Tänään on hyvä fiilis. Olen levännyt ja nukkunut hyvin ja tänään on perjantai.
Töiden jälkeen menen Painonvartijoihin. Epäilen painoa tulleen lisää puolisen kiloa. Olin unohtanut, että pistemäärä, jonka saan syödä, on nyt vähäisempi kuin aloittaessa. Muistin sen vasta eilen illalla syötyäni vielä yhdentoista aikaan illalla neljä näkkäriä kera Becelin, vähärasvaisen juuston, kurkun ja maidon. Ensi viikon perjantaihin mennessä on tavoitteena olla kilon laihempi – toivottavasti se onnistuu.
Perjantaisin Ruotsin TV4:ltä tulee Idol 2009. Nautin suuresti ohjelman katsomisesta, vaikka suosikkini Niklas tippui muutama viikko sitten. Laulajat ovat hyviä ja he ovat kehittyneet paljon kilpailun aikana. Laulajien lisäksi Ruotsin Idolissa minua viehättävät tuomarit. He todellakin osaavat palautteen antamisen. Jos heillä on jotain moitittavaa, he ilmaisevat sen positiivisesti. Yleisimmät kommentit ovat kuitenkin skitbra, fantastiskt, jättekool, du är den bästa och så vidare. Kehujen lisäksi he kannustavat, rohkaisevat ja antavat vinkkejä. He ovat juuri niin yltiöpositiivisia kuin mistä Miika Nousiainen kirjoittaa Vadelmavenpakolaisessa.
Kolmanneksi Ruotsin Idolissa minua viehättää sen musiikkikeskeisyys. Suomen Idols on ollut piinallista katsottava kaikkiaan, mutta piinaavinta on ollut musiikin toissijaisuus. Kisaan osallistujista on rakennettu henkilökuvaa, vaikka se ei kiinnosta ketään. Tai ei ainakaan minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti