Cinemaattinen elämä on rohkeutta nähdä elämän tarjoamat mahdollisuudet ja toteuttaa ne elokuvallisen estetiikan hengessä. Cinemaattisen elämän vastapari on hitaan jatkumohakuisuuden elämä. Siinä elämä koostuu arjen pakottavuudesta ja unohdetuista unelmista. Harjukaupungin salakäytävissä on lukuisia otteita Elokuvallisesta elämänoppaasta, kuten kuinka varastaa suudelma elokuvallisesti, kuinka tupakoida cinemaattisesti ja kuinka pukeutua elokuvallisesti.
Jotkut ihmiset ovat oppaan mukaan cinemaattisempia kuin toiset. Cinemaattisuuden ulottaminen jokapäiväiseen elämään, elämän näkeminen mahdollisuuksien kirjona ja seikkailuna, vaatii ainakin minulta opettelua.
Voisin kuvitella juhlien tarjoavan tilanteen päästä hetkeksi eroon hitaasta jatkumohakuisuudestaan. Niinpä katselin perjantaina pikkujoulussa, kuinka luontevasti ihmiset tuovat esille omaa cinemaattisuuttaan.
Hyvin vaikeaa se näytti olevan. Parinsadan juhlijan joukossa vain muutama ihminen säteili cinemaattisuutta. Tumma nuori lyhythiuksinen tyttö vihreässä Audrey Hepburn –tyylisessä mekossaan oli selkeästi cinemaattinen. Samoin se tyttö, joka 50-luvun punavalkoisessa mekossaan loisti kauas viattomuutta ja nuoruutta. Vihan hedelmien Henry Fondaksi pukeutunut nuorimies vakuutti olemuksellaan.
Cinemaattisuus on toki muutakin kuin pukeutuminen, mutta se on näkyvä tapa ilmaista sitä. Tähtien sota –elokuvista tuttuja midikloriaaneja muistuttavat cinemaattiset merkityksellisyyshiukkaset säteilevät cinemaattisissa ihmisissä, tilanteissa ja paikoissa tihentäen elämänkokemuksia. Sanoisin, että kaikki elämäni tähtihetket, ne jotka muistan aina, ovat olleet täynnä merkityksellisyyshiukkasia.
Elokuvallisen elämänoppaan tavoitteena on saada jokainen elämään elämänsä merkityksellisesti ja tiheästi. Siihen pyrin myös minä.
Kuvassa Pasi Ilmari Jääskeläisen tekemä mainos kirjasta Harjukaupungin salakäytävät.
