Soul

Soul elokuussa 2006. Osallistuin kirjastoalan kansainväliseen konferenssiin, johon osallistui yli 5000 muuta kirjastolaista.

Vajaa kaksi viikkoa oli aivan liian lyhyt aika tutustua 20 miljoonan asukkaan kaupunkiin. Konferenssin tiivis ohjelma ehkäisi myös tehokkaasti Souliin tutustumista. Ehkä juuri siksi jäi kaiherrus, halu palata Souliin, oikein ajan kanssa. Jos vaikka silloin osaisin hypätä oikeaan suuntaan menevään metroon.

Ja haluan nähdä, onko Soul edelleen niin ruma ja samalla niin kaunis kaupunki, kuin miltä se vuonna 2006 vaikutti.

Lottovoittoa odotellessa.

Maagisia paikkoja

Harjukaupungin salakäytävien innoittamana olen pohtinut paikkojen maagisuutta. Paikat, joihin ihmisten jalat kulkeutuvat yhä uudestaan, lienevät hyvin maagisia. Helsingissä kuvittelisin, että esim. Kaivopuiston ranta kallioineen, merimaisemineen ja kahviloineen on hyvin maaginen. Ainakin minuun se tehoaa aina.

Hvitträskin maagisuudesta olen täysin vakuuttunut. Kyse ei ole pelkästään hämmästyttävän upeasta arkkitehtuurista tai taloa varten suunnitelluista huonekaluista, maalauksista ja ryijyistä. Kyse on ympäröivästä villistä luonnosta. Hvitträskin puisto on viehättävä, mutta ympäröivä metsä kallioineen huokuu lumoa ja taikaa. Ei ihme, että Eliel Saarinen halusi tulla sinne haudatuksi.