Kirja elokuvaksi

Harmittaa viimeöinen elokuva The Sound of Thunder, vaikka katsoin sen vain silloin tällöin vilkulemalla. Tein kaikkea muuta siinä samalla, ei kai sitä vain yhteen asiaan voi keskittyä. Ensivilkaisulla näin, että mistään laatuleffasta ei ollut kyse.

Itse tarinassa olisi ollut aineksia enempään. Lopputeksteistä sitten paljastuikin, että elokuvan taustalla oli Ray Bradburyn samanniminen novelli vuodelta 1952. En ole tätä Bradburyn novellia lukenut, mutta Wikipedian selostuksen mukaan se on paljon synkempi kuin elokuva.

Kummassakin järjestetään aikasafareja, joissa matkataan dinosaurusten aikaan tarkoituksena niiden tappaminen. Aikamatkailuun liittyy riski tulevaisuuden muuttamisesta ja safariin osallistujia varoitetaan poikkeamasta polulta ja heitä kielletään ottamasta mitään menneisyydestä mukaansa. Jotain tapahtuu, tulevaisuus muuttuu.

Elokuvassa tulevaisuus muuttui aika-aalloissa. Jokaisessa aika-aallossa muuttui tietty evoluution vaihe alkaen vähemmän kehittyneistä elämänmuodoista. Hieno idea, josta olisi voinut saada paljon enemmän irti kuin mitä elokuvassa oli tehty. Miksi ei panostettu tähän älylliseen ongelmaan ja sen ratkaisuun, miksi piti marssittaa katsojan silmien eteen kaikenmaailman hirviöitä shokkiefekteineen? Miksi pitää latistaa kun voisi kohottaa?

Ray Bradburyn novellien ja romaanien filmatisoinneista kuuluisin ja paras lienee Francoise Truffaut’n ohjaama Fahrenheit 451. Muistan seuranneeni kohteliaan kiinnostuneena Marsin aikakirjat –tv-sarjaa, koska se oli niin kummallinen. Muutama viikko sitten televisiosta tuli Paha saapuu portin taa elokuvana. Hieno kirja, jonka aavemaista, uhkaavaa ja salaperäistä tunnelmaa elokuva ei pystynyt täysin tavoittamaan.

Joskus tuntuu, että eikö se riitä, että romaanin tai novellin tarina on hyvä. Pitääkö siitä tehdä vielä elokuvakin? Eivätkö ihmiset pysty itse näkemään mielessään tarinan tapahtumat, paikat ja ihmiset? Uskon, että joitakin kirjoja tehdään elokuviksi, koska ne ovat tehneet voimakkaan vaikutuksen ohjaajaan ja tuottajaan. Ja onhan se hienoa, että hyvä kirja tulee tunnetuksi ja ehkä luetuksikin elokuvan kautta. Hyvä kirja kohtaa hyvän elokuvan mm. Sormuksen ritareissa, joka lienee myös trilogian uskollisin filmatisointi.

Ihme juttu sen sijaan ovat huonot kirjat, joista tehdään hyviä elokuvia ja huonot kirjat, joista tehdään huonoja elokuvia. Edellisistä esimerkiksi käy Tappajahai ja jälkimmäisistä Twilight-saga. Tappajahaisssa Spielberg näki varmaan hyvän lähtökohdan seikkailulle ja tarinalle, vaikka kirja oli ihan surkea. Kyyninen näkemykseni on, että Twilightissa tuottajat näkivät hyvän keinon ansaita rahaa, vaikka kirjojen lukeminen vaatii aikamoista päättäväisyyttä.