Roy Batty elokuvassa Blade Runner.
Minä olen nähnyt saman kuin Roy Batty. Riittää, että hän kertoo nähneensä ja saman tien minä näen ne mielikuvitukseni avulla. Olen matkustanut maailman ääriin, maapallon keskipisteeseen ja Venukseen. Olen juossut härkien edessä ja elänyt viattomuuden ajan. Ithaka on yhtä tuttu kuin Theba, Verona tai Casablanca
Oikeasti olen matkustanut vähän ja monesti olen ajatellut matkustamisen kirjojen, elokuvien ja luontodokumenttien avulla riittävän minulle.
Pariisissa en ole käynyt. Vesivärimaalaus Eiffel-tornista koristaa kylppäriäni ja nyt Eiffel-torni koristaa blogiani. Kyllä minä sinne vielä pääsen!
Kuvassa Harrison Ford ja Sean Young elokuvasta Blade Runner. Enhän minä sinne Pariisiin yksin matkustaisi.
4 kommenttia:
On se joku tauti tuo Pariisin -ikäväkin vissiin :)
Meitä on kai aika paljon, kun omastakin tuttavapiiristä löytyy useampia haikailijoita.
Koskaan en ole käynyt, mutta vielä minäkin joskus...
Miksiköhän juuri Pariisi on kaiken rakkauden, taiteen ja boheemisuuden symboli? Taitaa kyllä olla jo menettämässä asemiaan, ainakin Hesarin mukaan nuoret taitelijat diggaavat Berliinistä nykyisin paljon enemmän.
Penni ja Anonyymi, jostain syystä Pariisi on kiehtonut mieltäni ja mielikuvitustani aina. Paljon enemmän kuin Lontoo, Berliini, Rooma tai Ateena. Myös New Yorkin haluaisin joskus nähdä.
Mieluiten asuisin jonkin aikaa Pariisissa ja näissä muissakin kaupungeissa.
Niin, kummallista että kauempana tulee käytyä, mutta lähellä harvemmin. Olen itse haaveillut Pariisista nuoresta asti, mutta mulla oli omia uskomuksia, minkä vuoksi en lähtenyt sinne.
Viime vuonna sitten lähdettiin matkalle ja mikä ihana paikka tuo Pariisi olikaan. Kyllä mun sydän jäi sinne ja haluan sinne uudestaan toivottavasti vielä aika pian.
Kannattaa haaveilla. Unelmat toteutuu kuitenkin tavalla tai toisella =)
Lähetä kommentti