Torchwood: Miracle Day

Day one – nobody dies
Day two – nobody dies

Maapallon väestö kasvaa huikeaa vauhtia, mutta mitä tapahtuu, jos kukaan ei kuole? Neljännessä kaudessa Torcwood tarkastelee ihmisyyttä kuoleman ja kuolemattomuuden kautta. Teema on ollut esillä myös aikaisemmissa kausissa, sillä kapteeni Jack Harkness ei voi kuolla.

Owen ja Toshiko kuolivat 2. kauden lopussa, Ianto kuoli 3. kaudella. Miksi siis jatkaa sarjaa, jonka päähenkilöt ovat kuolleet? Tiedän toki vastauksen. Minäkin ostin neloskauden heti kun se oli mahdollista. Uskolliset fanit haluavat lisää ja tv-yhtiöt näkevät mahdollisuuden tehdä lisää rahaa.

En pitänyt Miracle Daysta, koska siitä puuttui miltei kaikki se, mikä Torchwoodissa on viehättänyt. Voi olla, että amerikkalaisen tuotantoyhtiön (Starz originals) mukaantulo vaikutti asiaan. Aitous, rehellisyys, leikillisyys, inhimillisyys, rakkauden monet muodot ja ihmeet olivat neloskaudessa muuttuneet kovan koneiston ja vauhdin tehostuskeinoiksi. Gwenin herkkyys ja empaattisuus on keino saada lisää katsojia sen sijaan että niiden avulla oikeasti vietäisiin tarinaa eteenpäin.

Eniten minua harmitti se, että Miracle Day ei ollut älykäs eikä looginen. Siksi se ei onnistunut vetoamaan tunteisiinikaan. Aikaisempien kausien sisäisesti ehjä logiikka loisti poissaolollaan. Katsojana jouduin moneen kertaan ihmettelemään, miten tähän kohtaukseen päädyttiin. Kuinka maailmassa, jossa matkustaminen maasta toiseen on tehty mahdottomaksi, ollaan yhtäkkiä Sanghaissa ja Buenos Airesissa? Kuinka Jack ja Eshter ovat yhtäkkiä Skotlannissa? Hei tuotantoyhtiöt, tällainen huolimattomuus loukkaa katsojia!

Jossain keskustelussa Miracle Dayta verrattiin Salaisiin kansioihin. Minusta Miracle Day oli huono versio 24:stä.

John Barrowmanin esittämä Jack Harkness oli menettänyt paljon poikamaista viehätystään. Vihdoinkin, sillä ihme olisi, jos raskaat ratkaisut ja teot (esim. kolmoskaudella) eivät jättäisi jälkiään Jackin kasvoihin ja olemukseen. Katkeruus, ahdistus ja tuska näkyivät kovina juonteina eivätkä Jackin silmät vilkkuneet entiseen malliin.

Bill Pullman ei ole koskaan ollut suosikkinäyttelijäni. Miracle Dayssa hän kuitenkin tekee hienon roolin kuolemaantuomittuna pedofiilina ja murhaajana Oswald Danesina. Hänen roolinsa takia Miracle Day kannattaa ehkä katsoa. Toinen syy on Gwenin puhuma walesin murre.

Elämä jatkuu

Tänään lopetin sen odottamisen, että Subtv joskus jatkaisi Supernaturalin näyttämistä. Ikävä temppu jättää sarjan näyttäminen kesken. Tsekkasin sekä play.comin että amazon.co.uk:n tarjoukset Supernaturalin neljännestä kaudesta. Amazonin hinta oli halvempi, saan neloskauden kahdellakympillä kotiini – todennäköisesti ensi viikon alussa. Mahtavia hetkiä edessä!

Vitoskauden tilaan sitten aikanaan.

Vielä elättelen toiveita saada Torchwood suomenkielisin tekstein DVD:nä. Anttilan toptenin myyjältä Torchwoodista. Hän tunsi sarja, oli samaa mieltä kanssani, etten ole ainut sarjan DVD:eistä kiinnostunut. Valitteli samaan hengenvetoon, ettei voi tehdä asialle mitään. Ei ole myyntilistoilla eikä ole tulossakaan – kai. Minulla on Torchwood digiboksissa ruotsinkielisin tekstein. On paljon helpompaa lukea suomenkielisiä tekstejä ja samalla kuunnella englanninkielistä puhetta.

Toinen ystävistäni, se herkempi, oli heti laittanut sähköpostia, mutta pääsin lukemaan sen vasta juhannuksen jälkeen. Olisipa laittanut tekstarin! Toinen on laittanut yhden tekstarin, johon vastasin lyhyesti ja vain yhteen asiaan. Sinänsä harmi tämä välirikko, sillä hänen laajan ystäväpiirinsä ansiosta olen tutustunut moniin mielenkiintoisiin ihmisiin.

Minun on vastedes tutustuttava uusiin ihmisin ihan yksin, ilman auttavaa toista. Jännittävää ja haastavaa. Saa nähdä, miten käy.

Torchwood ja lasten oikeudet

Katsoin tällä viikolla Torchwoodin kolmannen kauden. Yllätyksekseni sain Hesarista tänään lukea, että kolmas kausi perustui todellisuuteen. Maan ulkopuolisen uhan tai Torchwoodin osalta ei, mutta itse tarinan lähtökohta perustuu Englannin menneisyyteen.

Otsikolla Varastetut elämät Hesarissa oli viikon vähälle huomiolle jäänyt uutinen, jonka mukaan Britannian pääministeri oli pyytänyt anteeksi lapsilta, joita vuosisatojen ajan oli pakkosiirretty asuttamaan merentakaisia alusmaita – Australiaa, Uutta-Seelantia ja Rhodesiaa mm. Vielä vuonna 1967 lapsia kuljetettiin pois merentakaisiin maihin.

Lyhyessä uutisessa ei perusteltu, miksi juuri lapsia käytettiin alusmaiden asuttamiseen. Poiskuljetettaviksi valittiin lapset, joiden vanhempien ei uskottu pystyvän huolehtimaan heistä. Valituille lapsille valehdeltiin heidän vanhempiensa kuolleen.

Torchwoodissa valittiin lapset samalla periaatteella. Perusteluun lisättiin, että kasvaessaan nämä lapset eläisivät yhteiskunnan kustannuksella, olisivat rikollisia ja huumausaineiden käyttäjiä. Eihän Britannia voi haluta sellaisia lapsia!

Ehkä Britanniassa ei ole kuultu lasten oikeuksista ennen vuotta 1967. YK:n lapsen oikeuksien julistus hyväksyttiin 20.11.1959, mutta se ei sitonut oikeudellisesti valtioita. Julistusta seurasi sopimus lapsen oikeuksista vasta vuonna 1989. Useat valtiot ratifioivat sen vuonna 1991, mm. Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta. Ratifiointi sitoo valtiot noudattamaan sopimusta.

Tiedä sitten, onko lasten asema parempi sopimuksen jälkeen.

Yhä lapsia lähetetään toiseen maahan, mutta nyt turvapaikanhakijoina sotaa pakoon. Suomeen on saapunut 1397 lasta yksin viimeisen neljän vuoden aikana. Heistä 623 on saanut jäädä Suomeen.