Suoraan talvesta kesään

Uskoin tarvitsevani kevättakin. Edellinen oli ostettaessa liian suuri, sitä edellinen on muuten vaan suuri ja sitä edellisen kulutin loppuun. Kevättakkiin pukeutuminen olisi varma kevään merkki ja tekisi olon keveäksi.

Etsin takkia muutaman viikon. Sunnuntaina näin yksinäisen kevättakin vaaterengissä muiden yksinäisten vaatteiden joukossa. Takki oli pehmeän tummansininen. Napit kiilsivät hopeisina ja pituutta sillä oli reiden puoliväliin asti. Sovitin takkia ja tunsin löytäneeni etsimäni.

Takki istui hyvin ylläni. Sininen väri korosti hiusteni väriä juuri oikealla tavalla. Pitkän vyön sidoin taakse ja se oli vielä paremman näköinen. Takissa oli kolme ongelmaa: ylänappi puuttui, kolmanneksi ylin nappi puuttui ja myös varanapit puuttuivat.

Halusin takin ja menin toiveikkaana kassalle. Olin kuullut, että liikkeen nappikokoelmasta puuttuvat napit voisivat löytyä. Myyjä sekotti sormellaan ponnettomasti nappirasiaa. Totesi, ettei sellaista ollut. Sen jälkeen hän alkoi soitella muihin ketjun liikkeisiin toisessa päässä kassaa.

En heti hoksannut seurata myyjää. Toinen myyjä ehti tokaista minulle: ”Sä voit siirtyä siitä, että mä voin ottaa muita asiakkaita!”.

Siirryin ja pääsin kuuntelemaan myyjän puheluita. Hän kuvaili takin puutteellisesti ja väitti nappien olevan kullanväriset. Kun toisissa liikkeissä ei kuvausta vastaavaa takkia löytynyt, myyjä antoi takin koodin. Ei auttanut. Ei löytynyt. Takki oli myyty loppuun.

Sanoin myyjälle, ettei napitonta takkia saisi olla myytävien tuotteiden joukossa. En saanut vastausta. Sen sijaan myyjä alkoi selittää, etteivät he voi antaa takista alennusta.

En ostanut takkia, tuskin olisin ostanut alennuksellakaan. Paljon saa aikaa kulua ennen kuin seuraavan kerran menen siihen liikkeeseen.

Pettymykseen söin 200 gr suklaata. Päätin, että en tarvitse kevättakkia. Sen käyttöaika on lyhyt. Hyppään suoraan talvesta kesään.

Lottovoitolle olisi käyttöä

Inhoan pukemista, mutta rakastan vaatteita. Vapaapäivät vietän mahdollisimman pitkään yövaatteissa. Vasta sitten kun nälkä pakottaa lähtemään ruokaostoksille, käyn suihkussa ja pukeudun.

Kylmänarkana ihmisenä laitan pakkassäällä päälleni niin paljon vaatetta kun kehtaan. Vakiona on kaksi pitkähihaista paitaa, yksi villatakki, yksi jakku ja sitten vasta talvitakki. Luonnollisesti lämpimämpi talvitakki vähentäisi alle laitettavan vaatteiden määrää, mutta mistä niitä lämpimiä talvitakkeja löytää? Toppatakkia en päälleni pue, koska ne ovat niin rumia. Jalkoihini vedän villasukkahousut, niiden päälle legginsit ja säärystimet ja vasta sitten pitkät housut. Kenkäni ovat lyhyet nilkkurit, lämpimät jaloissa, mutta eivät pidä pohkeitani lämpiminä, siksi säärystimet ovat välttämättömät. Kerrospukeutumisen ansiosta en palele, mutta näytän muodottomalta ja lihavalta. Missään ei näy, että olen laihtunut 20 viikossa 12,3 kiloa.

Olen kyllästynyt kylmyyteen, lumeen ja pakkasiin. Töihin saapuessani vaihdan ensimmäiseksi vaatteet, onhan sisätiloissa huomattavasti lämpimämpää. Pakkassäät eivät innosta shoppailuun eikä ystävien tapaamiseen. Kaupoissa on liian kuuma vaatteissa eikä vaatteiden kokeilu hikisenä ole miellyttävää. Alennusmyynnit jäävät näiltä osin minulta väliin. Samoin ystävien tapaaminen kahviloissa ja kapakoissa vaikeutuu vaatemäärän vuoksi. En oikein pidä ajatuksesta riisua kapakassa vaatekerroksiani pois.

Odotan lämpimämpiä säitä voidakseni ostaa itselleni uusia vaatteita. Kaikki nykyiset vaatteeni ovat minulle liian suuria. Koska aion laihtua vielä lisää 12 kiloa, uusien vaatteiden ostaminen tarkoittaa sitä, että nekin muuttuvat liian suuriksi.

Järkevää olisi siis ostaa halpoja vaatteita H&M:stä ja muista halpavaateliikkeistä ja alennusmyynneistä. Valitettavasti en pidä halvoista vaatteista, sillä ne ovat usein rumia. Mallit, ompeleenlaatu ja kangas ovat mitä sattuu ja vaatteiden leikkaukset ovat hirveitä. Pihinä ihmisenä minua kuitenkin hirvittää laittaa pian liian isoksi muuttuvaan jakkuun lähes parisataa euroa, pitkiin housuihin satanen, hameeseen myös satanen ja paitoihin, joita tarvitsisin useita, pari sataa. Ei minulla ole tuollaisia rahoja.

Todennäköisesti ostan vain välttämättömät vaatteet eli pitkät housut. Niiden päältä putoamisen on tähän asti estänyt runsas pukeutuminen, ison vaatteen alle mahtuu vaikka mitä. Muuten odotan kevättä ja uusin kerralla itselleni kaikki vaatteet, rintsikoista ja pikkareista alkaen. Sen rahoittamiseksi tarvitsen tosin ison lottovoiton.

Järkevät muumit

En tiedä, johtuuko kasvavasta pimeydestä se, että ihmiset kääntyvät sisäänpäin pohtimaan itseään. Kaikenlainen omaan napaan tuijottaminen on kai parasta, mitä tähän vuoden aikaan kannattaa tehdä nukkumisen lisäksi.

Minun on ollut aina vaikea ymmärtää, miksi Suomessa työtahti vain kiihtyy pimeyden lisääntyessä. Lähes hysteerisinä ihmiset säntäilevät töissään periaatteella "Täytyy tämä saada tehtyä ennen joulua tai viimeistään tänä vuonna". Ja joulun jälkeen jatketaan samalla vimmalla.

Silloin kun Suomessa vielä elettiin luonnonrytmissä, pimeä vuodenaika kului pankolla makoillessa. Joitakin töitä oli, perhe oli ruokittava ja kotieläimet hoidettava, mutta muuten odoteltiin kevättä. Järkevät muumitkin menevät talviunille!