Olen jonkin aikaa tuntenut itseni naurettavaksi. Silti kukaan ei ole purskahtanut nauruun minut nähdessään. Eivät ole kehdanneet …
Vaatteeni eivät sovi yhteen. Kuljen kadulla tyylikäs punainen pikkutakki ylläni. Housut ovat safarityyliä ja jalassani ovat valkoiset juoksukengät. Ylläni voi olla neljä kokoa liian suuri miesten(!) ruskea mokkatakki. No, se ei oikeastaan ole enää naurettavan näköistä, vaan pelkästään säälittävää.
Vaatteeni loukkaavat tyylitajuani. Yksittäisinä niissä ei ole mitään vikaa, mutta hyvää kokonaisuutta en niistä saa rakennettua. Tyttäreni kommentti vaatepulmiini ovat 1) kyllä ne vaatteet menettelee tai 2) mitäs olet niin nirso, ettei sulle mikään kelpaa.
Ei kelpaakaan. Nirsouden seuraukset ovat nurinkuriset. Kuljen mitä merkillisimmissä vaateyhdistelmissä vain sen takia, että en ole löytänyt minua absoluuttisesti miellyttävää vaatetta. Nirsouden takia minulla ei ole tähän vuodenaikaan sopivaa takkia eikä jalkineita. Olisi ehkä viisasta luopua nirsoudesta.
Vaikka tunnen itseni naurettavaksi, tajuan, kuinka osuvasti asuni kuvastaa persoonallisuuttani. Olen ehdottomasti hienostelija ja rakastan kauniita vaatteita (pikkutakki). Arvostan käytännöllisyyttä (safarihousut) ja rakastan mukavuutta (juoksukengät). Jalkineeni kertovat myös, että oikeastaan olen sporttinen ihminen ja nautin liikkumisesta. Minäkö ristiriitainen?
Toisaalta epäilen, että kyse on kosmisesta pilasta. Uranus on juuri siirtynyt minän merkkiin oinaaseen. Siksi uranuksen vapauttava vaikutus kohdistuu juuri siihen, mikä minut pitää kiinni sovinnaisuudessa. Mahdollisesti oman naurettavuuteni tajuaminen auttaa minua vapautumaan sovinnaisuuksista ja löytämään oman, todellisen itseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti