24,6832

Tänään, puoli vuotta kestäneen laihdutuksen tuloksena, painoindeksini on 24,6832. Normaalipainon rajat ovat painoindeksillä mitattuna 18,5 – 24,9. Olen normaalipainoinen!

Aion jatkaa painonpudotusta niin kauan, että painoindeksini on 20,9. Jos laihdun jatkossa samaa vauhtia, siihen ei mene puolta vuotta. En silti aseta itselleni laihtumisaikataulua, sillä koen sellaisen liian stressaavana. Jos stressaannun, ahdistun ja alan syödä tolkuttomasti.

Pidän itsestäni niin paljon, että en halua piiloutua kilojen taakse – enää.

Haluan olla kokonainen, ehyt. En halua enää näyttää väärin kootulta ihmiseltä. Hoikat jalkani ovat näyttäneet naurettavilta verrattuna lihavaan keskivartalooni. Onneksi se ei enää ole niin iso.

Esimieheni (nainen), jolla on tarve sanoa mielestään jotain ystävällistä, sanoi tällä viikolla, että minun ei kannata laihtua enää. Se tulee kuulemma niin kalliiksi. Ilmeisesti hänellä on vankkaa tietoa siitä, että minulle ei ole palkankorotuksia tulossa. Ties vaikka hän aikoisi laskea palkkaani, kun tuollaisia puhuu. Kehityskeskustelu ja suoritusarviointi on ensi viikolla, sitten se nähdään.

Tosiasiassa laihtumisen ansiosta minun ei ole ollut pakko ostaa uutta talvitakkia eikä muitakaan uusia vaatteita. Isoiksi käyneiksi vaatteideni alle olen voinut laittaa niin monta kerrosta paitoja, villatakkeja ja takkeja kuin olen tarvinnut. Jos en olisi laihtunut, olisin joko ostanut uusia isompia vaatteita tai palellut.

Myös ruokamenoni ovat pienentyneet. En osta kotiini kaiken varalta syötävää. Tiedän, mitä syön päivän mittaan - eikä se ole paljon.

Voi olla, että esimieheni viittasi siihen, että uusien vaatteiden ostaminen tulee kalliiksi. Se riippuu vaatteiden ostopaikasta ja siitä haluaako Guessia vai riittääkö halvempi vaatemerkki tai peräti merkitön. Sitä paitsi laihduttajan taivas on vaatteiden osalta päivämuotia myyvä H&M. Ei tarvitse maksaa paljon vaatteista, jotka pian jäävät isoiksi.

Aikaisemmin inhosin H&M:ää, koska pidin sen vaatekokoelmia rumina. Nyt normaalipainoisena huomaan löytäväni sieltä kivannäköisiä, jopa kauniita vaatteita. Toinen syy inhota H&M:ää on sen edustama kulutuskulttuuri: osta, käytä kerran ja heitä pois. Tämän vuoksi en usko jääväni H&M:n asiakkaaksi tavoitepainoon päästyäni ja siinä pysyessäni.

Nyt sänkyyn lukemaan

Tuntuu, että asiat eivät suju. En osaa enää laihduttaa. Ostan suklaata ja syön sitä, vaikka tiedän, ettei se ole minulle hyväksi.

Oikeastaan pelästyin kuivaa ihoani ja kuivia hiuksiani. Ihooni ilmestyi punaisia läikkiä, joihin ei mikään kosteusvoide tunnu tepsivän. Siispä nautin rasvaa sisäisesti. Voi olla, että kuiva iho johtuu pitkästä pakkaskaudesta, mutta se voi johtua myös vähärasvaisesta ravinnosta. Olen myös vähentänyt suihkussa käyntiä, koska se kuivattaa ihoa. Ostan kosteusvoiteita, joiden toivon auttavan, mutta tähän mennessä se on ollut rahojen suihkussa repimistä.

Punaiset läikät ilmestyivät myös käsiini. Aivan kuin ihoni olisi päättänyt kuolla muuttumalla ensin punaiseksi ja sitten kuivumalla pois. Käsivoidetta laitan puolen tunnin välein ja yllättäen se on auttanut. Käteni eivät näytä enää yhtä kamalilta kuin lauantaiaamuna. Ehkä käsivoide korjaisi ihovaurioni myös muualla vartalossani.

Tänään oli kuitenkin ihan hyvä päivä. Töissä viihdyin ja tein työni innokkaasti siihen paneutuen. Ruokailuhetki oli hauska kuten aina ennenkin hyvässä seurassa. Aamulla huomasin Hesarista, että Akateemisen kirjakuapan ale jatkuu. Olin unohtanut sen kokonaan, vaikka aleluettelossa oli yksi kirja, jonka halusin ostaa.

Kirjahyllyssäni ovat kaikki ne Portti-lehdet, joissa on Pasi Jääskeäisen novellit. Sieltä löytyvät myös Lumikko ja yhdeksän muuta sekä Missä junat kääntyvät. Sen sijaan Taivaalta pudonneen eläintarhan ostin vasta tänään. En ole ehtinyt vielä lukea esipuheen laihtuvaa siamilaista kissaa pidemmälle novellikokoelmaa, mutta jo esipuhe sai minut hyvälle tuulelle. Suurin osa kokoelman novelleista ovat minulle tuttuja, koska ne on julkaistu aikaisemmin Missä junat kääntyvät -kokoelmassa. Tähän Taivaalta pudonneeseen eläintarhaan tarinat on editoitu ja muokattu ja onpa siinä uusiakin tarinoita. Pidän kovasti Jääskeläisen tavasta kirjoittaa.

Joten miksi suotta haaskaan tässä hyvä lukuaikaa kirjoittelmalla blogia? Sitä minäkin ihmettelen.

Lottovoitolle olisi käyttöä

Inhoan pukemista, mutta rakastan vaatteita. Vapaapäivät vietän mahdollisimman pitkään yövaatteissa. Vasta sitten kun nälkä pakottaa lähtemään ruokaostoksille, käyn suihkussa ja pukeudun.

Kylmänarkana ihmisenä laitan pakkassäällä päälleni niin paljon vaatetta kun kehtaan. Vakiona on kaksi pitkähihaista paitaa, yksi villatakki, yksi jakku ja sitten vasta talvitakki. Luonnollisesti lämpimämpi talvitakki vähentäisi alle laitettavan vaatteiden määrää, mutta mistä niitä lämpimiä talvitakkeja löytää? Toppatakkia en päälleni pue, koska ne ovat niin rumia. Jalkoihini vedän villasukkahousut, niiden päälle legginsit ja säärystimet ja vasta sitten pitkät housut. Kenkäni ovat lyhyet nilkkurit, lämpimät jaloissa, mutta eivät pidä pohkeitani lämpiminä, siksi säärystimet ovat välttämättömät. Kerrospukeutumisen ansiosta en palele, mutta näytän muodottomalta ja lihavalta. Missään ei näy, että olen laihtunut 20 viikossa 12,3 kiloa.

Olen kyllästynyt kylmyyteen, lumeen ja pakkasiin. Töihin saapuessani vaihdan ensimmäiseksi vaatteet, onhan sisätiloissa huomattavasti lämpimämpää. Pakkassäät eivät innosta shoppailuun eikä ystävien tapaamiseen. Kaupoissa on liian kuuma vaatteissa eikä vaatteiden kokeilu hikisenä ole miellyttävää. Alennusmyynnit jäävät näiltä osin minulta väliin. Samoin ystävien tapaaminen kahviloissa ja kapakoissa vaikeutuu vaatemäärän vuoksi. En oikein pidä ajatuksesta riisua kapakassa vaatekerroksiani pois.

Odotan lämpimämpiä säitä voidakseni ostaa itselleni uusia vaatteita. Kaikki nykyiset vaatteeni ovat minulle liian suuria. Koska aion laihtua vielä lisää 12 kiloa, uusien vaatteiden ostaminen tarkoittaa sitä, että nekin muuttuvat liian suuriksi.

Järkevää olisi siis ostaa halpoja vaatteita H&M:stä ja muista halpavaateliikkeistä ja alennusmyynneistä. Valitettavasti en pidä halvoista vaatteista, sillä ne ovat usein rumia. Mallit, ompeleenlaatu ja kangas ovat mitä sattuu ja vaatteiden leikkaukset ovat hirveitä. Pihinä ihmisenä minua kuitenkin hirvittää laittaa pian liian isoksi muuttuvaan jakkuun lähes parisataa euroa, pitkiin housuihin satanen, hameeseen myös satanen ja paitoihin, joita tarvitsisin useita, pari sataa. Ei minulla ole tuollaisia rahoja.

Todennäköisesti ostan vain välttämättömät vaatteet eli pitkät housut. Niiden päältä putoamisen on tähän asti estänyt runsas pukeutuminen, ison vaatteen alle mahtuu vaikka mitä. Muuten odotan kevättä ja uusin kerralla itselleni kaikki vaatteet, rintsikoista ja pikkareista alkaen. Sen rahoittamiseksi tarvitsen tosin ison lottovoiton.