Olen koko kevään odottanut tapahtuvaksi jotain ihmeellistä, suurta ja ihanaa. Mitään ei ole tapahtunut. Junnaan paikoillani.
Jopa painoni kaikesta painonvartioinnista huolimatta on joka toinen viikko 0,5 kg enemmän ja joka toinen viikko 0,5 kg vähemmän. Ryhmänvetäjä kysyikin minulta, olenko joskus ollut pitkään tässä nykyisessä painossani. Olen, mutta siitä on vähintään 25 vuotta. Laihtumattomuuteen voi tosin olla syynä runsas suklaansyöntini, 400-600 grammaa viikossa.
Motiivini, lähes kaikkeen, on ollut hukassa. Suklaansyönnin lisäksi olen pyristellyt apatiaa vastaan aloittamalla juoksemisen ja uppoutumalla tv-sarjojen ihmeelliseen maailmaan. Taistelua apatiaa vastaan on ollut myös Päivän horoskoopin tekeminen. Sen ansiosta olen joka päivä ollut se Kirjastonhoitajatar, joka onkin astrologi.
Viikkoani ovat rytmittäneet työssäkäynnin lisäksi tv-sarjat:
- maanantaisin Täydelliset naiset ja True Blood
- tiistaisin ei mitään
- keskiviikko on superpäivä. Castle, Dollhouse, True Blood 2 ja Torchwood 2
- torstaisin Flashforward ja Lost
- viikonloppuisin ei mitään.
Ystäviäni tapaan harvoin. Tällaista tämä elämä on. Yksinäistä apatian karkottamista, harmauden torjuntaa.
Ehkä se ihmeellinen, suuri ja ihana on ihan lähellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti