Kootut selitykset

Olen kuullut, että työpäivän aikana tehdään töitä.

Kuumana aurinkoisena päivänä töihin keskittyminen on nollassa. Se ei estä minua yrittämästä työntekoa. Koen kuitenkin kiusallista syyllisyyttä huonosta keskittymisestäni. Siitä eroon päästäkseni määrittelen työni toisella, henkilökohtaisella tavalla. Työtäni ovat myös nämä:

• bloggaan, luen blogeja ja kommentoin
• päivitän Facebookia ja seuraan ystävieni elämää
• haluan innokkaasti tietää, onko blogejani kommentoitu ja kuinka paljon on ollut kävijöitä
• luen kolmea sähköpostia
• seuraan päivän uutisvirtaa eri tiedotusvälineistä.

Näitä puuhaillessa työpäivä kuluu nopeasti. Mutta viimeistään kolmelta alan ihmetellä, mitä ihmettä teen töissä. Silloin ryhdistäydyn, mutta neljältä tai tarkemmin sanottuna 16.15 päättyy työaika. Silloin pitää lähteä kotiin. Plustuntien kerääminen ei ole kunnia-asiani eikä tavoitteeni. Tasapainottelen työaikasaldoani suurimman sallitun miinussaldon tuntumissa.

Koska sitten teen töitä? Enimmäkseen! Suunnittelen, kehitän, verkostoidun, palvelen asiakkaita, kokoustan, kommunikoin ja pidän yllä työpaikan hyvinvointia.

Alussa luettelemani tehtävät tukevat työssäni tarvittavaa osaamista, auttavat jaksamisessa ja pitävät mielen avoimena ja virkeänä.

Neljä nappia ja vetoketjunpätkä

Työpaikallani on pukeutumiskoodi. Paljastavia vaatteita ei suvaita. Rintavaon näkyminen ja helman lyhyys ovat kiellettyjä asioita – silloin kun kyseessä ovat nuoret kauniit naiset. Ilmeisesti heidän seksuaalinen vetovoimansa kasvaa eksponentiaalisesti tietynlaisen pukeutumisen avulla.

Outoa on se, että pukeutumiskoodin sanelevat keski-ikäiset naiset. Minusta sellainen viittaa heikkoon itseluottamukseen. Vanhemmasta naisesta ei saa nuorta enää millään. Mutta kyllä keski-ikäisellä naisella tulisi olla muita avuja ja rohkeutta niiden esilletuomiseen sen verran, ettei tarvitsisi pelätä jäävänsä nuoruuden jalkoihin.

Minun helmani lyhyys tai rintavakoni näkyminen ei hätkäytä. Olen siihen liian vanha. Seksikäs pukeutuminen muuttunee seksittömäksi naisen vanhetessa. Pukeutumiskoodin vartijat eivät ole huomauttaneet pukeutumisestani. Ei silloin kun tietämättäni liikuin läpinäkyvässä hameessa eikä silloin kun antoisa kaula-aukkoni hämäsi jopa minua.

Työpaikallani on muitakin keski-ikäisiä naisia, joiden suloja voi kurkistella avonaisesta kaula-aukosta. Onko kyse nuoruuden tavoittelusta vai siitä, että pitkään kaikki naisten kesävaatteet olivat hyvin antavia? Luulisin, että heillä on samat motiivit kuin minullakin. Kauniisiin ja seksikkäisiin vaatteisiin pukeutuminen on minusta ihanaa. Tunnen itseni silloin viehättäväksi, seksikkääksi ja – naiseksi.

Luonnollisesti pukeutumiskoodin suurin merkitys mitataan kesäisin, auringon paahtaessa kuumasti. Lämpimien ilmojen alkaessa, yllättäen kuten aina, niukka pukeutuminen herättää huomiota. Heinäkuun helleaallon aikainen pukeutuminen herättää kuitenkin lähinnä kademieltä. "Kunpa minullakin olisi tuollainen kiva ohut mekko/paita/shortsit/housut, ei tarvitsisi hikoilla näissä nykyisissäni".

Tähän kesään olen varautunut. Ensimmäistä kertaa, todella pitkään aikaan, minulla on kesävaatteita. Ihana, hihaton paita, puolihihainen ohut paita ja kesähousut, jotka ostin viikonlopulla. Kesämekon sain äitienpäivälahjaksi (!) ja kesähame on vielä hakusessa. Ainoastaan kesämekko koettelee pukeutumiskoodia, mutta se kuulunee asiaan.

Kesähousuihini olen kovasti ihastunut. Ne on tehty miellyttävästä, ohuesta kankaasta ja niissä on riittävästi taskuja. Eihän kesällä laukun kanssa liikuta, ei edes käsilaukun! Mutta terassille tai muuten mukavaan alkoholipitoiseen istuskeluun ne eivät sovi. Niissä on neljä nappia ja vetoketjunpätkä.

Uuvutusaste 100 %

Tämän päivän uuvutusaste oli 100 %. Näin tehokkaaseen tulokseen päästiin kahdella yhteen pötköön pidetyllä kokouksella. Niiden yhteiskesto oli viisi tuntia. Välillä karkasin syömään. Se ei kuitenkaan ollut rentouttava hetki pöytäkeskustelun aiheen vuoksi. Tiedän asiasta paljon, pöydässä oli sopivasti uusia ihmisiä ja minähän skarppasin.

Kun toinenkin kokous oli ohi, varsinaista työaikaa oli jäljellä vajaa tunti. Huomenna minun olisi jätettävä yksi teksti, mutta en pystynyt keskittymään siihen. Työstin tekstiä kyllä, mutta ei siitä valmista tullut. En jaksanut. Rasittaa ja stressaa.

Lopullinen niitti oli kuitenkin mies, joka on ystäväni ja jota olen rakastanut paljon. Olen saanut hänet innostumaan astrologiasta, siksi hän pyysi minua katsomaan itsensä ja nykyisen rakastettunsa yhteiskarttaa. Selitin sen hänelle. Sitä tehdessäni minusta tuntui kuin minä itse olisin ollut jossain muualla.

Olimme toistemme toiseksi parhaat. Hän on löytänyt sen parhaan ja minä katson vierestä. Annan siunauksen uudelle rakkaudelle selittämällä heidän yhteiskarttansa. Ei, ei minulla ole katkeria fiiliksiä. Olen ihana, järkevä ystävä, joka tukee ystäviään.

En ymmärrä, miten pystyn näin tehokkaasti ohittamaan itseni, omat tunteeni. Miksi hitossa pitää esittää fiksua naista? En minä ole nopea tunteissani. Ne muistavat ja muistuttavat. Siitä mitä oli, mitä olisi voinut olla. Enkä voi olla kysymättä itsekseni, miksi minä en saanut tuollaista rakkautta. Häneltä tai keneltäkään muultakaan. Olen kateellinen, katkera, hylätty, yksinäinen – jos annan tunteilleni vallan. Ehkä hetkeksi teen sen ja sitten jatkan järkevää elämää itseni ulkopuolella.

Keskeiset asiat vuonna 2009, viimeinen osa

Viimeisessä osassa ovat vuorossa työelämä, talous ja itsensä kehittäminen. Tämän jälkeen minulla on hyvät työvälineet tulevaisuuden suunnitteluun.

Työelämä

Töissä rakensin uutta identiteettiä. Uudet työtehtävät eivät aina innostaneet. Todennäköisesti olen pomoni mielestä häirikkö. Sain suoritusarvioinnissa hyvin negatiivista palautetta kiivaasta luonteestani. Siksi yritin koko vuoden olla ystävällinen, antaa positiivista palautetta ja olla suuttumatta. Diplomaattisuus ei taida olla minun juttuni.

Jatkoin rooliani asioiden esille nostajana. Ilokseni sain todeta, että muutamat työtoverit eivät myöskään pysty enää vaikenemaan asioista. Paluuta huonoon johtamiseen ja asioiden hoitoon sekä puutteelliseen viestintään ei ehkä enää ole työpaikallani. Jopa konsultti huomautti työhyvinvointikyselyn palautustilaisuudessa, että onhan se kummallista, että kirjastossa tiedonkulku sai koko organisaation huonoimmat pisteet.

Talous

Sain palkankorotuksen, tosin huomattavasti pienemmän kuin olin odottanut. En vielä tiedä vuoden 2009 kokonaistuloja ja -menoja, koska joulukuu päättyy kirjanpidossani vasta 14.1. Näyttää siltä, että olen taas tehnyt enemmän velkaa kuin olisi ollut järkevää. Kuukausimenoni ovat noin kaksinkertaiset tuloihini verrattuna – en oikein ymmärrä kuinka se on mahdollista. Velkojen lyhentämiset ovat vuokran lisäksi suurin menoeräni maksaessani laskuja palkkapäivänä.

Suurin yksittäinen hankinta kotiin oli tallentava digiboksi. Juhlista eniten rahaa kului ylioppilasjuhliin ja jouluun. Suurimmat menoeräni olivat – jos ei laskuja oteta mukaan – ravinto ja tupakka. Omiin matkoihini ei rahoja kulunut, sillä matkustelin vain kaksi kertaa Tukholmaan. Sen sijaan tyttäreni reissaamiset ulkomailla maksoivat hemmetisti: täytyyhän sitä ihmissuhteita hoitaa.

Itseni kehittäminen

Aloitin aamusivujen kirjoittamisen. Se, samoin kuin Tie luovuuteen –kirjan lukeminen, rohkaisi minua opiskelemaan lisää kirjoittamista ja kirjoittamaan. Lisäksi opin ottamaan itseeni etäisyyttä, edes pikku riikkisen verran. Ilman sitä ei voi kirjoittaa. Lopetin aamusivujen kirjoittamisen, viimeinen teksti on päivätty 28.9.2009. Ehkä joskus koen sen taas tarpeelliseksi.

Harrastin liikuntaa. Lopetin sen. Jatkan sitä taas joskus. Aloitin Painonvartijoissa. Olen laihtunut miltei 11 kiloa. Olen tyytyväinen itseeni tästä saavutuksesta ja aion tänä vuonna jatkaa laihtumista. Vielä kaksi ja puoli kiloa ja painoindeksini on 25!

Pidän itseni kehittämisenä myös keskusteluja ystävieni kanssa, elokuvien, tv-sarjojen, uutisten ja dokumenttien katsomista, musiikin kuuntelua ja kirjojen lukemista. Väittäisin jopa, että itsensä kehittäminen kuuluu kaikkeen elämään ja on aina osa elämää.

Yö on ajatuksia

Uusi vuorokausi on alkanut, mutta minä yökyöpeli olen hereillä. Töistä kotiin tullessani minua odotti pannullinen kahvia. En ole pitkiin aikoihin juonut kahvia lounaan jälkeen. Nyt join pari kupillista, koska kahvi oli minua varten keitetty.

Ehkä minua valvottaa muukin kuin kahvi. Harvoin olen edes menossa nukkumaan vielä tähän aikaan. Pidän valvomisesta, hereillä olemisesta. Joskus, kun olen yksin kotona, pyöriskelen sängyssäni ja odotan aamua. Silloin minua nukuttaisi, mutta uni ei tule ja minua pelottaa. Joskus olen niin pitkiä aikoja yksin, että nukun silkasta uupumuksesta monen yön valvomisen jälkeen. Sitten kun jään yksin, kun tyttäreni lähtee pois kotoa, en todennäköisesti nuku lainkaan.

Nyt ei ole siitä kyse. Murehdin työasioita. En tiedä teinkö oikein, kun kävin esimiehen luona juttelemassa. Olin vihainen ja tyly. Halusin hänen olevan selvillä osaamisestani ja koulutuksestani, sillä epäilen hänellä olevan niistä vain epämääräinen aavistus. Halusin hänen tajuavan, että minua loukkaa aavistukseen perustuva lasikatto yläpuolellani. Toisin sanoen asemani työpaikalla on valettu sementtiin. Olen puolen pisteen päässä seuraavasta vaativuusluokasta, mutta minut on määritelty siten, että muutos parempaan vaativuusluokkaan ei ole mahdollinen. Siltä minusta tuntuu eikä se tunnu kivalta. Uuden palkkausjärjestelmän piti kai motivoida.

Silti olen tyytyväinen siitä, että minulla on työpaikka. Hyvä työpaikka, kaikesta huolimatta. Ja kaikesta huolimatta yritän olla hyvä työssäni. Se on kai sitä protestanttista etiikkaa.

Työasioiden lisäksi eräs ihminen pyörii mielessäni. Olemme keskustelleet intensiivisesti monesta asiasta. Toisen seurasta nauttien ja toisen ajatuksia kunnioittaen ja niistä innostuen. Olimme joskus ihastuneita toisiimme. Että siitä ei sitten tullut kovin paljoa enempää satutti minua kovasti. Siksi olen varovainen ja huolissani. Ja toivon, että jos tällä kertaa asiat sujuisivat paremmin.