maanantai 30. marraskuuta 2009

Täydenkuun aikaan

Täysikuu lähestyy, oletko valmis valvomaan? Tarkasti kuu on täysi keskiviikkoaamuna klo 9.31, mutta jo taivaalla möllöttää pyöreä kuu.

Täydenkuun aikaan herkät ihmiset piehtaroivat unelmissaan tai painajaisissaan, mutta eivät nuku.
Täydenkuun aikaan saa antaa vieteilleen vallan.
Täydenkuun aikaan saa sutena ulvoen juosta, aiheuttaa paniikkia, purra ja repiä.

Ehkä juuri siksi elokuvat ja kirjallisuus kuvittavat suurta rakkautta ja julmuutta täysikuulla.

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Yllytyshullun pikkujoulu

Sain taas kerran ihmetellä ilmaisen alkoholin voimaa. Pikkujoulujen alkoholitarjoilu alkoi tervetuliaisdrinkillä. Ruoan kanssa sai puna- tai valkoviiniä haluamansa määrän. Jälkiruoan ja kahvin kanssa saattoi ottaa konjakin tai liköörin. Drinkkilippuja oli vain kaksi, kun niitä aikaisemmin on ollut neljä.

Drinkkilippujen vähyys sai minutkin kiskomaan ilmaisia juomia kaksin käsin. Tavallisesti juon vain olutta, koska kaikki sitä väkevämpi on minulle liikaa. Tehokkaasta juomisestani seurasi nopea ja totaalinen humala. Oikeastaan en muista nousuhumalan leikkisää tilaa lainkaan. Vain sen, että onpas Kirjastonhoitajatar humalassa.

Tupakointi oli sallittu vain ulkona. Perjantai-illan satoi kaatamalla. Kuivan ja lämpimän tupakkapaikan etsiminen ja löytäminen olikin illan tärkeimpiä ohjelmanumeroita. Onneksi työpaikallani on oikeita ja laillisia tupakkakoppeja, jotka tosin sijaitsivat melko kaukana juhlatilasta.

Erään tupakalla käynnin jälkeen menin työhuoneeseeni nukkumaan. Vessan kautta. Heräsin kahden aikaan yöllä ja lähdin kotiin. Taksimatkan kestin juuri ja juuri. Kotona ryntäsin heti vessaan oksentamaan. Hienot pikkujoulut!

Näihin juhliin valmistautuminen oli mukavampaa kuin itse juhlat. Uusien vaatteiden osto ja sen kuvitteleminen, kuinka kauniilta niissä näyttää ja kuinka kaikki kääntyvät katsomaan: onpa Kirjastonhoitajatar kaunis ja aivan kuin hän olisi laihtunut. Niin kävikin. Miespuolinen ystäväni sanoi heti minut nähdessään: ”Oletpa sinä tyylikäs!” ja huomautti asiasta monelle muullekin. Se tuntui hyvältä, samoin kuin kaikki ne katseet, jotka keräsin. Mutta mitäpä niistä, olin liian humalassa ottaakseni niistä ilon irti.

Eilistä päivää ei ollut. Oli vain kamala krapula, joka ei ottanut hellittääkseen. Vatsassa kiersi ja kiertää vieläkin.

Olen viime aikoina juonut vähän. Kolmesta neljään isoa tuoppia keskiolutta kuukaudessa. En ole enää tuttu alkoholin kanssa. Kamalaa krapulaa potiessani en voinut kuin ihmetellä, miksi olin niin järjetön, että join paljon ja nopeasti. En keksinyt muuta syytä kuin ilmaisen viinan houkutuksen ja joukkohysterian, joka sellaisessa tilanteessa vallitsee. Olen aina ollut yllytyshullu.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Tänään pikkujoulut!

Eilen Painonvartijoissa kehotettiin tekemään mielikuvaharjoituksia haastavista tilanteista. Mielikuvassa laitetaan itse toimimaan haluamallaan tavalla. Jotta halutun roolin oppisi, mielikuvaa tulee toistaa useaan kertaan. Aloin heti tehdä mielikuvaharjoituksia tänään olevasta pikkujoulusta. Aion juoda ja syödä hyvin, nauttia hyvästä seurasta ja pitää hauskaa.

Ehkä Painonvartijoissa ei tarkoitettu aivan tällaista mielikuvaa.

Olisi ehkä pitänyt kysyä, kuinka tämä mielikuvaharjoittelu eroaa haaveilusta ja unelmoinnista. Monesti olen haaveillut sen hetken unelmien miehestä, kuinka toimin, miltä näytän, miten käyttäydyn ja mitä teemme yhdessä. Olen taatusti oppinut roolini, mutta eivät unelmani ole silti aina toteutuneet. Unelmieni mies ei ehkä ole tehnyt omaa mielikuvaharjoitustaan.

Rakkaudessa mielikuvien merkitys on suuri. Yhteinen mielikuva ja unelma elämästä yhdessä ovat parisuhteen kantavia voimia. Kun ne hukataan, niitä voi olla vaikea löytää.

Tästä huolimatta aion pitää pikkujoulussa hauskaa.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Miesten juhlapukeutuminen

Miesten juhlapukeutuminen on vihdoinkin muuttumassa, tumma puku on saanut kilpailijan. Ainakin, jos H&M Magazinen talvinumeroon on uskominen. Miesten ei enää tarvitse vetää jalkaansa tummia housuja, riittää kun on valkoiset bokserit. Asuun kuuluva paita on myös valkoinen. Sen sijaan juhla-asun takin kuuluu olla upea silkkisine kauluksineen. Pitkät mustat polvisukat peittävät sääret, mutta polvet ja osa reidestä vilkkuvat juhla-asussa paljaina.


Olen usein surkutellut miesten tiukkaa pukeutumiskoodia, joka sallii variaatioita hyvin vähän. Miten tylsää. H&M:n idea pukea miehet pelkkiin boksereihin on ennakkoluulotonta ja riemastuttavaa. Odotan kovasti näkeväni työpaikan pikkujoulussa tähän trendikkääseen juhla-asuun pukeutuneita miehiä.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Vielä kerran

- Olen ajatellut, että voisin tavata sua vielä yhden kerran, lounaalla tai kahvilla. Antaisin sen sormuksen, jonka sulle ostin. Mutta Helsinkiin en tule.

- Ai että minä matkustaisin Englantiin yhtä kahvihetkeä varten? Luuletko tosiaan, että haluan sormuksen muistuttamaan siitä, mitä olisi voinut olla? Sitä paitsi, itkisin kuitenkin koko ajan.

Järkevät muumit

En tiedä, johtuuko kasvavasta pimeydestä se, että ihmiset kääntyvät sisäänpäin pohtimaan itseään. Kaikenlainen omaan napaan tuijottaminen on kai parasta, mitä tähän vuoden aikaan kannattaa tehdä nukkumisen lisäksi.

Minun on ollut aina vaikea ymmärtää, miksi Suomessa työtahti vain kiihtyy pimeyden lisääntyessä. Lähes hysteerisinä ihmiset säntäilevät töissään periaatteella "Täytyy tämä saada tehtyä ennen joulua tai viimeistään tänä vuonna". Ja joulun jälkeen jatketaan samalla vimmalla.

Silloin kun Suomessa vielä elettiin luonnonrytmissä, pimeä vuodenaika kului pankolla makoillessa. Joitakin töitä oli, perhe oli ruokittava ja kotieläimet hoidettava, mutta muuten odoteltiin kevättä. Järkevät muumitkin menevät talviunille!

lauantai 21. marraskuuta 2009

Ei seksiä eikä rakkautta

”Eikö sinusta tunnu, että seksuaalisuutesi menee hukkaan?”, kysyi ystäväni minulta. Kysymyksellään hän ihmetteli sitä, että elän ilman miestä. En edes etsi miestä itselleni.

Minun oli vaikea vastata kysymykseen. Kiertelin ja kaartelin. Selittelin, että ilman seksiä voi elää, että kaikessa ei ole kysymys seksistä. Sanoin, että seksitön ja miehetön elämäni on tietoinen valintani. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että minulta puuttuisivat seksihalut. Rakkautta kaipaan minäkin, mutta en uskalla sitä kohdata. Elämäntapani suojelee minua epätoivolta, tasapainottomuudelta, masennukselta, vihalta, mustasukkaisuudelta, itseni syrjäyttämiseltä, loukatuksi ja haavoitetuksi tulemiselta. Samalla suljen pois hellyyden, ihon kosketuksen ja läheisyyden, turvallisuuden, luottamuksen ja rakkauden.

Erikoisalaani ovat olleet epäonnistuneet ja epätoivoiset rakkaussuhteet. Olen rakastunut väärään ihmiseen, olen rakastanut liikaa, olen rakastanut yksipuolisesti. Olen rakastanut itseni kustannuksella, jolloin lopputuloksena on vain katkeruus.

Olen tyytyväinen nykyiseen tasapaksuun ja yllätyksettömään elämääni. Totesin Painonvartijoissa eilen sisarelleni, että se on laihtumiseni tärkein edellytys. Jos nyt rakastuisin, suistuisin tasapanostani ja kadottaisin elämäni hallinnan.

Minun on vaikea uskoa intohimoiseen, onnelliseen ja tasapainoiseen parisuhteeseen. Onko sellaista edes olemassa? Minulle?

perjantai 20. marraskuuta 2009

Skitbra

Tänään on hyvä fiilis. Olen levännyt ja nukkunut hyvin ja tänään on perjantai.

Töiden jälkeen menen Painonvartijoihin. Epäilen painoa tulleen lisää puolisen kiloa. Olin unohtanut, että pistemäärä, jonka saan syödä, on nyt vähäisempi kuin aloittaessa. Muistin sen vasta eilen illalla syötyäni vielä yhdentoista aikaan illalla neljä näkkäriä kera Becelin, vähärasvaisen juuston, kurkun ja maidon. Ensi viikon perjantaihin mennessä on tavoitteena olla kilon laihempi – toivottavasti se onnistuu.

Perjantaisin Ruotsin TV4:ltä tulee Idol 2009. Nautin suuresti ohjelman katsomisesta, vaikka suosikkini Niklas tippui muutama viikko sitten. Laulajat ovat hyviä ja he ovat kehittyneet paljon kilpailun aikana. Laulajien lisäksi Ruotsin Idolissa minua viehättävät tuomarit. He todellakin osaavat palautteen antamisen. Jos heillä on jotain moitittavaa, he ilmaisevat sen positiivisesti. Yleisimmät kommentit ovat kuitenkin skitbra, fantastiskt, jättekool, du är den bästa och så vidare. Kehujen lisäksi he kannustavat, rohkaisevat ja antavat vinkkejä. He ovat juuri niin yltiöpositiivisia kuin mistä Miika Nousiainen kirjoittaa Vadelmavenpakolaisessa.

Kolmanneksi Ruotsin Idolissa minua viehättää sen musiikkikeskeisyys. Suomen Idols on ollut piinallista katsottava kaikkiaan, mutta piinaavinta on ollut musiikin toissijaisuus. Kisaan osallistujista on rakennettu henkilökuvaa, vaikka se ei kiinnosta ketään. Tai ei ainakaan minua.

torstai 19. marraskuuta 2009

Joulua odotellessa

Selasin Stockmannin joulumainoksen. Paksu mainoslehtinen myi mielikuvia joulusta. Ja minkälaisia mielikuvia. Vähäpukeiset naiset sängyllä keskenään, vähäpukeiset miehet viettämässä aikaa keskenään. Vasta mainoslehtisen loppupuolella samassa kuvassa on mies ja nainen. Onko Stockmann laajentanut seksuaalisen suuntautumisen käsitettään? Joulua ei enää myydä heteroseksuaalisen ydinperheen onnena vaan naisten tai miesten keskinäisenä juhlana.

Minun on vaikea uskoa, että kyse on vahingosta. Tai siitä, että nais- ja miesmalleja ei ole saatu kuviin yhtä aikaa, sillä se olisi kummallista. Luulin Stockmannin arvomaailmaa konservatiiviseksi, mutta joulumainos esittelee sovinnaisuudesta poikkeavia mielikuvia joulusta.

On jo aikakin. Jouluun on pitkään liitetty mielikuva perheiden kokoontumisesta yhteiseen joulunviettoon, johon matkustetaan pitkiäkin matkoja. Tällainen jouluvietto on kuitenkin monille joko unelmaa tai kauhistus, ja toteutuu sellaisenaan yhä harvemmille. Vanhempien luokse ei matkusteta vaan joulu halutaan viettää oma jouluperinteitä luoden. Yhä useampi viettää joulun yksin, siis ilman perhettä ja sukulaisia. Täysin yksin ei välttämättä tarvitse olla. Ystäviä ja kavereita voi tavata kapakassa tai heidät voi kutsua luokseen. Joulu Facebookissa ja blogimaailmassa voi myös olla yksinäisen tapa viettää joulua.

Joulu on rakkauden juhla, niin sanotaan. Yhä edelleen ihmiset haluavat viettää joulun rakkaidensa kanssa, haluamallaan tavalla. Ehkä Stockmannin joulumainoksen tarkoituksena on tuoda esille joulu ystävyyden ja rakkauden juhlana sitoutumatta perinteiseen malliin.

Kuvitteellinen elämä

Portti-lehden novellikilpailun voitti vuonna 1999 Pasi Ilmari Jääskeläinen novellilla "Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa". Siitä lähtien olen halunnut olla se kirjastonhoitajatar.

Työskentelen kirjastossa, mutta blogissa ei käsitellä kirjastotyötä. Kyse on kirjastonhoitajattaren elämästä, kuvitteellisesta ja todellisesta.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...