Joskus tuntuu, että epäonni vainoaa joitain ihmisiä. Kerta toisensa jälkeen samankaltaiset tilanteet toistuvat. Ja aina käy huonosti.
Mymskältä opin, että tuollainen ajattelu perustuu ajatusvääristymään. Siksi tarvitaan ajatusten oikaisuja. Ei epäonni vainoa ketään. Menneisyyden kauhistuttavat, itsetunnon murentaneet, kokemukset eivät tarkoita, että samoin kävisi vastaisuudessa.
Ei kai tässä elämässä voi tehdä muuta kuin luottaa itseensä ja muihin. Uskoa, että asiat sujuvat hyvin, vaikka joskus jotain ikävää tapahtuisikin. Ja rakastaa, ennen kaikkea, itseä ja muita.
1 kommentti:
Niin, elämää hankaloittaa joskus uskomukset, jotka on tallannut omiin ajatuksiinsa sellaisiksi valtateiksi, että niitä voi olla vaikea kyseenalaistaa.
Mutta jos oikein avarasti ajattelee, niin joka tilanteessa, joka hetkessä, voi valita sen millä tavalla tilanteeseen suhtautuu. Se ei ole automaattisesti helppoa. Uuden polun tallaaminen on tehtävä pikkuhiljaa. Elämä on harjoittelua harjoittelun jälkeen. Ei lapsikaan lopeta seisomaan nousemista sen jälkeen, kun on kymmeniä kertoja kaatunut pyllylleen.
Olen itse ollut aikoinani superpessimisti. Siis todellakin. Ja olen nähnyt ihmisiä, joiden elämä on ollut todella haastavaa, pahoja tilanteita on tullut eteen toisensa jälkeen. Me kaikki olemme kuitenkin vielä hengissä ja onneksi aika hyvissä fiiliksissäkin loppujen lopuksi.
Kuten kirjoitit, luottamus on yksi suuria asioita. Ainakin minulle sen opettelu on ollut ratkaisevaa. Ja olen myös hyväksynyt sen, että mikään ei ole pysyvää. Kaikki muuttuu jatkuvasti ja sen kanssa tulee elää. Mieluiten vielä pilke kuin arvosteluryppy silmäkulmassa =)
Lähetä kommentti