Ensi viikolla on työpaikan pikkujoulut. Olen kuljeskellut vaatekaupoissa katsellen vaatteita sillä silmällä. En halua mustaa mekkoa, vaikka juuri niitä on nyt myynnissä. Haluan vaatteen, joka on kaunis pikkujoulussa ja jota voin myöhemmin käyttää vaikka työvaatteena. Pelkästään juhlaa varten hankittavaan vaatteeseen minulla ei ole varaa.
Haluan jotain voimakasta ja värikästä, kaunista ja näkyvää. En ole sellaista vielä nähnyt. Mutta näin todella upean talvitakin, joka maksoi yli 600 euroa. No, haaveilla voi aina.
Vielä on aikaa löytää kaunista päälle, mutta epätoivo silti uhkailee mieltäni kaupoissa pyöriessäni. Alan marmattaa mielessäni, kuinka helppoa olisi olla mies. Heidän juhlapukeutumisensa on tarkasti säädeltyä ja samaa pukua voi käyttää vuodesta toiseen.
Toki vaatekaapistani saattaa löytyä yksi jos toinenkin vaate, jota voisi asusteilla muokata. Naisellinen minäni haluaa kuitenkin laittaa juhliin jotain kaunista ja uutta. Kapea, lyhyt hame ja sen kanssa kaunis paita olisi kiva. Yhtenä vuonna ostin pikkujoulumekoksi yöpaidan. Täydestä meni.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaatteet. Näytä kaikki tekstit
torstai 18. marraskuuta 2010
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Kosmista pilaa
Olen jonkin aikaa tuntenut itseni naurettavaksi. Silti kukaan ei ole purskahtanut nauruun minut nähdessään. Eivät ole kehdanneet …
Vaatteeni eivät sovi yhteen. Kuljen kadulla tyylikäs punainen pikkutakki ylläni. Housut ovat safarityyliä ja jalassani ovat valkoiset juoksukengät. Ylläni voi olla neljä kokoa liian suuri miesten(!) ruskea mokkatakki. No, se ei oikeastaan ole enää naurettavan näköistä, vaan pelkästään säälittävää.
Vaatteeni loukkaavat tyylitajuani. Yksittäisinä niissä ei ole mitään vikaa, mutta hyvää kokonaisuutta en niistä saa rakennettua. Tyttäreni kommentti vaatepulmiini ovat 1) kyllä ne vaatteet menettelee tai 2) mitäs olet niin nirso, ettei sulle mikään kelpaa.
Ei kelpaakaan. Nirsouden seuraukset ovat nurinkuriset. Kuljen mitä merkillisimmissä vaateyhdistelmissä vain sen takia, että en ole löytänyt minua absoluuttisesti miellyttävää vaatetta. Nirsouden takia minulla ei ole tähän vuodenaikaan sopivaa takkia eikä jalkineita. Olisi ehkä viisasta luopua nirsoudesta.
Vaikka tunnen itseni naurettavaksi, tajuan, kuinka osuvasti asuni kuvastaa persoonallisuuttani. Olen ehdottomasti hienostelija ja rakastan kauniita vaatteita (pikkutakki). Arvostan käytännöllisyyttä (safarihousut) ja rakastan mukavuutta (juoksukengät). Jalkineeni kertovat myös, että oikeastaan olen sporttinen ihminen ja nautin liikkumisesta. Minäkö ristiriitainen?
Toisaalta epäilen, että kyse on kosmisesta pilasta. Uranus on juuri siirtynyt minän merkkiin oinaaseen. Siksi uranuksen vapauttava vaikutus kohdistuu juuri siihen, mikä minut pitää kiinni sovinnaisuudessa. Mahdollisesti oman naurettavuuteni tajuaminen auttaa minua vapautumaan sovinnaisuuksista ja löytämään oman, todellisen itseni.
Vaatteeni eivät sovi yhteen. Kuljen kadulla tyylikäs punainen pikkutakki ylläni. Housut ovat safarityyliä ja jalassani ovat valkoiset juoksukengät. Ylläni voi olla neljä kokoa liian suuri miesten(!) ruskea mokkatakki. No, se ei oikeastaan ole enää naurettavan näköistä, vaan pelkästään säälittävää.
Vaatteeni loukkaavat tyylitajuani. Yksittäisinä niissä ei ole mitään vikaa, mutta hyvää kokonaisuutta en niistä saa rakennettua. Tyttäreni kommentti vaatepulmiini ovat 1) kyllä ne vaatteet menettelee tai 2) mitäs olet niin nirso, ettei sulle mikään kelpaa.
Ei kelpaakaan. Nirsouden seuraukset ovat nurinkuriset. Kuljen mitä merkillisimmissä vaateyhdistelmissä vain sen takia, että en ole löytänyt minua absoluuttisesti miellyttävää vaatetta. Nirsouden takia minulla ei ole tähän vuodenaikaan sopivaa takkia eikä jalkineita. Olisi ehkä viisasta luopua nirsoudesta.
Vaikka tunnen itseni naurettavaksi, tajuan, kuinka osuvasti asuni kuvastaa persoonallisuuttani. Olen ehdottomasti hienostelija ja rakastan kauniita vaatteita (pikkutakki). Arvostan käytännöllisyyttä (safarihousut) ja rakastan mukavuutta (juoksukengät). Jalkineeni kertovat myös, että oikeastaan olen sporttinen ihminen ja nautin liikkumisesta. Minäkö ristiriitainen?
Toisaalta epäilen, että kyse on kosmisesta pilasta. Uranus on juuri siirtynyt minän merkkiin oinaaseen. Siksi uranuksen vapauttava vaikutus kohdistuu juuri siihen, mikä minut pitää kiinni sovinnaisuudessa. Mahdollisesti oman naurettavuuteni tajuaminen auttaa minua vapautumaan sovinnaisuuksista ja löytämään oman, todellisen itseni.
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Neljä nappia ja vetoketjunpätkä
Työpaikallani on pukeutumiskoodi. Paljastavia vaatteita ei suvaita. Rintavaon näkyminen ja helman lyhyys ovat kiellettyjä asioita – silloin kun kyseessä ovat nuoret kauniit naiset. Ilmeisesti heidän seksuaalinen vetovoimansa kasvaa eksponentiaalisesti tietynlaisen pukeutumisen avulla.
Outoa on se, että pukeutumiskoodin sanelevat keski-ikäiset naiset. Minusta sellainen viittaa heikkoon itseluottamukseen. Vanhemmasta naisesta ei saa nuorta enää millään. Mutta kyllä keski-ikäisellä naisella tulisi olla muita avuja ja rohkeutta niiden esilletuomiseen sen verran, ettei tarvitsisi pelätä jäävänsä nuoruuden jalkoihin.
Minun helmani lyhyys tai rintavakoni näkyminen ei hätkäytä. Olen siihen liian vanha. Seksikäs pukeutuminen muuttunee seksittömäksi naisen vanhetessa. Pukeutumiskoodin vartijat eivät ole huomauttaneet pukeutumisestani. Ei silloin kun tietämättäni liikuin läpinäkyvässä hameessa eikä silloin kun antoisa kaula-aukkoni hämäsi jopa minua.
Työpaikallani on muitakin keski-ikäisiä naisia, joiden suloja voi kurkistella avonaisesta kaula-aukosta. Onko kyse nuoruuden tavoittelusta vai siitä, että pitkään kaikki naisten kesävaatteet olivat hyvin antavia? Luulisin, että heillä on samat motiivit kuin minullakin. Kauniisiin ja seksikkäisiin vaatteisiin pukeutuminen on minusta ihanaa. Tunnen itseni silloin viehättäväksi, seksikkääksi ja – naiseksi.
Luonnollisesti pukeutumiskoodin suurin merkitys mitataan kesäisin, auringon paahtaessa kuumasti. Lämpimien ilmojen alkaessa, yllättäen kuten aina, niukka pukeutuminen herättää huomiota. Heinäkuun helleaallon aikainen pukeutuminen herättää kuitenkin lähinnä kademieltä. "Kunpa minullakin olisi tuollainen kiva ohut mekko/paita/shortsit/housut, ei tarvitsisi hikoilla näissä nykyisissäni".
Tähän kesään olen varautunut. Ensimmäistä kertaa, todella pitkään aikaan, minulla on kesävaatteita. Ihana, hihaton paita, puolihihainen ohut paita ja kesähousut, jotka ostin viikonlopulla. Kesämekon sain äitienpäivälahjaksi (!) ja kesähame on vielä hakusessa. Ainoastaan kesämekko koettelee pukeutumiskoodia, mutta se kuulunee asiaan.
Kesähousuihini olen kovasti ihastunut. Ne on tehty miellyttävästä, ohuesta kankaasta ja niissä on riittävästi taskuja. Eihän kesällä laukun kanssa liikuta, ei edes käsilaukun! Mutta terassille tai muuten mukavaan alkoholipitoiseen istuskeluun ne eivät sovi. Niissä on neljä nappia ja vetoketjunpätkä.
Outoa on se, että pukeutumiskoodin sanelevat keski-ikäiset naiset. Minusta sellainen viittaa heikkoon itseluottamukseen. Vanhemmasta naisesta ei saa nuorta enää millään. Mutta kyllä keski-ikäisellä naisella tulisi olla muita avuja ja rohkeutta niiden esilletuomiseen sen verran, ettei tarvitsisi pelätä jäävänsä nuoruuden jalkoihin.
Minun helmani lyhyys tai rintavakoni näkyminen ei hätkäytä. Olen siihen liian vanha. Seksikäs pukeutuminen muuttunee seksittömäksi naisen vanhetessa. Pukeutumiskoodin vartijat eivät ole huomauttaneet pukeutumisestani. Ei silloin kun tietämättäni liikuin läpinäkyvässä hameessa eikä silloin kun antoisa kaula-aukkoni hämäsi jopa minua.
Työpaikallani on muitakin keski-ikäisiä naisia, joiden suloja voi kurkistella avonaisesta kaula-aukosta. Onko kyse nuoruuden tavoittelusta vai siitä, että pitkään kaikki naisten kesävaatteet olivat hyvin antavia? Luulisin, että heillä on samat motiivit kuin minullakin. Kauniisiin ja seksikkäisiin vaatteisiin pukeutuminen on minusta ihanaa. Tunnen itseni silloin viehättäväksi, seksikkääksi ja – naiseksi.
Luonnollisesti pukeutumiskoodin suurin merkitys mitataan kesäisin, auringon paahtaessa kuumasti. Lämpimien ilmojen alkaessa, yllättäen kuten aina, niukka pukeutuminen herättää huomiota. Heinäkuun helleaallon aikainen pukeutuminen herättää kuitenkin lähinnä kademieltä. "Kunpa minullakin olisi tuollainen kiva ohut mekko/paita/shortsit/housut, ei tarvitsisi hikoilla näissä nykyisissäni".
Tähän kesään olen varautunut. Ensimmäistä kertaa, todella pitkään aikaan, minulla on kesävaatteita. Ihana, hihaton paita, puolihihainen ohut paita ja kesähousut, jotka ostin viikonlopulla. Kesämekon sain äitienpäivälahjaksi (!) ja kesähame on vielä hakusessa. Ainoastaan kesämekko koettelee pukeutumiskoodia, mutta se kuulunee asiaan.
Kesähousuihini olen kovasti ihastunut. Ne on tehty miellyttävästä, ohuesta kankaasta ja niissä on riittävästi taskuja. Eihän kesällä laukun kanssa liikuta, ei edes käsilaukun! Mutta terassille tai muuten mukavaan alkoholipitoiseen istuskeluun ne eivät sovi. Niissä on neljä nappia ja vetoketjunpätkä.
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Lottovoitolle olisi käyttöä
Inhoan pukemista, mutta rakastan vaatteita. Vapaapäivät vietän mahdollisimman pitkään yövaatteissa. Vasta sitten kun nälkä pakottaa lähtemään ruokaostoksille, käyn suihkussa ja pukeudun.
Kylmänarkana ihmisenä laitan pakkassäällä päälleni niin paljon vaatetta kun kehtaan. Vakiona on kaksi pitkähihaista paitaa, yksi villatakki, yksi jakku ja sitten vasta talvitakki. Luonnollisesti lämpimämpi talvitakki vähentäisi alle laitettavan vaatteiden määrää, mutta mistä niitä lämpimiä talvitakkeja löytää? Toppatakkia en päälleni pue, koska ne ovat niin rumia. Jalkoihini vedän villasukkahousut, niiden päälle legginsit ja säärystimet ja vasta sitten pitkät housut. Kenkäni ovat lyhyet nilkkurit, lämpimät jaloissa, mutta eivät pidä pohkeitani lämpiminä, siksi säärystimet ovat välttämättömät. Kerrospukeutumisen ansiosta en palele, mutta näytän muodottomalta ja lihavalta. Missään ei näy, että olen laihtunut 20 viikossa 12,3 kiloa.
Olen kyllästynyt kylmyyteen, lumeen ja pakkasiin. Töihin saapuessani vaihdan ensimmäiseksi vaatteet, onhan sisätiloissa huomattavasti lämpimämpää. Pakkassäät eivät innosta shoppailuun eikä ystävien tapaamiseen. Kaupoissa on liian kuuma vaatteissa eikä vaatteiden kokeilu hikisenä ole miellyttävää. Alennusmyynnit jäävät näiltä osin minulta väliin. Samoin ystävien tapaaminen kahviloissa ja kapakoissa vaikeutuu vaatemäärän vuoksi. En oikein pidä ajatuksesta riisua kapakassa vaatekerroksiani pois.
Odotan lämpimämpiä säitä voidakseni ostaa itselleni uusia vaatteita. Kaikki nykyiset vaatteeni ovat minulle liian suuria. Koska aion laihtua vielä lisää 12 kiloa, uusien vaatteiden ostaminen tarkoittaa sitä, että nekin muuttuvat liian suuriksi.
Järkevää olisi siis ostaa halpoja vaatteita H&M:stä ja muista halpavaateliikkeistä ja alennusmyynneistä. Valitettavasti en pidä halvoista vaatteista, sillä ne ovat usein rumia. Mallit, ompeleenlaatu ja kangas ovat mitä sattuu ja vaatteiden leikkaukset ovat hirveitä. Pihinä ihmisenä minua kuitenkin hirvittää laittaa pian liian isoksi muuttuvaan jakkuun lähes parisataa euroa, pitkiin housuihin satanen, hameeseen myös satanen ja paitoihin, joita tarvitsisin useita, pari sataa. Ei minulla ole tuollaisia rahoja.
Todennäköisesti ostan vain välttämättömät vaatteet eli pitkät housut. Niiden päältä putoamisen on tähän asti estänyt runsas pukeutuminen, ison vaatteen alle mahtuu vaikka mitä. Muuten odotan kevättä ja uusin kerralla itselleni kaikki vaatteet, rintsikoista ja pikkareista alkaen. Sen rahoittamiseksi tarvitsen tosin ison lottovoiton.
Kylmänarkana ihmisenä laitan pakkassäällä päälleni niin paljon vaatetta kun kehtaan. Vakiona on kaksi pitkähihaista paitaa, yksi villatakki, yksi jakku ja sitten vasta talvitakki. Luonnollisesti lämpimämpi talvitakki vähentäisi alle laitettavan vaatteiden määrää, mutta mistä niitä lämpimiä talvitakkeja löytää? Toppatakkia en päälleni pue, koska ne ovat niin rumia. Jalkoihini vedän villasukkahousut, niiden päälle legginsit ja säärystimet ja vasta sitten pitkät housut. Kenkäni ovat lyhyet nilkkurit, lämpimät jaloissa, mutta eivät pidä pohkeitani lämpiminä, siksi säärystimet ovat välttämättömät. Kerrospukeutumisen ansiosta en palele, mutta näytän muodottomalta ja lihavalta. Missään ei näy, että olen laihtunut 20 viikossa 12,3 kiloa.
Olen kyllästynyt kylmyyteen, lumeen ja pakkasiin. Töihin saapuessani vaihdan ensimmäiseksi vaatteet, onhan sisätiloissa huomattavasti lämpimämpää. Pakkassäät eivät innosta shoppailuun eikä ystävien tapaamiseen. Kaupoissa on liian kuuma vaatteissa eikä vaatteiden kokeilu hikisenä ole miellyttävää. Alennusmyynnit jäävät näiltä osin minulta väliin. Samoin ystävien tapaaminen kahviloissa ja kapakoissa vaikeutuu vaatemäärän vuoksi. En oikein pidä ajatuksesta riisua kapakassa vaatekerroksiani pois.
Odotan lämpimämpiä säitä voidakseni ostaa itselleni uusia vaatteita. Kaikki nykyiset vaatteeni ovat minulle liian suuria. Koska aion laihtua vielä lisää 12 kiloa, uusien vaatteiden ostaminen tarkoittaa sitä, että nekin muuttuvat liian suuriksi.
Järkevää olisi siis ostaa halpoja vaatteita H&M:stä ja muista halpavaateliikkeistä ja alennusmyynneistä. Valitettavasti en pidä halvoista vaatteista, sillä ne ovat usein rumia. Mallit, ompeleenlaatu ja kangas ovat mitä sattuu ja vaatteiden leikkaukset ovat hirveitä. Pihinä ihmisenä minua kuitenkin hirvittää laittaa pian liian isoksi muuttuvaan jakkuun lähes parisataa euroa, pitkiin housuihin satanen, hameeseen myös satanen ja paitoihin, joita tarvitsisin useita, pari sataa. Ei minulla ole tuollaisia rahoja.
Todennäköisesti ostan vain välttämättömät vaatteet eli pitkät housut. Niiden päältä putoamisen on tähän asti estänyt runsas pukeutuminen, ison vaatteen alle mahtuu vaikka mitä. Muuten odotan kevättä ja uusin kerralla itselleni kaikki vaatteet, rintsikoista ja pikkareista alkaen. Sen rahoittamiseksi tarvitsen tosin ison lottovoiton.
tiistai 24. marraskuuta 2009
Miesten juhlapukeutuminen
Miesten juhlapukeutuminen on vihdoinkin muuttumassa, tumma puku on saanut kilpailijan. Ainakin, jos H&M Magazinen talvinumeroon on uskominen. Miesten ei enää tarvitse vetää jalkaansa tummia housuja, riittää kun on valkoiset bokserit. Asuun kuuluva paita on myös valkoinen. Sen sijaan juhla-asun takin kuuluu olla upea silkkisine kauluksineen. Pitkät mustat polvisukat peittävät sääret, mutta polvet ja osa reidestä vilkkuvat juhla-asussa paljaina.
Olen usein surkutellut miesten tiukkaa pukeutumiskoodia, joka sallii variaatioita hyvin vähän. Miten tylsää. H&M:n idea pukea miehet pelkkiin boksereihin on ennakkoluulotonta ja riemastuttavaa. Odotan kovasti näkeväni työpaikan pikkujoulussa tähän trendikkääseen juhla-asuun pukeutuneita miehiä.
Olen usein surkutellut miesten tiukkaa pukeutumiskoodia, joka sallii variaatioita hyvin vähän. Miten tylsää. H&M:n idea pukea miehet pelkkiin boksereihin on ennakkoluulotonta ja riemastuttavaa. Odotan kovasti näkeväni työpaikan pikkujoulussa tähän trendikkääseen juhla-asuun pukeutuneita miehiä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
