Kesän lopussa aloitin neljä projektia tavoitteena uusi minä.
Aamusivujen vuoksi herään 45 minuuttia aikaisemmin. Sen vuoksi menen vähintään kaksi tuntia aikaisemmin nukkumaan. Tavoitteena on noin seitsemän tunnin unet yössä aikaisemman vajaan viiden tunnin sijaan. Laihtuminen on elämänhallinnan tavoittelua. Ja etenkin sitä on tupakoinnin lopettaminen.
Nyt minusta tuntuu, että elämäni on pelkkää hallintaa. Tiukkapipoisuutta ja suunnatonta syyllisyyttä, kun en olekaan täydellinen. Tupakanhimolle en ole antanut periksi, vaikka välillä olen valmis menemään rappuun huutamaan: Antakaa joku mulle tupakka, äkkiä ja heti! En mene, enkä tupakoi.
Olen suorittanut kirjoittamista, nukkumista, laihtumista ja tupakoinnin lopettamista. Muuta en ole ehtinyt tai jaksanut tehdä.
Ensin lähti laihduttaminen. Halusin kaikkea hyvää, suuria määriä. Poltettuani viimeisen tupakan en enää tiedä, millainen olen kylläisenä. Haluan syödä lakkaamatta eikä tällä tarpeella ole mitään tekemistä nälän kanssa. Päätin, että okei. Nyt lopetan ensin tupakoinnin, sen jälkeen keskityn ruokavaliooni.
Sitten en pystynyt kirjoittamaan. Uuvutti aamu toisensa jälkeen toistella, mitä haluan ja miksi ja että aivan varmasti joskus vielä minäkin. Varmemmaksi vakuudeksi kehitin uusia haluamisen kohteita aamuittain.
Nukkumaan olen mennyt ajoissa. Se vain ei auta. Palattuani kotiin töistä olen niin uuvuksissa, että hyvä kun jaksan hengittää. Töissä nukahtelen jokaisessa kokouksessa ja koulutuksessa. Fyysisen väsymyksen lisäksi kireä suorittamiseni väsyttää henkisesti. Katsokaa, tässä minä teen asiat oikein (niinkin olen toiminut pitkään), olen oikea mallioppilas, missä minun palkintoni on? Eikö se voisi tulla heti tai vaikka huomenna?
En tiedä, mitä mun pitäisi tehdä tai miten. Suorittaminen korostaa täydellisyydentarvettani enkä oikeastaan kestä itsessäni sitä ominaisuutta. Haluan vapautua myös siitä.
Voihan olla, että olen sekoittanut halun ja tahdon. Pelkällä tahdonvoimalla ei pitkälle pötkitä, jos mukana ei ole halua. Perustelen itselleni asiat loogisesti ja sitten toteutan ne. Yksinkertaista. Näinhän aina sanotaan tupakoiville ja lihaville ihmisille: senkus vain tahdot, pystyt kyllä laihduttamaan ja lopettamaan tupakoinnin.
Pelkkä tahto ei riitä. Tarvitaan myös halu. Halu on vaikka se mielikuva itsestä hoikkana ja hyvältä tuoksuvana. Halua on se, mitä minä palavasti kaipaan. Halu on innostusta, tunnetta, jota ilman asioiden tekeminen on takkuista.
Niinpä aloitan haluamisen ja lähetän tahdon lomalle.
1 kommentti:
Hei,
Minäkin lopetin tupakoinnin tammikuussa. Sen jälkeen on tullut 8kg painoa lisää. Vähän aikaa sitten se ei harmittanut, kun mietin vain sitä että olenpahan ollut polttamatta. Nyt syksyn mittaa on alkanut masentamaan ylimääräiset kilot, kun ei tunnu mahtuvan mihinkään vanhoihin vaatteisiin. Joten nyt otan niskasta itesäni kii ja alan myös kiinnittää enemmän huomiota syömiseeni. Tupakkia tekee edelleen mieli, mutta siihen en aijo enään sortua. Tsemppiä sulle :-) t. Iinuska
Lähetä kommentti