Tämän päivän uuvutusaste oli 100 %. Näin tehokkaaseen tulokseen päästiin kahdella yhteen pötköön pidetyllä kokouksella. Niiden yhteiskesto oli viisi tuntia. Välillä karkasin syömään. Se ei kuitenkaan ollut rentouttava hetki pöytäkeskustelun aiheen vuoksi. Tiedän asiasta paljon, pöydässä oli sopivasti uusia ihmisiä ja minähän skarppasin.
Kun toinenkin kokous oli ohi, varsinaista työaikaa oli jäljellä vajaa tunti. Huomenna minun olisi jätettävä yksi teksti, mutta en pystynyt keskittymään siihen. Työstin tekstiä kyllä, mutta ei siitä valmista tullut. En jaksanut. Rasittaa ja stressaa.
Lopullinen niitti oli kuitenkin mies, joka on ystäväni ja jota olen rakastanut paljon. Olen saanut hänet innostumaan astrologiasta, siksi hän pyysi minua katsomaan itsensä ja nykyisen rakastettunsa yhteiskarttaa. Selitin sen hänelle. Sitä tehdessäni minusta tuntui kuin minä itse olisin ollut jossain muualla.
Olimme toistemme toiseksi parhaat. Hän on löytänyt sen parhaan ja minä katson vierestä. Annan siunauksen uudelle rakkaudelle selittämällä heidän yhteiskarttansa. Ei, ei minulla ole katkeria fiiliksiä. Olen ihana, järkevä ystävä, joka tukee ystäviään.
En ymmärrä, miten pystyn näin tehokkaasti ohittamaan itseni, omat tunteeni. Miksi hitossa pitää esittää fiksua naista? En minä ole nopea tunteissani. Ne muistavat ja muistuttavat. Siitä mitä oli, mitä olisi voinut olla. Enkä voi olla kysymättä itsekseni, miksi minä en saanut tuollaista rakkautta. Häneltä tai keneltäkään muultakaan. Olen kateellinen, katkera, hylätty, yksinäinen – jos annan tunteilleni vallan. Ehkä hetkeksi teen sen ja sitten jatkan järkevää elämää itseni ulkopuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti