Kuvitteellinen elämä: astrologina toimiminen

Kuvitteellisen elämän harjoitukseen kuuluu toteuttaa ainakin yksi kuvitteellinen elämä. Minulle helpoin ja ehkä rakkain kuvitteellinen elämä oli astrologina toimiminen. Olin harrastanut astrologiaa enemmän tai vähemmän 13-vuotiaasta lähtien. Olin luopunut astrologiasta, sillä ajattelin, ettei minusta koskaan tule yhtä hyvää kuin opettajastani, joka kutsui itseään Suomen parhaaksi astrologiksi.

Runsaan vuoden kirjoitin päivän horoskooppia ensin Kirjastonhoitajattaressa ja sitten Päivän horoskoopissa. Nautin pitkään siitä, että pystyin siihen ja olin siinä hyvä. Käytin jokaisen päivän horoskoopin kirjoittamiseen pari tuntia aamusta. Lopulta se muuttui työlääksi. Aloin kyseenalaistaa sen mielekkyyttä.

Minä en ole astrologi. En halua tulla määritellyksi pelkästään siten. En halua, että astrologia määrittelee minun tai kenenkään muunkaan elämää. Omaa elämää ei voi elää niin, että katsoo ensin päivän aspektit ja päättää sitten, miten päivän aikana toimii. Ei voi jättäytyä hyvien aspektien (esim. Venus konjunktio Jupiter) varaan tai jäädä sänkyyn makaamaan kuun tehdessä oppositiota Saturnukselle. Ei elämä toimi niin.

En usko ennustavaan yleisastrologiaan. En usko, että voi laatia päivän horoskoopin kullekin aurinkomerkille.

Parhaiten astrologia toimii itsetuntemuksen välineenä, mutta silloin on tunnettava oma syntymäkartta. Siihen tarvitaan syntymän tarkka kellonaika ja –paikka. Pelkästä syntymäkartasta ei saa tolkkua, jos ei tunne astrologiaa. Astrologisia tulkintoja saa netistä, mutta astrologin tekemä henkilökohtainen tulkinta on edelleen paras lähtökohta oman kartan tutkimiselle. Jos sen jälkeen kiinnostusta riittää, kannattaa tutustua astrologiseen kirjallisuuteen ja liittyä astrologiseen seuraan.

Lopetettuani Päivän horoskoopin kirjoittamisen olen nauttinut lisääntyneestä vapaa-ajastani. Olen nauttinut siitä, että en enää ole minuutilleen tietoinen planeettojen liikkeistä. Pärjään oikein hyvin ilman sellaista tietoa.

Kirjoittamisesta ja astrologiasta

Selasin jälleen kerran erilaisia horoskooppisivustoja. Vastaan tuli artikkeli ”En voi olla kirjoittamatta - Kirjoittamisen astrologia".

Artikkelissa määritellään tarkkaan luovat horoskooppimerkit ja kirjoittamiseen tarvittavat planeettojen sijainnit ja aspektit. Toivottavasti oman syntymäkarttansa tuntevat ihmiset luottavat riittävästi omiin kykyihinsä eivätkä masennu artikkelista.

On vähintään omituista rajata luovuus vain oinaan, kaksosten, leijonan ja kalojen merkkeihin. Jokainen merkki on luova, ilmentäen luovuutta omalla tavallaan. Olisi omituista rajoittaa esimerkiksi käytännölliset neitsyet luovan kirjoittamisen ulkopuolelle. Tutustukaa vaikka Puutarhatarinoihin tai lukekaa Pentti Saarikosken runoja!

Voi olla, että tänä aikana, jolloin kirjoittaminen on tärkeimpiä itseilmaisun muotoja, näen kirjallisen luovuuden eritavoin kuin artikkelin kirjoitta. Ja totta, hän kirjoittaa myös niistä edellytyksistä, joita kirjoittamisen ammattilaisen kartalla tulisi olla. Silti hän on mielestäni väärässä.

Kirjoittaminen ei ole helppoa, mutta se on toisille helpompaa. En silti ole vakuuttunut siitä, että kirjoittamisen helppous olisi edellytys luovalle kirjoittamiselle. Omaa luovuuttaan, omaa kirjoittamistaan voi kehittää. Jos ihmisellä on kirjoittamisen pakko, hän kirjoittaa, kartasta huolimatta

Artikkelissa mainitut kuun, merkuriuksen, jupiterin, saturnuksen ja neptunuksen tekemien aspektien merkitys kartalla ovat usein mainittuja puhuttaessa kirjailijoiden kartoista. Mutta eivät nekään ole edellytys sille, että ihmisestä tulisi ammattimainen kirjoittaja.

Ammattimainen kirjoittaja on käsitteenä muutostilassa. Kirjailijoiden, toimittajien ja tutkijoiden lisäksi on tullut laaja kirjoittajien joukko, jotka kirjoittavat lähes ammattimaisesti. Tarkoitan etenkin bloggaajia, joista monet kirjoittavat päivittäin, eivätkä saa teksteistään mitään rahallista korvausta. Pöytälaatikkokirjoittajiin heitä ei voi verrata, sillä he julkaisevat tekstinsä ja saavat niille lukijoita ja kommentteja.

Uskon monen muun ajattelevan tavallani, että blogitekstien kirjoittaminen ei ole harrastus. Se on minun persoonallisuuteeni, osaamiseeni ja luovuuteeni perustuva työ, minun panokseni tässä elämässä. Sellaisena se on tärkeämpi kuin se työ, josta saan palkan.

Päivän horoskoopit omaan blogiin

Perustin Päivän horoskoopeille oman bloginsa, koska ne ahmaisivat Kirjastonhoitajattaren.

Uuden blogin nimi on, yllätys yllätys, Päivän horoskooppi. Vastaisuudessa julkaisen siinä kaikki astrologiaan liittyvät tekstini. Siirsin siihen jo tämän päivän horoskoopin.

Miksi horoskooppeja?

Vaikuttaa siltä, että päivähoroskooppi yksin olevalle on hämmentänyt Kirjastonhoitajattaren lukijoita. Kuin Kirjastonhoitajatar olisi mennyt sekaisin ja ryhtynyt kirjoittamaan tolkutonta soopaa.

Sitä se onkin. Mutta horoskooppien takana on vankka vakaumus. Ei, en usko horoskooppeihin. Tai ehkä vähän, mutta olisi typerää antaa horoskooppien ja astrologian sanella elämäänsä. Siksi horoskoopissa yksin olevalle ei ole eroteltu eri aurinkomerkkejä, vaan kaikille on yksi ja sama horoskooppi.

Olen kovin kyllästynyt erilaisten astrologisten palvelujen horoskooppeihin, joissa aina luvataan kohtaamista maailman ihanimman ihmisen kanssa. Lisäksi uskotellaan, että juuri tänään sinua kositaan ja kaikki sujuu upeasti, jos olet parisuhteessa. Ei elämä niin mene, minun ainakaan.

Parisuhde ei ole onnen edellytys, olotila ja täyttymys ja mitta. Onnen lähtökohtana on oma suhtautuminen asioihin.

Toisen ihmisen kanssa voi olla ja saa olla onnellinen. Toinen ihminen voi tuntua itsen puuttuvalta osalta. Mutta hyvän ja onnellisen elämän voi elää ilman parisuhdetta.

Parisuhteiden merkitys on suuri kulttuurissamme. Yksin olevista käytetyt nimitykset ovat usein negaatioita, kuten esimerkiksi sinkku. Pidän eniten sanoista vanhapiika ja vanhapoika, koska ne kuvaavat itsenäisiä ja itsellisiä ihmisiä. Toinen syy pitää sanoista vanhapiika ja vanhapoika on etuliite vanha.

Otsikossa käytän kuitenkin termiä yksin oleva, koska en keksinyt parempaa. Jos sellaisen keksin, niin vaihdan heti sen kömpelön yksin olevan tilalle.

Kirjoitan joka päivä pienen horoskoopin, koska niiden kirjoittaminen on kivaa. Lisäksi niiden kirjoittaminen on osa kuvitteellinen elämä –projektiani.

Olen harrastanut astrologiaa 37 vuotta. Voi jopa olla, että hyödynnän jutuissa tietämystäni. Enimmäkseen kyse on samasta kuin lehtien horoskoopeissa eli hyvästä viihteestä.

Itsetuntemusta ja viihdettä

Tutustuin astrologiaan kolmetoistavuotiaana. Kirjastosta lainasin sinikantisen kirjan, jossa opetettiin laskemaan astrologinen syntymäkartta. Monen muun asian lisäksi siinä oli taulukko planeettojen sijainnista muutaman vuosikymmenen ajan.
Ensin opiskelin oman karttani, jossa oli yksi pulma. Olen syntynyt keskiyöllä, en vain ollut varma kumpana keskiyönä, vuorokauden alkaessa vai päättyessä. Kuun merkki vaihtui vuorokauden aikana. Nuorena tyttönä pidin kuuta leijonassa parempana kuin kuuta ravussa. Siksi päädyin siihen, että olen syntynyt vuorokauden päättyessä.

Vilkaisu syntymävuoteni kalenteriin olisi selvittänyt, että olen syntynyt vuorokauden alussa, mutta en sitä tehnyt. Vielä kymmenen vuotta myöhemmin annoin astrologille syntymäaikani vuorokauden loppuun. Siitä muutaman kuukauden päästä asia valkeni minulle ja vasta sitten sain karttani kohdalleen.

Tutustuessani astrologiaan nuoren neidon mieleni tarvitsi tietoa itsestäni. Astrologia antoi minulle tietoja myös muista ihmisistä. Keräsin syntymäaikoja ja planeettojen sijaintitaulukkojen avulla selvitin muiden ihmisten karttoja. Etenkin minua viehätti ”mikä merkki sopii minkä merkin kanssa -jutut” , sillä olin kovasti ihastunut yhteen poikaan. Merkkivertailujen avulla tulin siihen tulokseen, että olemme unelmapari. Olimme yhdessä useamman vuoden.

Opiskeluaikoina tutustuin astrologiin, joka opetti minulle syntymäkartan laskemisen. Joka tapaamisella hän opetti minulle astrologiaa, millainen on mars vesimiehessä, mitä venus konjunktio pluto tarkoittaa jne. Hän opetti minulle, kuinka lasketaan kahden ihmisen yhteiskartta. Hän uskoi, että se oli varma keino saada selville ihmisten yhteensopivuus.

Tiiviissä astrologian opetuksessa aloin pitää itseäni niin pätevänä astrologina, että uskalsin selittää ihmisten karttoja. Syntymäkartan tulkinnassa käydään yleensä läpi ihmisen vahvuudet, heikkoudet, taipumukset ja persoonallisuudenpiirteet. Tulkinta päätetään kurkistukseen tulevaisuuteen. Olin hyvä kartantulkitsija, sillä olen intuitiivinen ja hyvä puhumaan. Astrologinen tietämykseni olisi toki voinut olla parempi, mutta siitä eivät tienneet he, joiden karttoja tulkitsin.

Astrologikokeilut kuitenkin nolottivat minua. Koin olevani vain harrastelija varsinaisten taitureiden rinnalla. En paljoa puhunut astrologian opettajalleni, että olen kokeillut kartantulkintaa. Nolous sai minut myös lopettamaan. Vuosien aikana saatoin ystävilleni tai tutuille kertoa heidän kartoistaan jotain, mutta yleensä välttelin asiasta puhumista. Silti vielä nykyäänkin eräs ystäväni esittelee minut astrologina.

Vuosien aikana astrologiasta on tullut minulle hupia ja viihdettä. Selvitän uusien tuttavieni syntymäajat ja annan netin laskea heidän kartat. Niistä katson planeettasijainnit ym., mutta muuten annan asian olla. Silti mielessäni kaihersi joitakin vuosia sitten se, että en kehittänyt itsestäni loistavaa astrologia.

Nyt ajattelen, että minun ei tarvitse olla loistava astrologi. Kirjastonhoitajattarena on paljon mukavampi olla. Päivän sinkkuhoroskooppeja kirjoitan vain, koska kyllästyin perin juurin horoskooppien juttuihin rakkauselämästä. Ei sinkulla ole rakkauselämää.

Uuvutusaste 100 %

Tämän päivän uuvutusaste oli 100 %. Näin tehokkaaseen tulokseen päästiin kahdella yhteen pötköön pidetyllä kokouksella. Niiden yhteiskesto oli viisi tuntia. Välillä karkasin syömään. Se ei kuitenkaan ollut rentouttava hetki pöytäkeskustelun aiheen vuoksi. Tiedän asiasta paljon, pöydässä oli sopivasti uusia ihmisiä ja minähän skarppasin.

Kun toinenkin kokous oli ohi, varsinaista työaikaa oli jäljellä vajaa tunti. Huomenna minun olisi jätettävä yksi teksti, mutta en pystynyt keskittymään siihen. Työstin tekstiä kyllä, mutta ei siitä valmista tullut. En jaksanut. Rasittaa ja stressaa.

Lopullinen niitti oli kuitenkin mies, joka on ystäväni ja jota olen rakastanut paljon. Olen saanut hänet innostumaan astrologiasta, siksi hän pyysi minua katsomaan itsensä ja nykyisen rakastettunsa yhteiskarttaa. Selitin sen hänelle. Sitä tehdessäni minusta tuntui kuin minä itse olisin ollut jossain muualla.

Olimme toistemme toiseksi parhaat. Hän on löytänyt sen parhaan ja minä katson vierestä. Annan siunauksen uudelle rakkaudelle selittämällä heidän yhteiskarttansa. Ei, ei minulla ole katkeria fiiliksiä. Olen ihana, järkevä ystävä, joka tukee ystäviään.

En ymmärrä, miten pystyn näin tehokkaasti ohittamaan itseni, omat tunteeni. Miksi hitossa pitää esittää fiksua naista? En minä ole nopea tunteissani. Ne muistavat ja muistuttavat. Siitä mitä oli, mitä olisi voinut olla. Enkä voi olla kysymättä itsekseni, miksi minä en saanut tuollaista rakkautta. Häneltä tai keneltäkään muultakaan. Olen kateellinen, katkera, hylätty, yksinäinen – jos annan tunteilleni vallan. Ehkä hetkeksi teen sen ja sitten jatkan järkevää elämää itseni ulkopuolella.