Sain taas kerran ihmetellä ilmaisen alkoholin voimaa. Pikkujoulujen alkoholitarjoilu alkoi tervetuliaisdrinkillä. Ruoan kanssa sai puna- tai valkoviiniä haluamansa määrän. Jälkiruoan ja kahvin kanssa saattoi ottaa konjakin tai liköörin. Drinkkilippuja oli vain kaksi, kun niitä aikaisemmin on ollut neljä.
Drinkkilippujen vähyys sai minutkin kiskomaan ilmaisia juomia kaksin käsin. Tavallisesti juon vain olutta, koska kaikki sitä väkevämpi on minulle liikaa. Tehokkaasta juomisestani seurasi nopea ja totaalinen humala. Oikeastaan en muista nousuhumalan leikkisää tilaa lainkaan. Vain sen, että onpas Kirjastonhoitajatar humalassa.
Tupakointi oli sallittu vain ulkona. Perjantai-illan satoi kaatamalla. Kuivan ja lämpimän tupakkapaikan etsiminen ja löytäminen olikin illan tärkeimpiä ohjelmanumeroita. Onneksi työpaikallani on oikeita ja laillisia tupakkakoppeja, jotka tosin sijaitsivat melko kaukana juhlatilasta.
Erään tupakalla käynnin jälkeen menin työhuoneeseeni nukkumaan. Vessan kautta. Heräsin kahden aikaan yöllä ja lähdin kotiin. Taksimatkan kestin juuri ja juuri. Kotona ryntäsin heti vessaan oksentamaan. Hienot pikkujoulut!
Näihin juhliin valmistautuminen oli mukavampaa kuin itse juhlat. Uusien vaatteiden osto ja sen kuvitteleminen, kuinka kauniilta niissä näyttää ja kuinka kaikki kääntyvät katsomaan: onpa Kirjastonhoitajatar kaunis ja aivan kuin hän olisi laihtunut. Niin kävikin. Miespuolinen ystäväni sanoi heti minut nähdessään: ”Oletpa sinä tyylikäs!” ja huomautti asiasta monelle muullekin. Se tuntui hyvältä, samoin kuin kaikki ne katseet, jotka keräsin. Mutta mitäpä niistä, olin liian humalassa ottaakseni niistä ilon irti.
Eilistä päivää ei ollut. Oli vain kamala krapula, joka ei ottanut hellittääkseen. Vatsassa kiersi ja kiertää vieläkin.
Olen viime aikoina juonut vähän. Kolmesta neljään isoa tuoppia keskiolutta kuukaudessa. En ole enää tuttu alkoholin kanssa. Kamalaa krapulaa potiessani en voinut kuin ihmetellä, miksi olin niin järjetön, että join paljon ja nopeasti. En keksinyt muuta syytä kuin ilmaisen viinan houkutuksen ja joukkohysterian, joka sellaisessa tilanteessa vallitsee. Olen aina ollut yllytyshullu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti