Neljä nappia ja vetoketjunpätkä

Työpaikallani on pukeutumiskoodi. Paljastavia vaatteita ei suvaita. Rintavaon näkyminen ja helman lyhyys ovat kiellettyjä asioita – silloin kun kyseessä ovat nuoret kauniit naiset. Ilmeisesti heidän seksuaalinen vetovoimansa kasvaa eksponentiaalisesti tietynlaisen pukeutumisen avulla.

Outoa on se, että pukeutumiskoodin sanelevat keski-ikäiset naiset. Minusta sellainen viittaa heikkoon itseluottamukseen. Vanhemmasta naisesta ei saa nuorta enää millään. Mutta kyllä keski-ikäisellä naisella tulisi olla muita avuja ja rohkeutta niiden esilletuomiseen sen verran, ettei tarvitsisi pelätä jäävänsä nuoruuden jalkoihin.

Minun helmani lyhyys tai rintavakoni näkyminen ei hätkäytä. Olen siihen liian vanha. Seksikäs pukeutuminen muuttunee seksittömäksi naisen vanhetessa. Pukeutumiskoodin vartijat eivät ole huomauttaneet pukeutumisestani. Ei silloin kun tietämättäni liikuin läpinäkyvässä hameessa eikä silloin kun antoisa kaula-aukkoni hämäsi jopa minua.

Työpaikallani on muitakin keski-ikäisiä naisia, joiden suloja voi kurkistella avonaisesta kaula-aukosta. Onko kyse nuoruuden tavoittelusta vai siitä, että pitkään kaikki naisten kesävaatteet olivat hyvin antavia? Luulisin, että heillä on samat motiivit kuin minullakin. Kauniisiin ja seksikkäisiin vaatteisiin pukeutuminen on minusta ihanaa. Tunnen itseni silloin viehättäväksi, seksikkääksi ja – naiseksi.

Luonnollisesti pukeutumiskoodin suurin merkitys mitataan kesäisin, auringon paahtaessa kuumasti. Lämpimien ilmojen alkaessa, yllättäen kuten aina, niukka pukeutuminen herättää huomiota. Heinäkuun helleaallon aikainen pukeutuminen herättää kuitenkin lähinnä kademieltä. "Kunpa minullakin olisi tuollainen kiva ohut mekko/paita/shortsit/housut, ei tarvitsisi hikoilla näissä nykyisissäni".

Tähän kesään olen varautunut. Ensimmäistä kertaa, todella pitkään aikaan, minulla on kesävaatteita. Ihana, hihaton paita, puolihihainen ohut paita ja kesähousut, jotka ostin viikonlopulla. Kesämekon sain äitienpäivälahjaksi (!) ja kesähame on vielä hakusessa. Ainoastaan kesämekko koettelee pukeutumiskoodia, mutta se kuulunee asiaan.

Kesähousuihini olen kovasti ihastunut. Ne on tehty miellyttävästä, ohuesta kankaasta ja niissä on riittävästi taskuja. Eihän kesällä laukun kanssa liikuta, ei edes käsilaukun! Mutta terassille tai muuten mukavaan alkoholipitoiseen istuskeluun ne eivät sovi. Niissä on neljä nappia ja vetoketjunpätkä.

Dracula ja kaksi naista, osa 1a: Mina ja rakastunut prinssi

Tämä on ensimmäinen osa analyysistani Francis Ford Coppolan elokuvasta Bram Stokerin Dracula.
Toinen osa on Dracula ja kaksi naista, osa1b: Mina ja eksynyt sielu.
Kolmas osa on Dracula ja kaksi naista, osa 2: Lucy ja hirviö.

Bram Stokerin Draculaa olen vuosia pitänyt yhtenä hienoimpana rakkauselokuvana, jonka olen nähnyt. Draculan rakkaus Elizabethaan yli aikojen koskettaa ja liikuttaa. Voiko hirviömäisessä vampyyrissa olla voimakkaita rakkauden tunteita? Voittaako rakkaus hirviömäisyyden?

Elokuvan alussa Dracula menettää Elizabethansa, joka on tehnyt itsemurhan luullen Draculan kuolleen. Itsemurhan tehneen sielu joutui kadotukseen. Siksi Darcula ei voinut toivoa kohtaavansa Elizabethan uudestaan kuoleman jälkeen. Raivoissaan Dracula kiroaa kirkon ja kristinuskon ja vannoo elävänsä vastaisuudessa vain verellä, koska veri on elämä.

Neljänsadan vuoden kuluttua Dracula löytää Elizabethansa, joka on Jonathan Harkerin kihlattu Mina. Saadakseen Minan kokonaan itselleen, Draculan olisi tehtävä myös Minasta vampyyri. Siihen hän ei pysty, koska rakastaa Minaa liikaa tuomitakseen hänet kuolemaan.

Mina on hyveellisyyden ja kunnollisuuden perikuva. Ystävättärensä Lucyn kanssa hän on kuitenkin kiinnostunut seksuaalisuudesta. Pedanttisten konekirjoitusharjoitusten oheislukemistona hänellä Arabian Nights, joka ei suinkaan kuvituksensa puolesta ollut satukirja. Yhdessä Lucyn kanssa Mina ihmettelee kuvissa olevia rakasteluasentoja. He kääntelevät kirjaa ymmärtääkseen, mitä kuvissa tapahtuu.

Jonathan Harkerin ilmoittaessa matkasta Transylvaniaan omituisen kreivi Draculan luokse nimenomaan Mina haluaa suudella Jonathania. Jonathan ei lähesty Minaa fyysisesti aivan kuin Jonathan ei tuntisi seksuaalista vetovoimaa Minaa kohtaan. Minaa Jonathanin matka järkyttää, sillä hän haluaisi heti naimisiin.

Seksuaaliseen haluun herännyt Mina on Darculalle helppo saalis. Jonathan on poissa, vankina Draculan linnassa, eikä ole viemässä Minaa kynnyksen yli. Mina lumoutuu Draculasta, mutta ei ymmärrä tunteitaan. Draculan ja Minan kohtaamiset ravintolan kabinetissa ovat taianomaisia. Minan nauttiessa aistit herättävää absinttia hän alkaa muistaa aikaisempaa elämäänsä, mutta ei tunnista muistoja omikseen. Dracula on hänestä tuntunut tutulta ensi kohtaamisesta alkaen, mutta hän ei tajua syytä siihen.

Draculan ja Minan kohtaamisissa Dracula on rakastunut prinssi. Dracula elää vain rakkaudelleen, Minalle. Luettuaan kirjeestä Minan matkustaneen Transsylvaniaan Jonathanin luokse Dracula sananmukaisesti itkee silmät päästään. Samalla Minaa varten rakennettu herrasmiehen kuori sulaa pois ja jäljelle jää iljettävä hirviö.

Sä vaan et ole vielä valmis

Tänään selvisi, miksi miehiä olevat ystäväni kertovat minulle tarinoita naisten kohtaamisesta. Miten mies toimii tilanteessa, mitä sanoo, kuinka käyttäytyy. Ystävieni puheiden kyynisyys sai minut puuskahtamaan: ”Ei ihme että en käy deiteillä”.

”Mutta mehän valmennetaan sua!”
”Sä vaan et ole vielä valmis.”

En taatusti ole. Kaiken valmennuksen jälkeen epäilisin jokaista deittikumppania ammattideittailijaksi, joka vain haluaa taas uuden naisen. Valmennuksessa saamani tiedot veisivät tilanteesta aitouden, spontaaniuden ja jopa kiinnostuksen. Tsekkaisin vain miehen käyttämiä metodeja ja vertailisin niitä oppimaani.

Ystäväni saavat lopettaa valmentamiseni. Valmennuksen tuloksilla ei ole takeita. Heidän elämäänsä pitkään seuranneena tiedän, että ei heilläkään onnista aina. En tarvitse enkä halua valmennusta siitä, mitä keinoja toinen käyttäisi minut hurmatakseen.

Olen romantikko.Naiivisti kuvittelen ja uskon, että rakkauden voi kohdata sattumalta. Uskon, että toiseen voi tutustua ilman harjoiteltua ja järjestettyä teeskentelyä. Koska en käy missään, näitä tutustumismahdollisuuksia on niukalti. Mutta eihän sitä koskaan tiedä …

Kuva elokuvasta In the mood for love.

Maanantaijuttuja

Tyytyisinkö suhteeseen, jossa toinen olisi minun vain kerran viikossa tai kerran kuukaudessa? Muuta sitoutumista toiseen ei olisi, kuin säännöllisyys ja tuttu kumppani.

Vastaus on ei, ei missään tapauksessa! Kohtaaminen kerran kuukaudessa ei riitä minulle, vaikka toinen olisi maailman ihanin mies. Tuollainen suhde synnyttää tyytymättömyyttä, riittämättömyyttä ja epävarmuutta. Rakkaudesta siinä ei voi puhua, koska sitoutuminen toiseen puuttuu. Tunnen itseäni sen verran, että minä voisin kuvitella rakastavani, mutta heräisin harhasta jossain vaiheessa. Mitä pikemmin, sen parempi.

En myöskään pystyisi ottamaan itselleni miestä tavan vuoksi, jos en häntä rakastaisi. Suhteessa pitäisi olla myös intohimoa. Jos toinen olisi vain sitä varten, että on kiva kun siinä on joku, ei hommasta tule mitään.

Minulla ei ole tarvetta sitoutua enkä kaipaa parisuhdetta hinnalla millä hyvänsä. En lähde kapakkaan tai minnekään muuallekaan iskemään miehiä. Yhden yön jutut eivät minua kiinnosta. Vaikka se kuinka olisi keino tutustua toiseen, ainakin niin väitetään.

Kysyn vaan, että kuinka toiseen tutustutaan olemalla humalassa? Kuinka silloin nautitaan seksistä, kun keho ei pysty reagoimaan humalatilassaan mihinkään? Mitä järkeä sellaisessa tutustumistavassa on? Ja kuka pystyy istumaan kapakassa selvin päin?

Suhtautumistapani aggressiivisuus johtuu siitä, että on maanantai. Sain taas kuulla miespuolisten ystävieni juttuja viikonlopusta. Kuunnellessani heitä toivoin, että jossain on ihania miehiä, jotka rakastavat ja kunnioittavat naistaan. Missähän sellaisia olisi?

Naisen teko, taika ja juhla

Aloin miettiä miehen paikkaa jouluna ja etenkin joulua edeltävänä aikana joulukuun alussa. Silloin kaapeliyhtiö Welho antoi kuukauden maksuttomaan tv-katseluun Eurosportin. Olin hyvin pettynyt valintaan, olin kuvitellut, että jouluksi tulee joku ihana leffakanava. Sen sijaan tuli urheilua, joka perinteisesti on miesten juttu.

Ehkä on niin, että jouluvalmisteluissa miehellä ei ole osaa. Ehkä mies voi toimia naisen käskyläisenä, jolloin hänen tehtävänään on käydä kaupassa ja ehkä hankkia kuusi. Mahdollisesti mies saa osansa joulusiivouksesta ja joku mies saattaa osallistua jouluruokien tekemiseen. Muuten miehen tehtävänä on katsoa Eurosportia ja huvittaa itse itseään. Vaimo/tyttöystävä/äiti ei sitä jaksa rehkittyään töissä ja kotona jouluvalmisteluissa.

Taloyhtiössäni on joulusauna. Naisille klo 11-14 ja miehille 14-17. Miehet saavatkin sitten tulla valmiiseen joulupöytään suoraan saunasta. Jos minä olisin saanut päättää ajankohdista, olisi saunavuorot alkaneet vasta joulurauhan julistuksen jälkeen. Silloin kaupatkin menevät kiinni eikä joulupöydästä voi puuttua enää mitään. Ensiksi saunaan menisivät miehet ja he tulisivat sieltä kahdelta.

Miesten saunoessa naiset juovat glögiä ja katselevat telkkaria. Lepäävät hetken. Naisten saunavuoro olisi 14-16. Sen aikana miehet kattavat pöydän ja kuumentavat ruoat. Ja nainen tulee saunasta valmiiseen ruokapöytään. Uskoisin tällaisella alulla jouluaatosta tulee miellyttävämpi ja vähemmän riitaisa. Eikä naisen tarvitse väsymykseltään alkaa nuokkua heti ruoan jälkeen.

Tämä on tietenkin kuvittelua ja yleistämistä. Silti joulu on usein naisen teko, taika ja juhla.