksan kuvauksilta yleensä odota. Kirja, jonka aion lukea uudestaan.

Vadelmavenepakolainen oli niin osuva kuvaus suomalaisista ja ruotsalaisista, että siitä tuli välittömästi osa ajatteluani. Tässä blogissa olen muutaman kerran viitannut ruotsalaisuuteen sanalla vadelmavenepakolaisen ihannemaa tai jotain sinne päin.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...