Kirjastonhoitajatar

Torchwood: Miracle Day

2011-11-26T10:53:00.001+02:00

Day one – nobody dies
Day two – nobody dies

Maapallon väestö kasvaa huikeaa vauhtia, mutta mitä tapahtuu, jos kukaan ei kuole? Neljännessä kaudessa Torcwood tarkastelee ihmisyyttä kuoleman ja kuolemattomuuden kautta. Teema on ollut esillä myös aikaisemmissa kausissa, sillä kapteeni Jack Harkness ei voi kuolla.

Owen ja Toshiko kuolivat 2. kauden lopussa, Ianto kuoli 3. kaudella. Miksi siis jatkaa sarjaa, jonka päähenkilöt ovat kuolleet? Tiedän toki vastauksen. Minäkin ostin neloskauden heti kun se oli mahdollista. Uskolliset fanit haluavat lisää ja tv-yhtiöt näkevät mahdollisuuden tehdä lisää rahaa.

En pitänyt Miracle Daysta, koska siitä puuttui miltei kaikki se, mikä Torchwoodissa on viehättänyt. Voi olla, että amerikkalaisen tuotantoyhtiön (Starz originals) mukaantulo vaikutti asiaan. Aitous, rehellisyys, leikillisyys, inhimillisyys, rakkauden monet muodot ja ihmeet olivat neloskaudessa muuttuneet kovan koneiston ja vauhdin tehostuskeinoiksi. Gwenin herkkyys ja empaattisuus on keino saada lisää katsojia sen sijaan että niiden avulla oikeasti vietäisiin tarinaa eteenpäin.

Eniten minua harmitti se, että Miracle Day ei ollut älykäs eikä looginen. Siksi se ei onnistunut vetoamaan tunteisiinikaan. Aikaisempien kausien sisäisesti ehjä logiikka loisti poissaolollaan. Katsojana jouduin moneen kertaan ihmettelemään, miten tähän kohtaukseen päädyttiin. Kuinka maailmassa, jossa matkustaminen maasta toiseen on tehty mahdottomaksi, ollaan yhtäkkiä Sanghaissa ja Buenos Airesissa? Kuinka Jack ja Eshter ovat yhtäkkiä Skotlannissa? Hei tuotantoyhtiöt, tällainen huolimattomuus loukkaa katsojia!

Jossain keskustelussa Miracle Dayta verrattiin Salaisiin kansioihin. Minusta Miracle Day oli huono versio 24:stä.

John Barrowmanin esittämä Jack Harkness oli menettänyt paljon poikamaista viehätystään. Vihdoinkin, sillä ihme olisi, jos raskaat ratkaisut ja teot (esim. kolmoskaudella) eivät jättäisi jälkiään Jackin kasvoihin ja olemukseen. Katkeruus, ahdistus ja tuska näkyivät kovina juonteina eivätkä Jackin silmät vilkkuneet entiseen malliin.

Bill Pullman ei ole koskaan ollut suosikkinäyttelijäni. Miracle Dayssa hän kuitenkin tekee hienon roolin kuolemaantuomittuna pedofiilina ja murhaajana Oswald Danesina. Hänen roolinsa takia Miracle Day kannattaa ehkä katsoa. Toinen syy on Gwenin puhuma walesin murre.

Kuvitteellinen elämä: astrologina toimiminen

2011-08-11T11:13:00.001+03:00

Kuvitteellisen elämän harjoitukseen kuuluu toteuttaa ainakin yksi kuvitteellinen elämä. Minulle helpoin ja ehkä rakkain kuvitteellinen elämä oli astrologina toimiminen. Olin harrastanut astrologiaa enemmän tai vähemmän 13-vuotiaasta lähtien. Olin luopunut astrologiasta, sillä ajattelin, ettei minusta koskaan tule yhtä hyvää kuin opettajastani, joka kutsui itseään Suomen parhaaksi astrologiksi.

Runsaan vuoden kirjoitin päivän horoskooppia ensin Kirjastonhoitajattaressa ja sitten Päivän horoskoopissa. Nautin pitkään siitä, että pystyin siihen ja olin siinä hyvä. Käytin jokaisen päivän horoskoopin kirjoittamiseen pari tuntia aamusta. Lopulta se muuttui työlääksi. Aloin kyseenalaistaa sen mielekkyyttä.

Minä en ole astrologi. En halua tulla määritellyksi pelkästään siten. En halua, että astrologia määrittelee minun tai kenenkään muunkaan elämää. Omaa elämää ei voi elää niin, että katsoo ensin päivän aspektit ja päättää sitten, miten päivän aikana toimii. Ei voi jättäytyä hyvien aspektien (esim. Venus konjunktio Jupiter) varaan tai jäädä sänkyyn makaamaan kuun tehdessä oppositiota Saturnukselle. Ei elämä toimi niin.

En usko ennustavaan yleisastrologiaan. En usko, että voi laatia päivän horoskoopin kullekin aurinkomerkille.

Parhaiten astrologia toimii itsetuntemuksen välineenä, mutta silloin on tunnettava oma syntymäkartta. Siihen tarvitaan syntymän tarkka kellonaika ja –paikka. Pelkästä syntymäkartasta ei saa tolkkua, jos ei tunne astrologiaa. Astrologisia tulkintoja saa netistä, mutta astrologin tekemä henkilökohtainen tulkinta on edelleen paras lähtökohta oman kartan tutkimiselle. Jos sen jälkeen kiinnostusta riittää, kannattaa tutustua astrologiseen kirjallisuuteen ja liittyä astrologiseen seuraan.

Lopetettuani Päivän horoskoopin kirjoittamisen olen nauttinut lisääntyneestä vapaa-ajastani. Olen nauttinut siitä, että en enää ole minuutilleen tietoinen planeettojen liikkeistä. Pärjään oikein hyvin ilman sellaista tietoa.

Kuvitteellisesta todelliseen?

2011-05-17T22:13:00.001+03:00

Minulla ei ole ollut mitään kirjoitettavaa Kirjastonhoitajattareen. Kuvitteellisuus katosi ja tilalle tuli – ei mitään.

Kuvitteellisen elämän projekteista Päivän horoskooppi voi hyvin. Huomenna tulee vuosi siitä, kun kirjoitin ensimmäisen Päivän horoskoopin sen omassa blogissa. Mutta en tiedä, onko se enää osa kuvitteellista elämääni. Kovin todelliselta tuntuu kirjoittaa joka päivä Päivän horoskooppi.

Oman kuvitteellisen elämäni sijaan elän muiden kuvitteellisia elämiä. Elokuvia, tv-sarjoja, kirjoja. Kuinka mielettömältä se välillä tuntuukaan. Oman elämän tyhjyydessä elää muiden elämää kun pitäisi elää omaa! Elänhän minä. Raadan (siltä se tuntuu) töissä ja kotona. Yritän pysyä hereillä silloin kun pitäisi olla hereillä ja nukkua silloin kun pitäisi nukkua.

Väsynyt olen omaan elämääni, joka tuntuu polkevan paikoillaan. Olen rakentanut itselleni ansan, josta on vaikea päästä pois.

Olen silti toiveikas.

Kirja elokuvaksi

2010-12-12T13:43:00.001+02:00

Harmittaa viimeöinen elokuva The Sound of Thunder, vaikka katsoin sen vain silloin tällöin vilkulemalla. Tein kaikkea muuta siinä samalla, ei kai sitä vain yhteen asiaan voi keskittyä. Ensivilkaisulla näin, että mistään laatuleffasta ei ollut kyse.

Itse tarinassa olisi ollut aineksia enempään. Lopputeksteistä sitten paljastuikin, että elokuvan taustalla oli Ray Bradburyn samanniminen novelli vuodelta 1952. En ole tätä Bradburyn novellia lukenut, mutta Wikipedian selostuksen mukaan se on paljon synkempi kuin elokuva.

Kummassakin järjestetään aikasafareja, joissa matkataan dinosaurusten aikaan tarkoituksena niiden tappaminen. Aikamatkailuun liittyy riski tulevaisuuden muuttamisesta ja safariin osallistujia varoitetaan poikkeamasta polulta ja heitä kielletään ottamasta mitään menneisyydestä mukaansa. Jotain tapahtuu, tulevaisuus muuttuu.

Elokuvassa tulevaisuus muuttui aika-aalloissa. Jokaisessa aika-aallossa muuttui tietty evoluution vaihe alkaen vähemmän kehittyneistä elämänmuodoista. Hieno idea, josta olisi voinut saada paljon enemmän irti kuin mitä elokuvassa oli tehty. Miksi ei panostettu tähän älylliseen ongelmaan ja sen ratkaisuun, miksi piti marssittaa katsojan silmien eteen kaikenmaailman hirviöitä shokkiefekteineen? Miksi pitää latistaa kun voisi kohottaa?

Ray Bradburyn novellien ja romaanien filmatisoinneista kuuluisin ja paras lienee Francoise Truffaut’n ohjaama Fahrenheit 451. Muistan seuranneeni kohteliaan kiinnostuneena Marsin aikakirjat –tv-sarjaa, koska se oli niin kummallinen. Muutama viikko sitten televisiosta tuli Paha saapuu portin taa elokuvana. Hieno kirja, jonka aavemaista, uhkaavaa ja salaperäistä tunnelmaa elokuva ei pystynyt täysin tavoittamaan.

Joskus tuntuu, että eikö se riitä, että romaanin tai novellin tarina on hyvä. Pitääkö siitä tehdä vielä elokuvakin? Eivätkö ihmiset pysty itse näkemään mielessään tarinan tapahtumat, paikat ja ihmiset? Uskon, että joitakin kirjoja tehdään elokuviksi, koska ne ovat tehneet voimakkaan vaikutuksen ohjaajaan ja tuottajaan. Ja onhan se hienoa, että hyvä kirja tulee tunnetuksi ja ehkä luetuksikin elokuvan kautta. Hyvä kirja kohtaa hyvän elokuvan mm. Sormuksen ritareissa, joka lienee myös trilogian uskollisin filmatisointi.

Ihme juttu sen sijaan ovat huonot kirjat, joista tehdään hyviä elokuvia ja huonot kirjat, joista tehdään huonoja elokuvia. Edellisistä esimerkiksi käy Tappajahai ja jälkimmäisistä Twilight-saga. Tappajahaisssa Spielberg näki varmaan hyvän lähtökohdan seikkailulle ja tarinalle, vaikka kirja oli ihan surkea. Kyyninen näkemykseni on, että Twilightissa tuottajat näkivät hyvän keinon ansaita rahaa, vaikka kirjojen lukeminen vaatii aikamoista päättäväisyyttä.

In the Mood for Love

2010-12-02T14:03:00.001+02:00

Heinäkuussa 2001 sai ensiesityksensä Suomessa elokuva, jota en silloin käynyt katsomassa. Luin ylistävät arvostelut, kuuntelin katsojien haltioituneita kehuja enkä silti mennyt elokuvateatteriin sitä katsomaan. En muista, oliko siihen mitään syytä.

Sub-tv näytti elokuvan parin vuoden päästä. Koska se tuli kovin myöhään, tallensin elokuvan videolle. Ensimmäinen katsomiskerta koostui useista pätkistä, jostain syystä ei ollut aikaa katsoa koko elokuvaa kerralla. Kun sitten vihdoin viimein näin sen kerralla, tiesin katsovani elokuvaa, joka tulee aina olemaan rakastamieni elokuvien ykkössijalla. DVD-kauteen siirryttyäni se oli ensimmäisiä ostamiani elokuvia.

In the Mood for Love on maaginen ja kaunis elokuva kaipauksesta, surusta, tuskasta ja rakkaudesta ja - moraalista. Pelkästään Maggie Cheungin pukuja katselee lumoutuneena. Tony Leungin kasvoista kuvastuvaan kärsimykseen ei voi olla eläytymättä. Hidastempoinen elokuva soljuu taiten käytetyn musiikin tahdissa. Yumeji's Theme on viiltävän kaunis ja Nat 'King' Colen kappaleista etenkin Quizás, Quizás, Quizás tukee tarinaa ja tunnelmaa upeasti. Elokuvan musiikista tehdyn soundtrackin haluaisin kovasti omistaa, mutta se maksaa Amazon.uk:ssa 50 puntaa!

En enää katso In the Mood for Lovea kuin ehkä kerran vuodessa. Pelkään oppivani sen ulkoa ja kadottavani sen suuren elämyksen, jonka elokuvasta saan. Silloin tällöin kaipaan kovasti elokuvan tunnelmaa, värejä, sadetta, nuudelikannuja ja sen musiikkia. Silloin katson YouTubesta esim. tämän trailerin.

Cinemaattinen elämä

2010-11-28T16:36:00.001+02:00

Pasi Ilmari Jääskeläisen romaanissa Harjukaupungin salakäytävät esitellään Elokuvallinen elämänopas, joka nimensä mukaisesti johdattaa cinemaattiseen elämään. Sen on kirjoittanut Harjukaupungin salakäytävien päähenkilön, Olli Suomisen, ensirakkaus Kerttu Kara.

Cinemaattinen elämä on rohkeutta nähdä elämän tarjoamat mahdollisuudet ja toteuttaa ne elokuvallisen estetiikan hengessä. Cinemaattisen elämän vastapari on hitaan jatkumohakuisuuden elämä. Siinä elämä koostuu arjen pakottavuudesta ja unohdetuista unelmista. Harjukaupungin salakäytävissä on lukuisia otteita Elokuvallisesta elämänoppaasta, kuten kuinka varastaa suudelma elokuvallisesti, kuinka tupakoida cinemaattisesti ja kuinka pukeutua elokuvallisesti.

Jotkut ihmiset ovat oppaan mukaan cinemaattisempia kuin toiset. Cinemaattisuuden ulottaminen jokapäiväiseen elämään, elämän näkeminen mahdollisuuksien kirjona ja seikkailuna, vaatii ainakin minulta opettelua.

Voisin kuvitella juhlien tarjoavan tilanteen päästä hetkeksi eroon hitaasta jatkumohakuisuudestaan. Niinpä katselin perjantaina pikkujoulussa, kuinka luontevasti ihmiset tuovat esille omaa cinemaattisuuttaan.

Hyvin vaikeaa se näytti olevan. Parinsadan juhlijan joukossa vain muutama ihminen säteili cinemaattisuutta. Tumma nuori lyhythiuksinen tyttö vihreässä Audrey Hepburn –tyylisessä mekossaan oli selkeästi cinemaattinen. Samoin se tyttö, joka 50-luvun punavalkoisessa mekossaan loisti kauas viattomuutta ja nuoruutta. Vihan hedelmien Henry Fondaksi pukeutunut nuorimies vakuutti olemuksellaan.

Cinemaattisuus on toki muutakin kuin pukeutuminen, mutta se on näkyvä tapa ilmaista sitä. Tähtien sota –elokuvista tuttuja midikloriaaneja muistuttavat cinemaattiset merkityksellisyyshiukkaset säteilevät cinemaattisissa ihmisissä, tilanteissa ja paikoissa tihentäen elämänkokemuksia. Sanoisin, että kaikki elämäni tähtihetket, ne jotka muistan aina, ovat olleet täynnä merkityksellisyyshiukkasia.

Elokuvallisen elämänoppaan tavoitteena on saada jokainen elämään elämänsä merkityksellisesti ja tiheästi. Siihen pyrin myös minä.

Kuvassa Pasi Ilmari Jääskeläisen tekemä mainos kirjasta Harjukaupungin salakäytävät.

Sinisissä pikkujouluun

2010-11-26T13:27:00.001+02:00

Työvuoden kohokohta, työpaikan pikkujoulu, on tänään. Yleensä menen hyvin ristiriitaisin tuntein pikkujouluun, mutta en tänään. Menen syömään, katson onko siellä mitään kivaa. Jos ei ole, lähden kotiin. Tai jään odottelemaan parempia tilanteita ja kohtaamisia.

Juhlaan olen valmistautunut ostamalla Gina tricot'sta hameen, 24,5 euron hintaan. Kuninkaallisen sinisen hameen kanssa laitan viimevuotisen paidan, jota sensuellimpaa en tänä vuonna kaupoista löytänyt. Värikokonaisuus on etäisyyttä luova sininen. Aikaisemminkaan miehet eivät ole parveilleet ympärilläni ja tänä vuonna pukeutumiseni suorastaan toimii työntövoimana.

Ehkä olen vain tullut vanhaksi. Ja vietän loppuelämäni yksin, ilman suudelmia ja hyväilyjä.

Tähdet kehottavat tänään hauskanpitoon ja niin aion tehdä, hyvin vähäisellä määrällä alkoholia.

Kaunista ja uutta

2010-11-18T10:51:00.001+02:00

Ensi viikolla on työpaikan pikkujoulut. Olen kuljeskellut vaatekaupoissa katsellen vaatteita sillä silmällä. En halua mustaa mekkoa, vaikka juuri niitä on nyt myynnissä. Haluan vaatteen, joka on kaunis pikkujoulussa ja jota voin myöhemmin käyttää vaikka työvaatteena. Pelkästään juhlaa varten hankittavaan vaatteeseen minulla ei ole varaa.

Haluan jotain voimakasta ja värikästä, kaunista ja näkyvää. En ole sellaista vielä nähnyt. Mutta näin todella upean talvitakin, joka maksoi yli 600 euroa. No, haaveilla voi aina.

Vielä on aikaa löytää kaunista päälle, mutta epätoivo silti uhkailee mieltäni kaupoissa pyöriessäni. Alan marmattaa mielessäni, kuinka helppoa olisi olla mies. Heidän juhlapukeutumisensa on tarkasti säädeltyä ja samaa pukua voi käyttää vuodesta toiseen.

Toki vaatekaapistani saattaa löytyä yksi jos toinenkin vaate, jota voisi asusteilla muokata. Naisellinen minäni haluaa kuitenkin laittaa juhliin jotain kaunista ja uutta. Kapea, lyhyt hame ja sen kanssa kaunis paita olisi kiva. Yhtenä vuonna ostin pikkujoulumekoksi yöpaidan. Täydestä meni.

"Vaikken ...

2010-11-11T00:11:00.002+02:00

... mä aina jaksa
uskoa ja rakastaa
niin on täällä vielä helvetisti
kaunista katseltavaa."
Ismo Alanko

Ja rotista tulee huippukokkeja!

Pariisiin

2010-11-01T23:18:00.003+02:00

I've seen things you people wouldn't believe. Attack ships on fire off the shoulder of Orion. I've watched C-beams glitter in the dark near the Tannhauser Gate.
Roy Batty elokuvassa Blade Runner.

Minä olen nähnyt saman kuin Roy Batty. Riittää, että hän kertoo nähneensä ja saman tien minä näen ne mielikuvitukseni avulla. Olen matkustanut maailman ääriin, maapallon keskipisteeseen ja Venukseen. Olen juossut härkien edessä ja elänyt viattomuuden ajan. Ithaka on yhtä tuttu kuin Theba, Verona tai Casablanca

Oikeasti olen matkustanut vähän ja monesti olen ajatellut matkustamisen kirjojen, elokuvien ja luontodokumenttien avulla riittävän minulle.

Pariisissa en ole käynyt. Vesivärimaalaus Eiffel-tornista koristaa kylppäriäni ja nyt Eiffel-torni koristaa blogiani. Kyllä minä sinne vielä pääsen!

Kuvassa Harrison Ford ja Sean Young elokuvasta Blade Runner. Enhän minä sinne Pariisiin yksin matkustaisi.

Soul

2010-10-20T15:37:00.002+03:00

Soul elokuussa 2006. Osallistuin kirjastoalan kansainväliseen konferenssiin, johon osallistui yli 5000 muuta kirjastolaista.

Vajaa kaksi viikkoa oli aivan liian lyhyt aika tutustua 20 miljoonan asukkaan kaupunkiin. Konferenssin tiivis ohjelma ehkäisi myös tehokkaasti Souliin tutustumista. Ehkä juuri siksi jäi kaiherrus, halu palata Souliin, oikein ajan kanssa. Jos vaikka silloin osaisin hypätä oikeaan suuntaan menevään metroon.

Ja haluan nähdä, onko Soul edelleen niin ruma ja samalla niin kaunis kaupunki, kuin miltä se vuonna 2006 vaikutti.

Lottovoittoa odotellessa.

Aamusivut, nukkuminen, laihduttaminen ja tupakoinnin lopettaminen

2010-10-12T23:02:00.001+03:00

Kesän lopussa aloitin neljä projektia tavoitteena uusi minä.

Aamusivujen vuoksi herään 45 minuuttia aikaisemmin. Sen vuoksi menen vähintään kaksi tuntia aikaisemmin nukkumaan. Tavoitteena on noin seitsemän tunnin unet yössä aikaisemman vajaan viiden tunnin sijaan. Laihtuminen on elämänhallinnan tavoittelua. Ja etenkin sitä on tupakoinnin lopettaminen.

Nyt minusta tuntuu, että elämäni on pelkkää hallintaa. Tiukkapipoisuutta ja suunnatonta syyllisyyttä, kun en olekaan täydellinen. Tupakanhimolle en ole antanut periksi, vaikka välillä olen valmis menemään rappuun huutamaan: Antakaa joku mulle tupakka, äkkiä ja heti! En mene, enkä tupakoi.

Olen suorittanut kirjoittamista, nukkumista, laihtumista ja tupakoinnin lopettamista. Muuta en ole ehtinyt tai jaksanut tehdä.

Ensin lähti laihduttaminen. Halusin kaikkea hyvää, suuria määriä. Poltettuani viimeisen tupakan en enää tiedä, millainen olen kylläisenä. Haluan syödä lakkaamatta eikä tällä tarpeella ole mitään tekemistä nälän kanssa. Päätin, että okei. Nyt lopetan ensin tupakoinnin, sen jälkeen keskityn ruokavaliooni.

Sitten en pystynyt kirjoittamaan. Uuvutti aamu toisensa jälkeen toistella, mitä haluan ja miksi ja että aivan varmasti joskus vielä minäkin. Varmemmaksi vakuudeksi kehitin uusia haluamisen kohteita aamuittain.

Nukkumaan olen mennyt ajoissa. Se vain ei auta. Palattuani kotiin töistä olen niin uuvuksissa, että hyvä kun jaksan hengittää. Töissä nukahtelen jokaisessa kokouksessa ja koulutuksessa. Fyysisen väsymyksen lisäksi kireä suorittamiseni väsyttää henkisesti. Katsokaa, tässä minä teen asiat oikein (niinkin olen toiminut pitkään), olen oikea mallioppilas, missä minun palkintoni on? Eikö se voisi tulla heti tai vaikka huomenna?

En tiedä, mitä mun pitäisi tehdä tai miten. Suorittaminen korostaa täydellisyydentarvettani enkä oikeastaan kestä itsessäni sitä ominaisuutta. Haluan vapautua myös siitä.

Voihan olla, että olen sekoittanut halun ja tahdon. Pelkällä tahdonvoimalla ei pitkälle pötkitä, jos mukana ei ole halua. Perustelen itselleni asiat loogisesti ja sitten toteutan ne. Yksinkertaista. Näinhän aina sanotaan tupakoiville ja lihaville ihmisille: senkus vain tahdot, pystyt kyllä laihduttamaan ja lopettamaan tupakoinnin.

Pelkkä tahto ei riitä. Tarvitaan myös halu. Halu on vaikka se mielikuva itsestä hoikkana ja hyvältä tuoksuvana. Halua on se, mitä minä palavasti kaipaan. Halu on innostusta, tunnetta, jota ilman asioiden tekeminen on takkuista.

Niinpä aloitan haluamisen ja lähetän tahdon lomalle.

Maagisia paikkoja

2010-09-22T15:30:00.004+03:00

Harjukaupungin salakäytävien innoittamana olen pohtinut paikkojen maagisuutta. Paikat, joihin ihmisten jalat kulkeutuvat yhä uudestaan, lienevät hyvin maagisia. Helsingissä kuvittelisin, että esim. Kaivopuiston ranta kallioineen, merimaisemineen ja kahviloineen on hyvin maaginen. Ainakin minuun se tehoaa aina.

Hvitträskin maagisuudesta olen täysin vakuuttunut. Kyse ei ole pelkästään hämmästyttävän upeasta arkkitehtuurista tai taloa varten suunnitelluista huonekaluista, maalauksista ja ryijyistä. Kyse on ympäröivästä villistä luonnosta. Hvitträskin puisto on viehättävä, mutta ympäröivä metsä kallioineen huokuu lumoa ja taikaa. Ei ihme, että Eliel Saarinen halusi tulla sinne haudatuksi.

Parempaa syksyä

2010-09-19T23:52:00.004+03:00

Olen kirjoittanut aamusivuja. En joka aamu, aina siihen ei ole aikaa. Aamusivujen takia nousen 45 minuuttia aikaisemmin. Nukkumaan, tai ainakin sänkyyn, menen kahdentoista paikkeilla. Joskus ehkä opin menemään nukkumaan yhdeltätoista, kuten järkevät ihmiset.

Aamusivuja kirjoittamalla olen tajunnut, että

jos minulla olisi mies, hänen olisi hyvä olla aktiivisempi kuin minä. Aktiivinen muissakin asioissa kuin koneella olemisessa ja elokuvien tai tv-sarjojen katsomisessa. Tarvitsen ihmisen, jonka kanssa lähteä ulos katsomaan ja ihmettelemään maailmaa.
olen ennätysnopea luovuttamaan oman tahtoni ja elämäni toiselle, joka on minulle riittävän tärkeä, perheenjäsenelle tai rakastetulle.
olen luovuttanut tahtoni toiselle niin usein ja niin kauan, että en tiedä, mitä elämältäni haluan. Tai mitä minä haluan.

Aamusivuja kirjoittamalla yritän löytää itseni, sen mitä minä haluan. Olen kirjoittanut niitä parisen viikkoa ja tänään on elämä tuntunut sujuvan ihan ok. Aikaisemmin päivän päätteeksi olen ihmetellyt, mihin päivä katosi, olinko oikeasti elossa koko päivän?

Toivon parempaa syksyä.

Talo meren rannalla

2010-08-12T01:16:00.002+03:00

Olen aina ajatellut, että järvi kuvastaa mieleni maisemaa paremmin kuin meri. Ja jos haaveilisin omakotitalosta tai mökistä (mitä en tee), se sijaitsisi järven rannalla. On kuitenkin yksi merenrantahuvila, jossa voisin asua.

Kuvitteellisessa elämässäni voin asua merenrantahuvilassa, joka on yhtä kuvitteellinen. Oikeasti huvilassa asuu kuuluisa näytelmäkirjailija Erica Barry eikä hänkään asu siinä oikeasti. En ole varma, miltä talo näyttää ulkopäin. Sen sijaan elokuvassa Jotain annettavaa (Something's Gotta Give) on runsaasti sisäkuvia huvilasta.

Sisustuksen kauneus on lumoavaa ja se saa huokaisemaan kaipauksesta. Kunpa minäkin saisin asua noin kauniissa ympäristössä. Pidän kovasti Erican makuuhuoneesta, joka on myös hänen työhuoneensa. Se, että Ericalla on samanlainen työtuoli kuin Muumipapalla 90-luvun piirretyssä animaatiosarjassa, ilahduttaa mieltäni joka kerta. Sitä paitsi minäkin kirjoitan makuuhuoneessa, joka tosin on myös olohuoneeni.

Erican merenrantahuvila on ihastuttanut muitakin kuin minua. Valokuvia talosta ja sisustuksesta löytyy googlettamalla paljon, mutta on merkillistä, ettei niissä ole ihmisiä. Mikä on talo ilman ihmisiä? Siksi esittelen kuvitteellisen elämäni kuvitteellisen merenrantahuvilani YouTubesta löytämälläni videolla, jossa elokuva esitellään Pretendersin Don’t get me wrongin tahdittamilla still-kuvilla.

Parhaan vaikutelman saa kuitenkin katsomalla elokuva Jotain annettavaa.

Supernaturalin avulla

2010-07-25T14:13:00.001+03:00

En ole kirjoittanut Kirjastonhoitajattareen aikoihin. En ole tiennyt, mitä kirjoittaisin tai miksi kirjoittaisin. Olen jumissa, välirikko ystävieni kanssa on lamauttanut minut. Emme ole tavanneet emmekä keskustelleet asiasta. Puhun asiasta muiden läheisteni kanssa. Suunnittelen, mitä kohdatessamme sanon näille ystävilleni, joiden ansiosta olen ollut lukossa.

Tiedän toki, että olen itse vastuussa tunteistani. Vain minä voin tuon lukon avata ja purkaa. Tiedän, että minun pitää antaa anteeksi. Tiedän, että minun pitää puhua asiasta kummankin kanssa. Tiedän, mutta en vieläkään tunne muuta kuin pahanoloni.

Ajattelen anteeksiannon problematiikkaa päivittäin. Välillä päätän antaa heille anteeksi. Toisena päivänä olen varma, etten voi antaa heille anteeksi koskaan. Ja sitten uuvun, ajattelen, mitä väliä millään on. Onko sillä väliä, miten annan itseäni kohdella? Jos vain antaisin asioiden olla.

Minulle tyypillistä olisi vain jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Joskus se on toiminutkin, olen unohtanut ja antanut anteeksi. Nyt kuvittelen, että minun on puhuttava. Ystävistä toisen olen tuntenut yli 20 vuotta ja toisen 19 vuotta. On järjetöntä, että jättäisin asian jäytämään minua ja suhdettani heihin.

Ahdistustani olen lievittänyt katsomalla Supernaturalin neloskautta. On koukuttavaa paeta omaa elämäänsä Supernaturalin tarinoihin veljeksistä, enkeleistä, demoneista ja maailmanlopusta. On koukuttavaa pelätä ja tuntea kauhua toisen puolesta, turvallisesti omassa kodissaan.

Viidettä kautta en ole vielä tilannut, vaikka neloskausi tuntui päättyvän kesken. Deanille annettu tehtävä selvisi lopullisesti vasta viimeisessä jaksossa, mutta sen toteuttaminen jäi vitoskaudelle. Turhauttavaa. Toinen syy hankkia viides kausi (niin kuin siihen syitä tarvitsisin) on tilanne, johon Sam ja Dean jäivät suhteessa toisiinsa ja koko elämäänsä.

Kolmas syy on Supernaturalin tarjoama loistava viihde!

Linkissä makupaloja jaksosta Yellow Fever.

Elämä jatkuu

2010-06-29T21:26:00.000+03:00

Tänään lopetin sen odottamisen, että Subtv joskus jatkaisi Supernaturalin näyttämistä. Ikävä temppu jättää sarjan näyttäminen kesken. Tsekkasin sekä play.comin että amazon.co.uk:n tarjoukset Supernaturalin neljännestä kaudesta. Amazonin hinta oli halvempi, saan neloskauden kahdellakympillä kotiini – todennäköisesti ensi viikon alussa. Mahtavia hetkiä edessä!

Vitoskauden tilaan sitten aikanaan.

Vielä elättelen toiveita saada Torchwood suomenkielisin tekstein DVD:nä. Anttilan toptenin myyjältä Torchwoodista. Hän tunsi sarja, oli samaa mieltä kanssani, etten ole ainut sarjan DVD:eistä kiinnostunut. Valitteli samaan hengenvetoon, ettei voi tehdä asialle mitään. Ei ole myyntilistoilla eikä ole tulossakaan – kai. Minulla on Torchwood digiboksissa ruotsinkielisin tekstein. On paljon helpompaa lukea suomenkielisiä tekstejä ja samalla kuunnella englanninkielistä puhetta.

Toinen ystävistäni, se herkempi, oli heti laittanut sähköpostia, mutta pääsin lukemaan sen vasta juhannuksen jälkeen. Olisipa laittanut tekstarin! Toinen on laittanut yhden tekstarin, johon vastasin lyhyesti ja vain yhteen asiaan. Sinänsä harmi tämä välirikko, sillä hänen laajan ystäväpiirinsä ansiosta olen tutustunut moniin mielenkiintoisiin ihmisiin.

Minun on vastedes tutustuttava uusiin ihmisin ihan yksin, ilman auttavaa toista. Jännittävää ja haastavaa. Saa nähdä, miten käy.

Uutta ja parempaa tilalle

2010-06-27T14:52:00.001+03:00

Torstaina, keskellä päivää, suutuin ystäviini niin, etten halua nähdä heitä enää koskaan. ”Realismin” suojasta he heittivät minulle hyvin ilkeitä ja kyynisiä kommentteja tyttärestäni. Vastauksiani ei kuunneltu. Se vain yllytti parjaamaan tytärtäni lisää. Tämä on realismia, he sanoivat minulle. Minusta se oli ilkeyttä, välinpitämättömyyttä ja rakkaudettomuutta.
Myös tyttäreni oli kuvitellut heitä ystävikseen.

Välirikko järkytti minua. Olin surullinen ystävien menetyksestä. Enemmän olin vihainen ja olen edelleen. Aivan kuin he eivät olisi tajunneet puhuvansa minun tyttärestäni. Aivan kuin minä en merkitsisi heille mitään.

Kun sen oivalsin, tajusin, etteivät he kumpikaan ole vähään aikaan tuntuneet ystäviltä. Toisen kanssa oloni on ollut vaivaantunut pitkään. Ennen läheinen ystävä oli jo muuttunut vieraaksi ennen välirikkoa. Myös toinen ytävistäni muuttui. Yhä itsekeskeisemmäksi, yhä itsekkäämmäksi, kuin kuvitellen olevansa maailman napa. Samalla hän uskoi vakaasti minun olevan ehdottoman kiinnostunut kaikesta mitä hän tekee. Soitti minulle puolen tunnin puheluja monta kertaa päivässä, puhuen monologiaan. Tämä ei tietenkään riittänyt, lisäksi hän tekstaili ja laittoi viestejä Facebookiin.

Voisihan noin tiivistä yhteydenpitoa pitää hyvänä asiana. Ei se sitä ollut yksipuolisuuden vuoksi. Minun elämäni ei ilmeisesti ollut niin kiinnostava, että hän olisi edes yrittänyt kuunnella, mitä minulle kuuluu, mitä juttuja pidin tärkeänä, mitä juuri tein. Toisinaan sainkin hänet kuuntelemaan, mutta nopeasti hän vaihtoi puheenaiheen itseensä.

Minulla on vain muutama ystävä. Välirikko kahteen tekee suuren loven elämääni. Uskon kuitenkin siihen, että luopumalla vanhasta/menettämällä vanhaa, tilalle tulee jotain uutta. Parempaa!

Ajatusten oikaisut

2010-06-21T15:49:00.002+03:00

Joskus tuntuu, että epäonni vainoaa joitain ihmisiä. Kerta toisensa jälkeen samankaltaiset tilanteet toistuvat. Ja aina käy huonosti.

Mymskältä opin, että tuollainen ajattelu perustuu ajatusvääristymään. Siksi tarvitaan ajatusten oikaisuja. Ei epäonni vainoa ketään. Menneisyyden kauhistuttavat, itsetunnon murentaneet, kokemukset eivät tarkoita, että samoin kävisi vastaisuudessa.

Ei kai tässä elämässä voi tehdä muuta kuin luottaa itseensä ja muihin. Uskoa, että asiat sujuvat hyvin, vaikka joskus jotain ikävää tapahtuisikin. Ja rakastaa, ennen kaikkea, itseä ja muita.

Maalauksia

2010-06-20T11:15:00.001+03:00

Olin ajatellut laittaa blogin tunnuskuvaksi tämän Vincent van Goghin maalauksen Café Terrace at Night ( Terrasse du café le soir),

mutta jostain syystä kuva on niin pieni, ettei sitä sellaiseksi voi laittaa. Maalaus Öisestä kahvilasta on seurannut minua vuosikymmeniä postikorttina. Pidän ehdottomasti maalauksen väreistä. Viehätyn maalauksen tarinan ristiriitaisuudesta. Kahvila on sosiaalisuuden tila, silti yksinäisyys ja ulkopuolella oleminen välittyvät maalauksesta voimakkaasti.

Aivan kuin minä.

Toinen maalaus, joka kuvaa minua, on myös Vincent van Goghia, Starry Night Over the Rhone (Nuit étoilée sur le Rhône).

Tässä maalauksessa on useita rakastamiani asioita: tähdet, yö, taivas, meri, valot ja värit. Kuvasta löytyy myös pariskunta. Siten kuva heijastaa myös toivettani olla joskus muutakin kuin yksin.

Kuvapallo

2010-06-06T12:39:00.002+03:00

Kävin eilen kaupungilla etsimässä synttärilahjaa sisarentyttärelleni. Pidin korvakoruja sopivana lahjana ja ostin kahdet. Ne vain ovat enemmän minun tyylisiäni, minun tarpeisiini sopivia. Päätin pitää ne itse ja jatkoin etsimistä.

Stockan lahjatavara- ja sisustusosastolta se löytyi. Kuvapallo.

Halkaisijaltaan noin viisisenttisen pallon sisään mahtuu neljä pientä kuvaa. Pallon pinta on hiottu niin, että yksittäinen kuva näyttää todellista suuremmalta. Kuvapallon voi ripustaa haluamaansa paikkaan. Pienen kokonsa vuoksi sitä voi myös kuljettaa mukanaan.

Ensin ihastuin kuvapallossa vain hauskaan ideaan ja toteutukseen. Sisarentyttäreni käy koulua toisella paikkakunnalla ja ajattelin hänen näin voivan olla aina yhteydessä perheeseensä. Harry Potter –kirjoissa ollut muistipallo tuli seuraavaksi mieleeni. Se on ison marmorikuulan kokoinen lasipallo, joka muistuttaa unohdetuista asioista. Sitähän valokuvat ovat.

Sen jälkeen tajusin. Teen aarrekartan kuvaosuuden kuvapalloon. En tiedä, riittääkö neljä kuvaa. Jos ei, hankin useamman kuvapallon.

Tervetuloa lukijoiksi, Birgitta ja Yvonne!

Missä unelmat luuraavat?

2010-06-02T00:09:00.001+03:00

Sisarellani on ollut aarrekartta monta vuotta käytössä ja se on kuulemma toiminut. Minä olen elänyt elämääni ilman unelmia ja vain hymähtänyt kaiken maailman aarrekartoille.

Tai on minulla unelmia ollut. Olen kuitenkin luopunut niistä, milloin mistäkin syystä. Usein jonkun toisen unelmat ovat tuntuneet tärkeämmiltä kuin omani. Hyvin usein olen ollut varma siitä, että sitten kun tilanne on toinen, unelmani toteutuvat.

Nyt etsin unelmaa, jonka avulla löytäisin elämälleni suunnan. Pyörin hyrrän lailla, olen valmis lähtemään eteenpäin, mutta mihin suuntaan. Odotan sysäystä, merkkiä tai tapahtumaa kokeakseni ahaa-elämyksen (ehkä pitäisi hankkia kylpyamme).

Olen käynyt läpi lukuisia maalauksia löytääkseni unelmiani kuvastavan maalauksen. Olen kuunnellut musiikkia, mutta en ole sieltäkään löytänyt mitään. Olen lukenut (vähän viimeaikoina, elämässäni paljon), eikä ole löytynyt. Ei elokuva, ei tv-sarja, ei dokumenttikaan anna minulle sysäystä.

Poljen paikallani.

Siksi haluan nyt tehdä aarrekartan. Sen avulla ehkä saan yhteyden syvimpiin toiveisiin ja unelmiini.

Parhaan kuvauksen aarrekartasta luin Yvonnen blogista, jossa Birgitta kertoo kommentissaan aarrekartan teosta ja merkityksestä. Sen innoittamana aloitan aarrekartan työstämisen.

Kosmista pilaa

2010-05-30T20:25:00.001+03:00

Olen jonkin aikaa tuntenut itseni naurettavaksi. Silti kukaan ei ole purskahtanut nauruun minut nähdessään. Eivät ole kehdanneet …

Vaatteeni eivät sovi yhteen. Kuljen kadulla tyylikäs punainen pikkutakki ylläni. Housut ovat safarityyliä ja jalassani ovat valkoiset juoksukengät. Ylläni voi olla neljä kokoa liian suuri miesten(!) ruskea mokkatakki. No, se ei oikeastaan ole enää naurettavan näköistä, vaan pelkästään säälittävää.

Vaatteeni loukkaavat tyylitajuani. Yksittäisinä niissä ei ole mitään vikaa, mutta hyvää kokonaisuutta en niistä saa rakennettua. Tyttäreni kommentti vaatepulmiini ovat 1) kyllä ne vaatteet menettelee tai 2) mitäs olet niin nirso, ettei sulle mikään kelpaa.

Ei kelpaakaan. Nirsouden seuraukset ovat nurinkuriset. Kuljen mitä merkillisimmissä vaateyhdistelmissä vain sen takia, että en ole löytänyt minua absoluuttisesti miellyttävää vaatetta. Nirsouden takia minulla ei ole tähän vuodenaikaan sopivaa takkia eikä jalkineita. Olisi ehkä viisasta luopua nirsoudesta.

Vaikka tunnen itseni naurettavaksi, tajuan, kuinka osuvasti asuni kuvastaa persoonallisuuttani. Olen ehdottomasti hienostelija ja rakastan kauniita vaatteita (pikkutakki). Arvostan käytännöllisyyttä (safarihousut) ja rakastan mukavuutta (juoksukengät). Jalkineeni kertovat myös, että oikeastaan olen sporttinen ihminen ja nautin liikkumisesta. Minäkö ristiriitainen?

Toisaalta epäilen, että kyse on kosmisesta pilasta. Uranus on juuri siirtynyt minän merkkiin oinaaseen. Siksi uranuksen vapauttava vaikutus kohdistuu juuri siihen, mikä minut pitää kiinni sovinnaisuudessa. Mahdollisesti oman naurettavuuteni tajuaminen auttaa minua vapautumaan sovinnaisuuksista ja löytämään oman, todellisen itseni.

Mitä tuli luvattua?

2010-05-24T13:33:00.003+03:00

Elämä, elokuva, unelmat, musiikki, kirjat, kirjallisuus, tvsarjat, ihmissuhteet ja horoskoopit. Näistä lupasin kirjoittaa Kirjastonhoitajattaressa, kun ilmoitin sen Blogilistalle puolisen vuotta sitten.

Jotenkin minusta tuntuu, että en ole tätä lupausta pitänyt. Varsinkin tunne lupausten pettämisestä oli voimakas sinä aikana, jolloin kirjoitin Kirjastonhoitajattareen Päivän horoskooppia. Eniten käyttämäni tunniste on astrologia.

Blogilistalla lupaamistani asioista olen vähiten kirjoittanut kirjoista, kirjallisuudesta ja lukemisesta. Ensinnäkin luen vähän, paljon vähemmän kuin kehtaan tunnustaa. Aikasyöppöjäni ovat palkkatyö (!), kotityöt, tv:n ja elokuvien katsominen, netti ja ystävät. Lukemiseen tarvitsen erityisen fiilikseen ja siihen en ole juurikaan viime aikoina päässyt. Unilukemista tarvitsen joka ilta, mutta ehdin lukea vain viitisen sivua. Tällä tekniikalla olen lukenut tänä vuonna kolme kirjaa. En niistä ole kirjoittanut, sillä aristelen kirjoista kirjoittamista.

Elokuvia, tv-ohjelmia ja sarjoja katson paljon. En kirjoita kaikesta näkemästäni, mutta olen nähnyt kaiken sen, mistä olen kirjoittanut.

Ihmissuhteita olen pohtinut usein, mm. omaa paikkaani ihmissuhteissa. Miehistä ja naisista, rakkaudesta ja seksistä olen kirjoittanut. Ne ovat vaikeita aiheita. Nykyisin nukun Prinsessa ruususen unta ja odotan ihmettä. Lasinen arkku tuntuu ahtaalta nukkumispaikalta, haluaisin tehdä jo muutakin. Silti en saa itseäni vielä hereille.

Tunnisteet eivät kuitenkaan anna täysin totuudenmukaista kuvaa siitä, mitä Kirjastonhoitajatar on. Lupaan Blogilistalla kirjoittaa elämästä ja unelmista. Tunnisteina ne eivät esiinny, sillä kaikessa kirjoittamassani on kuitenkin kyse elämästäni, kuvitteellisesta tai todellisesta.

Monia vuosia sitten tämä Claude Monet'n maalaus Impression, soleil levant (suomeksi Impressio, nouseva aurinko tai Vaikutelma auringon noustessa) oli minulle unelmien tiivistymä. Halusin oppia maalaamaan samalla tavalla. Kevysti, kokonaisuuden muodostuessa lähes tunnnistamattomiksi jäävistä osatekijöistä. Nyt en tiedä, mistä unelmoisin.

Vaihdoin blogin vasemmassa laidassa olevat tunnisteet enemmyysjärjestykseen.

Kirjoittamisesta ja astrologiasta

2010-05-22T13:33:00.001+03:00

Selasin jälleen kerran erilaisia horoskooppisivustoja. Vastaan tuli artikkeli ”En voi olla kirjoittamatta - Kirjoittamisen astrologia".

Artikkelissa määritellään tarkkaan luovat horoskooppimerkit ja kirjoittamiseen tarvittavat planeettojen sijainnit ja aspektit. Toivottavasti oman syntymäkarttansa tuntevat ihmiset luottavat riittävästi omiin kykyihinsä eivätkä masennu artikkelista.

On vähintään omituista rajata luovuus vain oinaan, kaksosten, leijonan ja kalojen merkkeihin. Jokainen merkki on luova, ilmentäen luovuutta omalla tavallaan. Olisi omituista rajoittaa esimerkiksi käytännölliset neitsyet luovan kirjoittamisen ulkopuolelle. Tutustukaa vaikka Puutarhatarinoihin tai lukekaa Pentti Saarikosken runoja!

Voi olla, että tänä aikana, jolloin kirjoittaminen on tärkeimpiä itseilmaisun muotoja, näen kirjallisen luovuuden eritavoin kuin artikkelin kirjoitta. Ja totta, hän kirjoittaa myös niistä edellytyksistä, joita kirjoittamisen ammattilaisen kartalla tulisi olla. Silti hän on mielestäni väärässä.

Kirjoittaminen ei ole helppoa, mutta se on toisille helpompaa. En silti ole vakuuttunut siitä, että kirjoittamisen helppous olisi edellytys luovalle kirjoittamiselle. Omaa luovuuttaan, omaa kirjoittamistaan voi kehittää. Jos ihmisellä on kirjoittamisen pakko, hän kirjoittaa, kartasta huolimatta

Artikkelissa mainitut kuun, merkuriuksen, jupiterin, saturnuksen ja neptunuksen tekemien aspektien merkitys kartalla ovat usein mainittuja puhuttaessa kirjailijoiden kartoista. Mutta eivät nekään ole edellytys sille, että ihmisestä tulisi ammattimainen kirjoittaja.

Ammattimainen kirjoittaja on käsitteenä muutostilassa. Kirjailijoiden, toimittajien ja tutkijoiden lisäksi on tullut laaja kirjoittajien joukko, jotka kirjoittavat lähes ammattimaisesti. Tarkoitan etenkin bloggaajia, joista monet kirjoittavat päivittäin, eivätkä saa teksteistään mitään rahallista korvausta. Pöytälaatikkokirjoittajiin heitä ei voi verrata, sillä he julkaisevat tekstinsä ja saavat niille lukijoita ja kommentteja.

Uskon monen muun ajattelevan tavallani, että blogitekstien kirjoittaminen ei ole harrastus. Se on minun persoonallisuuteeni, osaamiseeni ja luovuuteeni perustuva työ, minun panokseni tässä elämässä. Sellaisena se on tärkeämpi kuin se työ, josta saan palkan.

Kootut selitykset

2010-05-20T14:36:00.000+03:00

Olen kuullut, että työpäivän aikana tehdään töitä.

Kuumana aurinkoisena päivänä töihin keskittyminen on nollassa. Se ei estä minua yrittämästä työntekoa. Koen kuitenkin kiusallista syyllisyyttä huonosta keskittymisestäni. Siitä eroon päästäkseni määrittelen työni toisella, henkilökohtaisella tavalla. Työtäni ovat myös nämä:

• bloggaan, luen blogeja ja kommentoin
• päivitän Facebookia ja seuraan ystävieni elämää
• haluan innokkaasti tietää, onko blogejani kommentoitu ja kuinka paljon on ollut kävijöitä
• luen kolmea sähköpostia
• seuraan päivän uutisvirtaa eri tiedotusvälineistä.

Näitä puuhaillessa työpäivä kuluu nopeasti. Mutta viimeistään kolmelta alan ihmetellä, mitä ihmettä teen töissä. Silloin ryhdistäydyn, mutta neljältä tai tarkemmin sanottuna 16.15 päättyy työaika. Silloin pitää lähteä kotiin. Plustuntien kerääminen ei ole kunnia-asiani eikä tavoitteeni. Tasapainottelen työaikasaldoani suurimman sallitun miinussaldon tuntumissa.

Koska sitten teen töitä? Enimmäkseen! Suunnittelen, kehitän, verkostoidun, palvelen asiakkaita, kokoustan, kommunikoin ja pidän yllä työpaikan hyvinvointia.

Alussa luettelemani tehtävät tukevat työssäni tarvittavaa osaamista, auttavat jaksamisessa ja pitävät mielen avoimena ja virkeänä.

Neljä nappia ja vetoketjunpätkä

2010-05-19T13:00:00.001+03:00

Työpaikallani on pukeutumiskoodi. Paljastavia vaatteita ei suvaita. Rintavaon näkyminen ja helman lyhyys ovat kiellettyjä asioita – silloin kun kyseessä ovat nuoret kauniit naiset. Ilmeisesti heidän seksuaalinen vetovoimansa kasvaa eksponentiaalisesti tietynlaisen pukeutumisen avulla.

Outoa on se, että pukeutumiskoodin sanelevat keski-ikäiset naiset. Minusta sellainen viittaa heikkoon itseluottamukseen. Vanhemmasta naisesta ei saa nuorta enää millään. Mutta kyllä keski-ikäisellä naisella tulisi olla muita avuja ja rohkeutta niiden esilletuomiseen sen verran, ettei tarvitsisi pelätä jäävänsä nuoruuden jalkoihin.

Minun helmani lyhyys tai rintavakoni näkyminen ei hätkäytä. Olen siihen liian vanha. Seksikäs pukeutuminen muuttunee seksittömäksi naisen vanhetessa. Pukeutumiskoodin vartijat eivät ole huomauttaneet pukeutumisestani. Ei silloin kun tietämättäni liikuin läpinäkyvässä hameessa eikä silloin kun antoisa kaula-aukkoni hämäsi jopa minua.

Työpaikallani on muitakin keski-ikäisiä naisia, joiden suloja voi kurkistella avonaisesta kaula-aukosta. Onko kyse nuoruuden tavoittelusta vai siitä, että pitkään kaikki naisten kesävaatteet olivat hyvin antavia? Luulisin, että heillä on samat motiivit kuin minullakin. Kauniisiin ja seksikkäisiin vaatteisiin pukeutuminen on minusta ihanaa. Tunnen itseni silloin viehättäväksi, seksikkääksi ja – naiseksi.

Luonnollisesti pukeutumiskoodin suurin merkitys mitataan kesäisin, auringon paahtaessa kuumasti. Lämpimien ilmojen alkaessa, yllättäen kuten aina, niukka pukeutuminen herättää huomiota. Heinäkuun helleaallon aikainen pukeutuminen herättää kuitenkin lähinnä kademieltä. "Kunpa minullakin olisi tuollainen kiva ohut mekko/paita/shortsit/housut, ei tarvitsisi hikoilla näissä nykyisissäni".

Tähän kesään olen varautunut. Ensimmäistä kertaa, todella pitkään aikaan, minulla on kesävaatteita. Ihana, hihaton paita, puolihihainen ohut paita ja kesähousut, jotka ostin viikonlopulla. Kesämekon sain äitienpäivälahjaksi (!) ja kesähame on vielä hakusessa. Ainoastaan kesämekko koettelee pukeutumiskoodia, mutta se kuulunee asiaan.

Kesähousuihini olen kovasti ihastunut. Ne on tehty miellyttävästä, ohuesta kankaasta ja niissä on riittävästi taskuja. Eihän kesällä laukun kanssa liikuta, ei edes käsilaukun! Mutta terassille tai muuten mukavaan alkoholipitoiseen istuskeluun ne eivät sovi. Niissä on neljä nappia ja vetoketjunpätkä.

Päivän horoskoopit omaan blogiin

2010-05-18T13:46:00.001+03:00

Perustin Päivän horoskoopeille oman bloginsa, koska ne ahmaisivat Kirjastonhoitajattaren.

Uuden blogin nimi on, yllätys yllätys, Päivän horoskooppi. Vastaisuudessa julkaisen siinä kaikki astrologiaan liittyvät tekstini. Siirsin siihen jo tämän päivän horoskoopin.

Päivän horoskooppi 180510

2010-05-18T12:52:00.003+03:00

Elämä voi olla yhtä hullunmyllyä, vilskettä, tapahtumia, ihmisiä ja naurua. Yllätyksiä, suuria tunteita ja rakkautta.

Yllä olevan vastapainona venus neliö saturnus tuo muassaan kriittisyyden ja valikoivuuden sekä arvottomuuden ja yksinäisyyden tunteen.

Valitse, mitä tältä päivältä haluat ja anna impulssien ohjata kulkuasi.

Päivän horoskooppi 170510

2010-05-17T12:58:00.002+03:00

Tällaisia päiviä saisi olla useammin. Auringon sekstiili ja Venuksen neliö Jupiteriin tekevät päivästä sujuvasti soljuvan. Ihmiset ovat toisiaan kohtaan ystävällisiä, kannustavia, avuliaita ja myötätuntoisia.

Tänään on työnteko, kaikenlainen ikävä puurtaminen, lähes mahdotonta. Siksi tänään on hyvä päivä ottaa selville/muistaa, mikä elämässä on ihanaa.

Kirjastonhoitajatar kirjoittaa näitä Päivän horoskooppeja hymy huulillaan. Mitä sinä teet hymyillen?

Päivän horoskooppi 160510

2010-05-16T11:43:00.002+03:00

Kuun ja Jupiterin neliö yllyttää tekemään kaikkea liikaa. Tosin sen liiallisuuden tajuat vasta sitten, kun olet syönyt liikaa tai ostohuumasta toivuttuasi huomaat ylittäneesi varasi reippaasti. Kun illalla lihaksesi kipuilevat, tajuat, että vähempikin kuntoilu olisi riittänyt.

Ystäviä ei kuitenkaan voi tavata liikaa. Rakastat tänään suurella sydämellä.

Viikon tv-sarjat

2010-05-16T00:37:00.002+03:00

Olen koko kevään odottanut tapahtuvaksi jotain ihmeellistä, suurta ja ihanaa. Mitään ei ole tapahtunut. Junnaan paikoillani.

Jopa painoni kaikesta painonvartioinnista huolimatta on joka toinen viikko 0,5 kg enemmän ja joka toinen viikko 0,5 kg vähemmän. Ryhmänvetäjä kysyikin minulta, olenko joskus ollut pitkään tässä nykyisessä painossani. Olen, mutta siitä on vähintään 25 vuotta. Laihtumattomuuteen voi tosin olla syynä runsas suklaansyöntini, 400-600 grammaa viikossa.

Motiivini, lähes kaikkeen, on ollut hukassa. Suklaansyönnin lisäksi olen pyristellyt apatiaa vastaan aloittamalla juoksemisen ja uppoutumalla tv-sarjojen ihmeelliseen maailmaan. Taistelua apatiaa vastaan on ollut myös Päivän horoskoopin tekeminen. Sen ansiosta olen joka päivä ollut se Kirjastonhoitajatar, joka onkin astrologi.

Viikkoani ovat rytmittäneet työssäkäynnin lisäksi tv-sarjat:

maanantaisin Täydelliset naiset ja True Blood
tiistaisin ei mitään
keskiviikko on superpäivä. Castle, Dollhouse, True Blood 2 ja Torchwood 2
torstaisin Flashforward ja Lost
viikonloppuisin ei mitään.

Tiistaisin ja viikonloppuisin katson leffoja. Mitä telkkarista sattuu tulemaan tai mitä dvd-kokoelmastani tuntuu hyvältä juuri silloin. Ei mitään suurta tai mullistavaa. Usein telkkari on auki tai dvd pyörii vain taustalla. Tarvitsen niiden muodostamaa visuaalista ja auditiivista taustaa kirjoittaakseni, pelatakseni pasianssia tai käydäkseni Facebookissa.

Ystäviäni tapaan harvoin. Tällaista tämä elämä on. Yksinäistä apatian karkottamista, harmauden torjuntaa.

Ehkä se ihmeellinen, suuri ja ihana on ihan lähellä.

Päivän horoskooppi 150510

2010-05-15T12:44:00.002+03:00

Aurinko lämmittää, luonto viheriöityy raivoisalla vauhdilla ja mieli on optimistinen. Useimmiten. Toisinaan.

Ensimmäiset kesäiset päivät suorastaan vaativat ulkoilua ja ihmisten tapaamista.

Entä jos ei huvita, jos ei jaksa? Jos mieluummin vain katselisi päivän ja luonnon kauneutta ikkunan läpi sängyllä makaillen? Silloin se on parasta, mitä voi tehdä.

Päivän horoskooppi 140510

2010-05-14T09:59:00.002+03:00

Uusikuu on täällä! Uuden aloittamisen aikaan tuo oman mausteisen lisänsä kuun siirtyminen kaksosten merkkiin iltapäivällä. Puhelimet pirisevät, tekstareita pukkaa ja sähköpostia satelee. Mukavinta on kuitenkin ajatustenvaihto toisen ihmisen kanssa.

Ajatus on nopea ja viileän älyllinen, tunteiden upottavassa suossa ei tänään rämmitä.

Päivän horoskooppi 130510

2010-05-13T11:58:00.002+03:00

Pahoitat mielesi, riitelet ja rähjäät pienimmästäkin asiasta. Elämä tuntuu olevan täynnä rajoituksia, jotka estävät sinua toteuttamasta omaa itseäsi. Tunteet pintaan nostava Kuun ja Marsin neliö on vaikeasti hallittava. Jälkeenpäin voi vain ihmetellä, mistä oikein suutuit, miksi rähjäsit niin?

Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä?

Räjähteleviä tunteenpurkauksia voi toki yrittää hillitä. Paras keino siihen on tehdä jotain fyysisesti hyvin raskasta. Kodin kevätsiivous on vain odottanut tätä päivää, samoin kääntämistä odottava perunapenkki. Lähde kuntosalille, tee tavallista pitempi juoksulenkki. Ja lopuksi rentoudu saunassa.

Päivän horoskooppi 120510

2010-05-12T09:46:00.004+03:00

Tämän päivän paras juttu on asioiden sujuvuus. Koneet eivät takkua, bussit kulkevat ajallaan ja ajatus on selkeä. Ystävien tapaaminen myös helpottuu, sillä jokainen saapuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Mukavaa, että Merkurius lopetti perääntymisen.

Tänään kannattaa hemmotella itseään kaikella sillä, mikä tuntuu hyvältä. Hyvällä ruoalla, kauniilla vaatteilla ja esineillä ja – jos siltä tuntuu – puutarhatöitä tekemällä.

Päivän horoskooppi 110510

2010-05-11T15:16:00.005+03:00

Kuu oinaassa pitää kiireisenä myös tämän päivän. Suhtaudut positiivisesti ja optimistesti asioihin, vaikka kaikki päivän uutiset eivät miellyttäviä ole.

Vastaa Kyllä.

Päivän horoskooppi 100510

2010-05-10T09:48:00.002+03:00

Säätiedotuksessa luvataan tälle viikolla lämpimiä ilmoja. Mutta ei vielä tänään. Lämmintä ja kesää odotellessa on hyvä innostua uusista asioista, joihin kuu oinaassa tänään viettelee.

Luota itseesi ja kykyihisi.

Päivän horoskooppi 090510

2010-05-09T12:39:00.005+03:00

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Kuun ja Jupiterin yhtymä lisää perheen merkitystä. On mukavampaa viettää aikaa perheen ja sukulaisten kanssa kuin lähteä ulos tutustumaan uusiin ihmisiin.

Illan tullen alkaa kuitenkin tuntua, että nyt riittää tämä läheisyys. Tarvitset tilaa ja uusia virikkeitä, uusia tuttavuuksia.

Kuun ja saturnukset oppostitio muistuttaa, että huomenna pitää mennä töihin.

Päivän horoskooppi 080510

2010-05-08T16:12:00.002+03:00

Tulevaisuus, millainen se on? Minun tulevaisuuteni, maan tulevaisuus, maapallon tulevaisuus? Valintoja on tehtävä, mutta yleisen vai yksityisen edun mukaisesti?

Voisiko olla niin, että yleisen edun mukainen valinta olisi myös yksityisen edun mukaista?

Päivän horoskooppi 070510

2010-05-07T10:59:00.002+03:00

Kuun siirtyminen kalojen merkkiin lisää herkkyyttä ja vastaanottavaisuutta. Tämän vuoksi ihastuminen ja rakastuminen on tänään tavallista helpompaa ja todennäköisempää.

Herkkyys voi tarkoittaa myös käpertymistä ja itsesääliä. Aikansa kutakin.

Päivän horoskooppi 060510 osa 2

2010-05-06T12:13:00.001+03:00

Kävipä köpelösti. Ajatukseni olivat ties missä ja kirjoitin ensin venuksen ja marsin neliöstä. Unohtakaa se teksti.

Venuksen ja marsin sekstiili nostaa lemmenasiat pintaan. Parisuhteessa olevat huomaavat – ehkä jälleen kerran – täydentävänsä toisiaan mainiosti. Yksin olevat huomaavat, että jo pitkään elämässä ollut ystävä onkin erityisen mielenkiintoinen.

Uusien tuttavuuksien solmiminen on helppoa.

---------------

Horoskooppi yksin olevalle jää historiaan tästä päivästä alkaen. Muutos on luonteva, sillä tähänkin asti horoskoopit ovat olleet enemmän yleisluonteisia kuin erityisesti yksin olevaan kohdistuvia.

Horoskooppi yksin olevalle 050510

2010-05-05T12:23:00.005+03:00

Mielenkiintoinen päivä edessä. Olet energinen, mutta niin ovat muutkin, jopa ylivirittyneitä. Viileän uteliaana alkanut älyllinen keskustelu saattaa muuttua kiivaaksi riidaksi.

Toisaalta päivässä on viehätystä ja tenhoa, jonka voi kokea etenkin naisseurassa.

Taustalla vaanii tumma pohjavire, joka saattaa hetkeksi synkistää mielen.

Horoskooppi yksin olevalle 040510

2010-05-04T10:08:00.002+03:00

Yritä olla menemättä mukaan hysteerisyyteen, joka tuntuu tänään vaivaavan kaikkia muita ;) Jos mahdollista, pidä hermosi kurissa.

Luota puhumisen voimaan. Voimaa on myös puhetta seuraavissa teoissa.

Horoskooppi yksin olevalle 030510

2010-05-03T12:30:00.002+03:00

Eilen alkanut projekti menneisyyden läpikäymisestä jatkuu. Jotkut asiat tuntuvat edelleen hyviltä ja ne kannattaa saattaa valmiiksi. Parhaiten uudelle teet kuitenkin tilaa, kun hylkäät mielekkyytensä menettäneet asiat.

Tänään ei ole lattapääajattelun aika, jos koskaan olisikaan.

Horoskooppi yksin olevalle 020510

2010-05-02T13:20:00.002+03:00

Kuun siirtyminen kauriiseen tuo mukanaan vapunjälkeisen ryhtiliikkeen.

Huomaat monien asioiden jääneen retuperälle. Tänään haluat laittaa ne kuntoon. Niitä läpikäydessäsi toteat joidenkin asioiden muuttuneen entisiksi ja sehän on vain hyvä.

Voimakkaat tunteet synnyttävät voimakkaita reaktioita.

Horoskooppi yksin olevalle 010510

2010-05-01T13:23:00.002+03:00

Vappuriennot kutsuvat, mutta et ole varma, haluatko tai jaksatko noudattaa kutsua. Yksin ei kuitenkaan kannata jäädä, sillä luvassa on antoisia keskusteluja kaikesta maan ja taivaan välillä.

Horoskooppi yksin olevalle 300410

2010-04-30T10:33:00.003+03:00

Vappufiilis kasvaa ja paranee – oli sää mikä hyvänsä. Suomen ainut karnevaalijuhla kannattaa ottaa tosissaan, keväästä ja ihmisistä nauttien.

Poikkeuksellisesti horoskoopissa musiikkia, sillä juuri tästä on kyse.

Horoskooppi yksin olevalle 290410

2010-04-29T09:42:00.004+03:00

Eilisen kiihkon jälkeen voimat ovat vähissä. Tänään kannattaa ottaa rauhallisesti. Levätä, loikoilla sängyllä, lukea kirjaa ja kuunnella musiikkia.

Vappusuunnitelmia tehdessäsi pidä mielessä, että mitä tahansa voi tapahtua – myös vappuna.

Horoskooppi yksin olevalle 280410

2010-04-28T10:59:00.002+03:00

Tunnet tänään kevään kiihkon ja hurmoksen täydenkuun valaistessa tietäsi skorpionin merkistä.

Henkilökohtaiset kohtaamiset sujuvat vuolaan keskustelun merkeissä. Puheenaiheet kumpuavat mielen syvyyksistä, peloista ja unelmista.

Horoskooppi yksin olevalle 270410

2010-04-27T09:53:00.002+03:00

Tänään voisi vaikka nukkua koko päivän.

Koet elämässäsi muutoksen tarpeen voimakkaana. Et kuitenkaan tiedä, mitä tekisit, koska mukavuudenhalu on yhtä voimakas. Miksi pitäisi muuttaa asioita, kun näinkin pärjää? Ristiriita kuluttaa voimiasi ja synnyttää jumiutumisen tunteen.

Tästä huolimatta: Hyvää syntymäpäivää, Anne!

Horoskooppi yksin olevalle 260410

2010-04-26T09:15:00.002+03:00

Kuu vaa'assa ja venus kaksosissa tekevät tästä päivästä hyvin sosiaalisen. Kohtaat uusia ja vanhoja ystäviä, joiden kanssa visioit parempaa maailmaa. Taidenäyttelyt, museot ja kirjastot vetävät puoleensa tänään.

Kaikki ei kuitenkaan ole auvoista ystävien kanssa hengaamista. Yksinäisyyden tunne saattaa iskeä täysillä. Se menee kuitenkin ohi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Horoskooppi yksin olevalle 250410

2010-04-25T11:12:00.003+03:00

Aamulla planeetta Venus siirtyi kaksosen merkkiin. Suunnilleen kuukauden ajan halu vaihteluun ja kyllästyminen rutiineihin vaikuttaa tekemiisi ratkaisuihin. Olet älyllisesti aktiivinen ja yhteydenpito ihmisten kanssa on helppoa.

Halusi matkustella kasvaa. Tänään sen voi konkretisoida lähtemällä ulos ja tutustumalla oman asuinalueen tarjontaan. Maailmanvalloittamisen aika tulee kyllä.

Kuvitteellinen elämä -projekti

2010-04-24T13:48:00.003+03:00

Kirjastonhoitajatar on osa Kuvitteellinen elämä –projektiani. Projektin kautta etsin uusia ulottuvuuksia elämääni. Haluan saada elämääni muutakin sisältöä kuin työ ja koti, perhe ja ystävät. Haluan myös ottaa selvää, mitä oikein olen, mihin pystyn.

Kuvitteellinen elämä on Julia Cameronin käsite. Hän esittelee sen kirjassaan Tie luovuuteen näin:
”Jos sinulla olisi viisi muuta elämää elettävänä, mitä tekisit niillä? … Ideana on, että nämä ovat hauskempia kuin nykyinen elämäsi.”
Hän kehottaa kirjoittamaan listan omista kuvitteellisista elämistä ja toteuttamaan niistä ainakin yhden.

Työni kirjastossa on palkkatyöni. En koe sitä tärkeimmäksi asiaksi elämässäni, en edes varsinaiseksi työkseni. Kirjoittaminen on sitä. Kirjoittaminen pitää minut käynnissä ja antaa tunteen omasta merkityksellisyydestä.

Kuvitteellinen elämä –projektini koostuu tällä hetkellä näistä:

Olen kirjoittaja.
Kirjoitan mm. aamusivuja ja kolmea blogia. Opiskelen kirjoittamista eri tavoin ja kirjoitan mielessäni useita tekstejä. Joskus kirjoitan ne myös ”paperille”.

Olen astrologi.
Kirjoitan joka päivä pienen horoskoopin. Tähän tosin liittyy melkoinen ironia ja kritiikki koko astrologiaa kohtaan.

Olen Kirjastonhoitajatar,
jonka jalat eivät pysy maanpinnalla ja jonka mieli tavoittelee jotain muuta kuin silminnähtävää ja konkreettista.

Horoskooppi yksin olevalle 240410

2010-04-24T13:11:00.001+03:00

Tänään mietit, miten tässä näin kävi. Onko yksin oleminen todellinen valintasi? Vai haluatko, jopa itseltäsi salaa, löytää oman rakkaan ja olla parisuhteessa?

Näitä miettiessäsi päätät lähteä illalla ulos. Et halua lähteä yksin, joten soita ystävillesi. Toivottavasti heillä ei ole muita suunnitelmia.

Horoskooppi yksin olevalle 230410

2010-04-23T09:02:00.003+03:00

Kylmä viikonloppu edessä. Pukeudu lämpimästi. Kylmyyttä voit torjua myös rakkailla ihmisillä. Perhe, ystävät ja sukulaiset tuovat lämpöä elämääsi.

Seikkaile tänään poikkeamalla normaaleista rutiineista.

Miksi horoskooppeja?

2010-04-22T23:13:00.001+03:00

Vaikuttaa siltä, että päivähoroskooppi yksin olevalle on hämmentänyt Kirjastonhoitajattaren lukijoita. Kuin Kirjastonhoitajatar olisi mennyt sekaisin ja ryhtynyt kirjoittamaan tolkutonta soopaa.

Sitä se onkin. Mutta horoskooppien takana on vankka vakaumus. Ei, en usko horoskooppeihin. Tai ehkä vähän, mutta olisi typerää antaa horoskooppien ja astrologian sanella elämäänsä. Siksi horoskoopissa yksin olevalle ei ole eroteltu eri aurinkomerkkejä, vaan kaikille on yksi ja sama horoskooppi.

Olen kovin kyllästynyt erilaisten astrologisten palvelujen horoskooppeihin, joissa aina luvataan kohtaamista maailman ihanimman ihmisen kanssa. Lisäksi uskotellaan, että juuri tänään sinua kositaan ja kaikki sujuu upeasti, jos olet parisuhteessa. Ei elämä niin mene, minun ainakaan.

Parisuhde ei ole onnen edellytys, olotila ja täyttymys ja mitta. Onnen lähtökohtana on oma suhtautuminen asioihin.

Toisen ihmisen kanssa voi olla ja saa olla onnellinen. Toinen ihminen voi tuntua itsen puuttuvalta osalta. Mutta hyvän ja onnellisen elämän voi elää ilman parisuhdetta.

Parisuhteiden merkitys on suuri kulttuurissamme. Yksin olevista käytetyt nimitykset ovat usein negaatioita, kuten esimerkiksi sinkku. Pidän eniten sanoista vanhapiika ja vanhapoika, koska ne kuvaavat itsenäisiä ja itsellisiä ihmisiä. Toinen syy pitää sanoista vanhapiika ja vanhapoika on etuliite vanha.

Otsikossa käytän kuitenkin termiä yksin oleva, koska en keksinyt parempaa. Jos sellaisen keksin, niin vaihdan heti sen kömpelön yksin olevan tilalle.

Kirjoitan joka päivä pienen horoskoopin, koska niiden kirjoittaminen on kivaa. Lisäksi niiden kirjoittaminen on osa kuvitteellinen elämä –projektiani.

Olen harrastanut astrologiaa 37 vuotta. Voi jopa olla, että hyödynnän jutuissa tietämystäni. Enimmäkseen kyse on samasta kuin lehtien horoskoopeissa eli hyvästä viihteestä.

Horoskooppi yksin olevalle 220410

2010-04-22T09:52:00.002+03:00

Sateinen sää houkuttelee kääntämään kylkeä ja vetämään peiton korville. Mutta se ei sittenkään ole sitä, mitä haluat. Lepäily saa riittää.

Tänään on aika näyttää, kuka oikeastaan olet. Haluat tuoda parhaat ominaisuutesi esiin ja se huomataan kyllä.

Horoskooppi yksin olevalle 210410

2010-04-21T10:24:00.003+03:00

Voi elämän kevät! Kevät tunkee joka ikkunasta, ovenraosta ja katukiveyksestä. Tänään kuitenkin nautit siitä parhaiten makaamalla peittojen alla sängyssä.

Anna itsesi levätä, asiat hoituvat kyllä!

Suoraan talvesta kesään

2010-04-20T21:39:00.002+03:00

Uskoin tarvitsevani kevättakin. Edellinen oli ostettaessa liian suuri, sitä edellinen on muuten vaan suuri ja sitä edellisen kulutin loppuun. Kevättakkiin pukeutuminen olisi varma kevään merkki ja tekisi olon keveäksi.

Etsin takkia muutaman viikon. Sunnuntaina näin yksinäisen kevättakin vaaterengissä muiden yksinäisten vaatteiden joukossa. Takki oli pehmeän tummansininen. Napit kiilsivät hopeisina ja pituutta sillä oli reiden puoliväliin asti. Sovitin takkia ja tunsin löytäneeni etsimäni.

Takki istui hyvin ylläni. Sininen väri korosti hiusteni väriä juuri oikealla tavalla. Pitkän vyön sidoin taakse ja se oli vielä paremman näköinen. Takissa oli kolme ongelmaa: ylänappi puuttui, kolmanneksi ylin nappi puuttui ja myös varanapit puuttuivat.

Halusin takin ja menin toiveikkaana kassalle. Olin kuullut, että liikkeen nappikokoelmasta puuttuvat napit voisivat löytyä. Myyjä sekotti sormellaan ponnettomasti nappirasiaa. Totesi, ettei sellaista ollut. Sen jälkeen hän alkoi soitella muihin ketjun liikkeisiin toisessa päässä kassaa.

En heti hoksannut seurata myyjää. Toinen myyjä ehti tokaista minulle: ”Sä voit siirtyä siitä, että mä voin ottaa muita asiakkaita!”.

Siirryin ja pääsin kuuntelemaan myyjän puheluita. Hän kuvaili takin puutteellisesti ja väitti nappien olevan kullanväriset. Kun toisissa liikkeissä ei kuvausta vastaavaa takkia löytynyt, myyjä antoi takin koodin. Ei auttanut. Ei löytynyt. Takki oli myyty loppuun.

Sanoin myyjälle, ettei napitonta takkia saisi olla myytävien tuotteiden joukossa. En saanut vastausta. Sen sijaan myyjä alkoi selittää, etteivät he voi antaa takista alennusta.

En ostanut takkia, tuskin olisin ostanut alennuksellakaan. Paljon saa aikaa kulua ennen kuin seuraavan kerran menen siihen liikkeeseen.

Pettymykseen söin 200 gr suklaata. Päätin, että en tarvitse kevättakkia. Sen käyttöaika on lyhyt. Hyppään suoraan talvesta kesään.

Horoskooppi yksin elävälle 200410

2010-04-20T13:38:00.002+03:00

Auringon siirryttyä härkään tärkeiksi asioiksi tulevat luonto, mukavuus, nautiskelu ja käsillä tekeminen.

Keskity omaan hyvinvointiin ja omiin juttuihin. Kylvä, istuta, neulo, puno, maalaa seinät tai taulu. Laiskottelu sohvalla houkuttelee ja jääkaapin ovi narahtaa, ehkä useammin kuin oli tarkoitus.

Horoskooppi yksin elävälle 190410

2010-04-19T09:57:00.003+03:00

Mitä, taasko on maanantai? Mihin viikonloppu hävisi?

Tänään, kuun päivänä, kuu siirtyy omaan merkkiinsä eli rapuun. Itseensä kääntyminen, omien fiilisten kuunteleminen ja vetäytyminen omiin oloihin tekee oikein hyvää. Oli takana sitten vauhdikas viikonloppu tai ei.

Ystävien ja perheen kanssa vietetty aika tuo elämääsi lämpöä, huumoria ja hyvää fiilistä.

Horoskooppi yksin elävälle 180410

2010-04-18T13:01:00.002+03:00

Uusikuu vaikuttaa edelleen rohkaisten ja kannustaen uusiin tekoihin ja ajatuksiin. Kaipaat älyllisiä haasteita. Keskustelut ystäviesi kanssa synnyttävät ahaa-elämyksiä. Niitä antavat myös kirjat, elokuvat, dokumentit ja tv-sarjat, taidenäyttelyt, kaikenlainen henkinen aktiviteetti.

Ahaa-elämysten vastapainoksi huomaat tarvitsevasi liikuntaa. Juostessasi, rehkiessäsi kuntosalilla tai kävellessäsi ideat muodostuvat toimintasuunnitelmiksi.

Kirjastonhoitaja(tar) elokuvassa Muumio

2010-04-17T22:12:00.005+03:00

Näyttelijä Rachel Weiszista oli pieni juttu viimeisimmässä Me naiset –lehdessä. Hänen roolisuoritustaan elokuvassa Uskollinen puutarhuri kehuttiin kovasti. Roolistaan Rachel Weisz voitti sivuosaoscarin vuonna 2006.

Jutussa huomautettiin kuitenkin, kuinka kaikilla näyttelijöillä on vähemmän maineikkaita rooleja takanaan. Rachel Weiszin uralla tällainen häpeärooli oli elokuvassa Muumio. Jutun mukaan hänen roolinsa Muumiossa oli vain kiljua ja olla pelastettava nainen.

Vaikka Muumio ei maailman paras leffa olekaan, voisi sen silti katsoa ennen kuin esittää tuollaisia kommentteja. Muumiossa Weiszin esittämä kirjastonhoitaja Evelyn Carnahan on elokuvan aivot ja primus motor. Hän on määrätietoinen ja lisäksi hyvin ylpeä työstään. Se ilmenee kahdesta kohtauksesta.

Elokuvan alussa Evelyn laittaa kirjoja paikoilleen hyllyyn Muinaisesineiden museon kirjastossa Kairossa. Kurkottaessaan kohti toista kirjahyllyä hän onnistuu aiheuttamaan dominoteorian mukaisen hyllyjen kaatumisen. Vihainen pomo ryntää paikalle, nimittelee Evelynia katastrofiksi ja ihmettelee, miksi tulikaan palkanneeksi tämän. Evelynin vastaus kertoo katsojalle, että kyseessä ei ole mikään aivoton pelastettava, vaan korkeasti oppinut nainen, joka kykenee sanomaan takaisin.

Evelyn: No siksi, että minä … Minä osaan lukea muinaisen Egyptin kieltä – ja tulkita hieroglyfeja sekä kursiivikirjoitusta – ja olen ainoa ihminen 1500 km:n säteellä, joka osaa pitää järjestyksessä tämän kirjaston. Siksi.

Toisessa kohtauksessa Evelyn on nauttinut alkoholia Rick O’Connellyn kanssa ja päässyt keskustelussa olennaiseen kysymykseen siitä, mikä Evelyn on.

Evelyn: En ehkä ole – tutkimusmatkailija – tai seikkailija – tai aarteenetsijä tai pyssysankari – herra O’Connell – mutta olen ylpeä itsestäni.
Rick: Eli?
Evelyn: Olen – kirjastonhoitaja.

Tämän sanottuaan Evelyn kaatuu sammuneena maahan.

Näiden kahden kohtauksen vuoksi Muumio on yksi suosikkielokuvistani. Tällaista kirjastonhoitajatattaren ylpeyttä omasta työstään näkee harvoin elokuvissa. En myöskään sanoisi Evelynin roolia Weiszin uran häpeäpilkuksi.

Me naiset –lehden juttu suututti minua kahdesta syystä. Ensinnäkin stereotyyppinen kuva elokuvasta, jota ei ole nähnyt ja toiseksi Muumiota ei saa edellä mainituista syistä haukkua, varsinkaan Rachel Weiszin esittämää Evelyniä!

Elokuvan repliikit ja erikoinen välimerkkien käyttö ovat dvd:n suomennoksesta.

Horoskooppi yksin elävälle 170410

2010-04-17T11:28:00.002+03:00

Uudenkuun aika on parasta aikaa uusille asioille ja uusille aluille. Nyt kannatta istuttaa taimet, käydä kampaajalla ja tavata uusia ihmisiä. Myös parisuhteiden solmimiselle uusikuu on hyvin suosiollinen.

Horoskooppi yksin elävälle 160410

2010-04-16T10:25:00.004+03:00

Kummallinen levottomuus valtaa mielesi heti aamusta. Ehkä kaipaat jotain, jota elämässäsi ei ole. Olet oman elämäsi sankari, joten älä jää epämääräiseen levottomuuteen.

Olet valinnut oman tiesi ja sinä voit sitä myös muuttaa.

Horoskooppi yksin elävälle 150410

2010-04-15T15:14:00.001+03:00

Kiireinen päivä. Innostut asioista etkä huomaa ajan kulumista muusta kuin kissan nälkäisestä miukumisesta kotiin tullessasi. Ruokit kissan ja uppoat sohvalle väsyneenä, mutta tyytyväisenä.

Horoskooppi yksin elävälle 140410

2010-04-14T10:56:00.004+03:00

Tänään ihmettelet yksineläjän roolia kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Onko parisuhde normi ja yksineläjä kapinallinen ja itsenäisen tien kulkija? Vai sittenkin vain yksinäinen?

Iltapäivällä innostut uudesta ideastasi. Päätät toteuttaa sen heti.

Horoskooppi yksin elävälle 130410

2010-04-13T09:47:00.005+03:00

Tämä on hyvä päivä huomata, kuinka mukavaa yksin eläminen on.

Menemisistäsi ja tulemisistasi päätät sinä itse. Kukaan ei pakota sinua katsomaan urheilua tai hömppää. Rahankäytostä vastaat sinä. Kukaan ei voi pakottaa sinua mihinkään tai vaatia sinulta itsellesi vieraita asioita, mahdottomia.

Onnellisuus ja hyvä olo lähtee sinusta itsestäsi.

Itsetuntemusta ja viihdettä

2010-04-12T21:13:00.001+03:00

Tutustuin astrologiaan kolmetoistavuotiaana. Kirjastosta lainasin sinikantisen kirjan, jossa opetettiin laskemaan astrologinen syntymäkartta. Monen muun asian lisäksi siinä oli taulukko planeettojen sijainnista muutaman vuosikymmenen ajan.
Ensin opiskelin oman karttani, jossa oli yksi pulma. Olen syntynyt keskiyöllä, en vain ollut varma kumpana keskiyönä, vuorokauden alkaessa vai päättyessä. Kuun merkki vaihtui vuorokauden aikana. Nuorena tyttönä pidin kuuta leijonassa parempana kuin kuuta ravussa. Siksi päädyin siihen, että olen syntynyt vuorokauden päättyessä.

Vilkaisu syntymävuoteni kalenteriin olisi selvittänyt, että olen syntynyt vuorokauden alussa, mutta en sitä tehnyt. Vielä kymmenen vuotta myöhemmin annoin astrologille syntymäaikani vuorokauden loppuun. Siitä muutaman kuukauden päästä asia valkeni minulle ja vasta sitten sain karttani kohdalleen.

Tutustuessani astrologiaan nuoren neidon mieleni tarvitsi tietoa itsestäni. Astrologia antoi minulle tietoja myös muista ihmisistä. Keräsin syntymäaikoja ja planeettojen sijaintitaulukkojen avulla selvitin muiden ihmisten karttoja. Etenkin minua viehätti ”mikä merkki sopii minkä merkin kanssa -jutut” , sillä olin kovasti ihastunut yhteen poikaan. Merkkivertailujen avulla tulin siihen tulokseen, että olemme unelmapari. Olimme yhdessä useamman vuoden.

Opiskeluaikoina tutustuin astrologiin, joka opetti minulle syntymäkartan laskemisen. Joka tapaamisella hän opetti minulle astrologiaa, millainen on mars vesimiehessä, mitä venus konjunktio pluto tarkoittaa jne. Hän opetti minulle, kuinka lasketaan kahden ihmisen yhteiskartta. Hän uskoi, että se oli varma keino saada selville ihmisten yhteensopivuus.

Tiiviissä astrologian opetuksessa aloin pitää itseäni niin pätevänä astrologina, että uskalsin selittää ihmisten karttoja. Syntymäkartan tulkinnassa käydään yleensä läpi ihmisen vahvuudet, heikkoudet, taipumukset ja persoonallisuudenpiirteet. Tulkinta päätetään kurkistukseen tulevaisuuteen. Olin hyvä kartantulkitsija, sillä olen intuitiivinen ja hyvä puhumaan. Astrologinen tietämykseni olisi toki voinut olla parempi, mutta siitä eivät tienneet he, joiden karttoja tulkitsin.

Astrologikokeilut kuitenkin nolottivat minua. Koin olevani vain harrastelija varsinaisten taitureiden rinnalla. En paljoa puhunut astrologian opettajalleni, että olen kokeillut kartantulkintaa. Nolous sai minut myös lopettamaan. Vuosien aikana saatoin ystävilleni tai tutuille kertoa heidän kartoistaan jotain, mutta yleensä välttelin asiasta puhumista. Silti vielä nykyäänkin eräs ystäväni esittelee minut astrologina.

Vuosien aikana astrologiasta on tullut minulle hupia ja viihdettä. Selvitän uusien tuttavieni syntymäajat ja annan netin laskea heidän kartat. Niistä katson planeettasijainnit ym., mutta muuten annan asian olla. Silti mielessäni kaihersi joitakin vuosia sitten se, että en kehittänyt itsestäni loistavaa astrologia.

Nyt ajattelen, että minun ei tarvitse olla loistava astrologi. Kirjastonhoitajattarena on paljon mukavampi olla. Päivän sinkkuhoroskooppeja kirjoitan vain, koska kyllästyin perin juurin horoskooppien juttuihin rakkauselämästä. Ei sinkulla ole rakkauselämää.

Horoskooppi yksin elävälle 120410

2010-04-12T10:36:00.003+03:00

Huonosti nukutun - vai oliko se liian lyhyt - yön jäljet karisevat nopeasti. Aurinkoinen kevätsää kiihdyttää mielesi ja olet valmis kokemaan uutta ja arvaamatonta. Riko tottumuksen kaavat ainakin yhdessä asiassa.

Illalla tunnet levottomuutta ja lähdet käymään yhdellä.

Horoskooppi yksin elävälle 110410

2010-04-11T12:16:00.002+03:00

Tänään vietät hyvän päivän. Aurinko houkuttelee sinut ulos ja lähdet pitkälle kävelylenkille. Huomaat, että olet ainut yksin liikkeellä oleva. Soitat ystävällesi ja tapaatte kahvilassa.

Illalla katsot hyvä leffan.

---------------

Tämä horoskooppi perustui intuitioon, tähtien asennosta ja syntymämerkistä viis.

Olen kovin kyllästynyt erilaisten astrologisten palvelujen horoskooppeihin, joissa aina luvataan kohtaamista maailman ihanimman ihmisen kanssa. Lisäksi uskotellaan, että juuri tänään sinua kositaan ja kaikki sujuu upeasti, jos olet parisuhteessa. Ei elämä niin mene, minun ainakaan.

Aloitan tällä juttusarjan. Aion joka päivä kirjoittaa pienen horoskoopin. Ai että millä referenssillä sen teen? No, olen harrastanut astrologiaa 37 vuotta. Voi jopa olla, että hyödynnän tietämystäni. Enimmäkseen kyse on samasta kuin lehtien horoskoopeissa eli hyvästä viihteestä.

Palapeliä rakentamassa

2010-04-09T12:57:00.001+03:00

Olen viikon ajan rakentanut palapeliä. Valmis se ei ole vieläkään, sopimattomia paloja on liikaa. Olen ollut kuin Ritva Valkama Hardwickin Musta tuntuu -tv-sarjassa. Valkaman esittämä Lilli rakensi palapeliä väärinpäin, kuvapuoli alaspäin. Lähes yhtä sokkona olen palapeliäni rakentanut.

Minulla ei ole ollut valmista kuvaa mallina. Olen sovittanut paloja yhteen ja yrittänyt arvailla, miltä palapeli näyttäisi valmiina.

Palapeliin on alkanut muodostua kaksi kuvaa. Niillä näyttäisi olevan joitakin yhtymäkohtia, muuten ne ovat hyvin erillisiä kuvia samasta tilanteesta.

Palapeli on vielä kesken. Veikkaan, että sen valmistuttua edessäni on kaksi palapeliä, ei yksi.

Love is all around

2010-04-02T13:31:00.001+03:00

Eilen oli aprillipäivä ja minua huijattiin kaksi kertaa. Herkkäuskoisena ja naiivina ihmisenä uskoin hetken kahden ystäväni kertoman jutun olevan totta. Nopeasti tajusin kuitenkin, ettei kumpikaan tarina voi pitää paikkaansa.

Sitten kuulin jutun, jonka toivoin olevan aprillia, mutta joka ei sitä ollut. Asiaa pohdittuani tajusin, että se oli paras mahdollinen uutinen. Ihminen, jota olin pitänyt miesihanteenani, osoittautui joksikin muuksi. Mies, joka on suhteessa kahden naisen kanssa yhtaikaa ja valehtelee samalla ystävilleen olevansa sinkku, ei voi olla ihanteeni.

Tämä on hyvä asia, koska nyt olen hänestä täysin vapaa. Olin häneen hyvin rakastunut, mutta onneksi tajusin jossain vaiheessa, että juuri hän ei ole minulle oikea. Silti olin hänessä kiinni ja unelmoin tapaavani miehen, jossa on hänen hyvät ominaisuutensa.

On oikein hyvä asia päästä eroon tällaisista unelmista ja ihanteista. Nyt voin oikeasti tavata miehen, joka yllättää ja vie jalat alta.

Wet Wet Wetin kappale Love is All Around on päivän musiikkina, koska biisin nimi kuvastaa valehtelevan entisen ihanteeni tapaa kerätä naisia ja pitää heitä varalla.

Samalla se kuvastaa uutta asennoitumistani ja uskoa tulevaisuuteen.

Hauskaa Pääsiäistä!

2010-04-01T15:07:00.002+03:00

Vietän pääisäisen yksin, todennäköisesti. Kuinka hauskaa se sitten on, jää nähtäväksi. Tänään ajattelin mennä ulos hurvittelemaan joksikin aikaa.

Naimisiin?

2010-03-30T23:50:00.000+03:00

Kirjastonhoitajatar toivottaa onnea kaikille ystävilleen, jotka ovat menossa naimisiin tai ovat juuri solmineet avioliiton!

He ovat kaikki yli nelikymppisiä miehiä. Yksi jos toinenkin ilmoitti avioaikeistaan, koska he olivat löytäneet sen oikean.

En tiedä, menisinkö naimisiin, jos löytäisin sen oikean. Ehkä ensin pitäisi tavata ihminen, jonka uskon olevan elämäni mies. Olen toki sellaisia tavannut, useita.Naimisiin menin, rakkaudesta tietenkin. Totesimme, että nyt on aika astua avioon, kun tulin raskaaksi. Tavan ja sovinnaisuuden vuoksi. Täytimme odotukset.

Erosimme sinä vuonna kun tytär täytti viisi. Siitä on pitkä aika. Ajattelin, etten koskaan mene uudestaan naimisiin.

Ystävieni naimahalut ovat saaneet minut pohtimaan asiaa uudestaan. En kuitenkaan jaksa näin teoreettisen ongelmaan käyttää aikaa kuin hitusen. Katsotaan sitten kun asia on aktuaali.

Kevättä rinnassa!

Dracula ja kaksi naista, osa 2: Lucy ja hirviö

2010-03-22T00:31:00.004+02:00

Francis Ford Coppolan ohjaaman Bram Stokerin Draculan analysoinnin kolmas ja viimeinen osa.
Ensimmäinen osa on Dracula ja kaksi naista, osa 1a: Mina ja rakastunut prinssi.
Toinen osa on Dracula ja kaksi naista, osa1b: Mina ja eksynyt sielu.

Lucy on Minan tavoin hyveellinen ja kunnollinen neito – sisimmässään. Mutta hän tietää varsin hyvin, mitä miehet haluavat ja leikittelee kolmen kosijansa kustannuksella. Lucyn seksuaalinen halua on vapautunut, irrallaan ja siten poimittavissa. Lucy tajua tilanteen ja valitsee puolisokseen kosijoista tylsimmän. Valinta kertoo myös Lucyn turvallisuudentarpeesta ja sovinnaisuudesta. Totta kai lordi on parempi kuin hullujenhuoneen lääkäri tai amerikkalainen seikkailja.

Joka kerta elokuvaa katsoessani olen ihmetellyt, miksi Dracula valitsee Lucyn uhrikseen. Miksi Mina saa rakkauden ja Lucy hirviön? Lucy on Minan ystävätär, joten Lucyn kautta Dracula on jollain tavalla aina Minan lähettyvillä. Tällainen perustelu ei riitä minulle.

Missään vaiheessa elokuvaa Draculaa ei näytetä verenhimonsa ohjaamaksi hirviöksi, joka puree jokaista vastaantulevaa. Omituisiin kuolemiin viitataan kerrottaessa Draculan laivamatkasta Englantiin, mutta silloinkin katsoja tajuaa Draculan vain tappaneen nälkäänsä. Dracula hallitsee verenhimonsa täysin ja valitsee Lucyn uhrikseen.

Voi olla, että kyse on moraliteetista. Lucyn halukkuus ja seksuaalinen avoimuus eivät sovi nuorelle neidolle 1800-luvun lopun Lontoossa. Siksi Lucy menettää neitsyytensä Draculalle. Siksi Dracula tekee Lucysta vampyyrin ilman omantunnon tuskia.

Lucyn kohtalon kautta Coppola kuvaa Draculan hirviömäisyyttä. Ilman sitä elokuvan Dracula olisi vain rakastunut prinssi, joka tekee kaikkensa saadakseen rakastettunsa itselleen. Ilman Lucya Bram Strokerin Dracula olisi vain rakkauselokuva eikä Draculan hirviömäisyys, sitähän vampyyri on, näkyisi lainkaan.

Coppola ohjaama Bram Stokerin Dracula sai ensiesityksensä vuonna 1992. Viiden vuoden päästä alkoi televisiosarja Buffy, vampyyrintappaja. Buffyn rakastetun, vampyyri Angelin, esikuvana voinee pitää Coppolan vampyyrikuvaa. Angelista alkoi kilttien, lähes hampaamattomien, vampyyrien suosio. Vampyyrisankarit ja paranormaalit romanssit ihmisten ja vampyyrien välillä ovat elokuvissa ja kirjallisuudessa tällä hetkellä hyvin suosittuja.

Dracula ja kaksi naista, osa1b: Mina ja eksynyt sielu

2010-03-22T00:25:00.002+02:00

Francis Ford Coppolan ohjaaman Bram Stokerin Draculan analysoinnin toinen osa.
Ensimmäinen osa on Dracula ja kaksi naista, osa 1a: Mina ja rakastunut prinssi.
Kolmas osa on Dracula ja kaksi naista, osa 2: Lucy ja hirviö.

Vasta Jonathan Harkerin vaimona Mina tajuaa tunteensa Draculaa kohtaan. Mina ja rakastunut prinssi kohtaavat vielä kerran. Dracula saapuu nukkuvan Minan luo samaan aikaan kun elokuvan miehet ovat tuhoamassa Draculan kotia Lontoossa. Mina antautuu Draculalle täysin, vaikka tajuaa Draculan tappaneen Lucyn. Rakkauden voima saa Minan anelemaan, että Dracula tekisi hänestä vampyyrin, vapauttaisi myös hänet kuoleman kahleesta. Enää Dracula ei kuuntele omaatuntoaan, silla vampyyri-Minan kanssa hänellä olisi ikuinen elämä.

Hekumalliseksi kuvattu prosessi keskeytyy, kun miehet Van Helsingin johdolla ryntäävät Minan huoneeseen. Mina on kuitenkin ehtinyt maistaa Draculan verta ja muutos ihmisestä vampyyriksi on saanut alkunsa.

Van Helsing tietää, että ainut keino pelastaa Mina on Draculan tappaminen: paalu sydämeen ja pää poikki. Draculan on pakko palata Transylvaniaan, sillä hänen kotinsa on tuhottu. Transylvaniaan matkaavat myös Mina, Van Helsing, Jonathan Harker ja Lucyn kolme kosijaa, jotka janoavat kostoa.

Mina ja Dracula tapaavat toisensa vasta elokuvan lopussa. Dracula on hädin tuskin elossa, sillä Jonathan iski paalun hänen sydämeen. Linnan kappelissa Mina tajuaa, kuinka hän ja Dracula voivat elää ikuisesti yhdessä: hän työntää paalun loppuun asti, sydämen läpi, ja leikkaa Draculan pään irti. Draculan sielu vapautuu kirouksesta ja Mina muuttuu takaisin ihmiseksi.

Siis mitä?

Tiedän toki, että vampyyreilla on syvä katkeruus kristinuskoa kohtaan. Vampyyrit edustavat uskonnottomuutta ja siksi vihkivesi ja risti ovat heille kauhistus. Silti on vaikea ymmärtää, että koko tarinassa olisi kyse siitä, kuinka jumalasta hairahtunut sielu saadaan takaisin jumalalle.

Bram Stoker kirjoittama Dracula julkaistiin 1897. Ehkä silloin vielä eksyneen sielun palauttaminen jumalalle oli ainut mahdollinen loppu tarinalle. Uskonnottomuus ei voinut/saanut voittaa. Mitenkähän olisi, jos Bram Stoker kirjoittaisi tarinansa nyt, 2010-luvulla?

Dracula ja kaksi naista, osa 1a: Mina ja rakastunut prinssi

2010-03-21T22:38:00.001+02:00

Tämä on ensimmäinen osa analyysistani Francis Ford Coppolan elokuvasta Bram Stokerin Dracula.
Toinen osa on Dracula ja kaksi naista, osa1b: Mina ja eksynyt sielu.
Kolmas osa on Dracula ja kaksi naista, osa 2: Lucy ja hirviö.

Bram Stokerin Draculaa olen vuosia pitänyt yhtenä hienoimpana rakkauselokuvana, jonka olen nähnyt. Draculan rakkaus Elizabethaan yli aikojen koskettaa ja liikuttaa. Voiko hirviömäisessä vampyyrissa olla voimakkaita rakkauden tunteita? Voittaako rakkaus hirviömäisyyden?

Elokuvan alussa Dracula menettää Elizabethansa, joka on tehnyt itsemurhan luullen Draculan kuolleen. Itsemurhan tehneen sielu joutui kadotukseen. Siksi Darcula ei voinut toivoa kohtaavansa Elizabethan uudestaan kuoleman jälkeen. Raivoissaan Dracula kiroaa kirkon ja kristinuskon ja vannoo elävänsä vastaisuudessa vain verellä, koska veri on elämä.

Neljänsadan vuoden kuluttua Dracula löytää Elizabethansa, joka on Jonathan Harkerin kihlattu Mina. Saadakseen Minan kokonaan itselleen, Draculan olisi tehtävä myös Minasta vampyyri. Siihen hän ei pysty, koska rakastaa Minaa liikaa tuomitakseen hänet kuolemaan.

Mina on hyveellisyyden ja kunnollisuuden perikuva. Ystävättärensä Lucyn kanssa hän on kuitenkin kiinnostunut seksuaalisuudesta. Pedanttisten konekirjoitusharjoitusten oheislukemistona hänellä Arabian Nights, joka ei suinkaan kuvituksensa puolesta ollut satukirja. Yhdessä Lucyn kanssa Mina ihmettelee kuvissa olevia rakasteluasentoja. He kääntelevät kirjaa ymmärtääkseen, mitä kuvissa tapahtuu.

Jonathan Harkerin ilmoittaessa matkasta Transylvaniaan omituisen kreivi Draculan luokse nimenomaan Mina haluaa suudella Jonathania. Jonathan ei lähesty Minaa fyysisesti aivan kuin Jonathan ei tuntisi seksuaalista vetovoimaa Minaa kohtaan. Minaa Jonathanin matka järkyttää, sillä hän haluaisi heti naimisiin.

Seksuaaliseen haluun herännyt Mina on Darculalle helppo saalis. Jonathan on poissa, vankina Draculan linnassa, eikä ole viemässä Minaa kynnyksen yli. Mina lumoutuu Draculasta, mutta ei ymmärrä tunteitaan. Draculan ja Minan kohtaamiset ravintolan kabinetissa ovat taianomaisia. Minan nauttiessa aistit herättävää absinttia hän alkaa muistaa aikaisempaa elämäänsä, mutta ei tunnista muistoja omikseen. Dracula on hänestä tuntunut tutulta ensi kohtaamisesta alkaen, mutta hän ei tajua syytä siihen.

Draculan ja Minan kohtaamisissa Dracula on rakastunut prinssi. Dracula elää vain rakkaudelleen, Minalle. Luettuaan kirjeestä Minan matkustaneen Transsylvaniaan Jonathanin luokse Dracula sananmukaisesti itkee silmät päästään. Samalla Minaa varten rakennettu herrasmiehen kuori sulaa pois ja jäljelle jää iljettävä hirviö.

Tarvitsetko minua vielä?

2010-03-18T23:56:00.001+02:00

Viikon kuulumiset.

Ystäväni, mies jota olen rakastanut, julkaisi kihlauksensa viikonlopulla. Ystäväni puolesta olin onnellinen. Uutinen suisti minut yksinäisyyden ja osattomuuden tunteeseen. Miksi minun elämässäni ei ole sellaista onnea?

Maanantaina olin sisareni kanssa oluella. Osaksi sen vuoksi yöllä oli vaikea saada unta. Murehdin ystävääni. Sitä kuinka hänen käy nopeasti edenneessä suhteessaan.

Tiistaina aloin surra sitä, että olen menettänyt hänet. Sitä kuinka tehokkaasti kumpikin mokasimme sen kauniin ja hyvä suhteen, joka välillämme oli. Ajattelin, että ystäväni nyt toimii vauhdilla, koska ei halua samalla tavalla mokata hyvää juttua.

Keskiviikkona jälleen kerran katselin astrologista yhteiskarttaamme. Ihastelin sitä, kuinka toimiva ja hyvä se on. Illalla aloin epäillä, että ystäväni ei enää tarvitse minua, että minulla ei ole enää merkitystä hänen elämässään. Onhan hänellä elämänsä nainen rinnallaan.

Kysyin häneltä tänään: ”Tarvitsetko sinä minua vielä?” Hän vastasi tarvitsevansa ja kysyi kuinka niin. Sanoi, että olen hänen tärkein ja itse asiassa ainut tukijansa. Sanoin, että kyllä minä tiesin vastauksen, mutta ... Ja hän jatkoi: ”Halusit kuitenkin vahvistuksen”. Niin halusin.

En osannut selittää, mitä tarkoitin, koska en itsekään ollut siitä varma. Nyt ajattelen tarkoittaneeni sitä, että pelkään muuttuvani hänelle sukupuolettomaksi ihmiseksi. Että hän ei enää näekään minua naisena.

Missä romantiikka luuraa?

2010-03-07T13:53:00.001+02:00

Tämän päivän tarot-kortit lupaavat paljon:

Today, your romantic life is full of glorious sunshine! The alliance between Strength and the Sun brings totally unexpected possibilities. One thing is certain. If you are single at this time, you won't stay that way for much longer.

Käyttämäni palvelu on amerikkalainen, joten tällainen lupailu kuuluu asiaan. Silti se ärsyttää. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun minulle lupaillaan romantiikkaa, ihanaa miestä ja loistavaa parisuhdetta. Eipä vain ole näkynyt.

En tosin tiedä, mistä romantiikka elämääni putkahtaisi. Ovikelloani se ei soita. Se ei ole tullut vastaan työpaikalla, kaupassa, kadulla eikä kapakassa.

Tosin ihmettelen kapakan vetovoimaa romantiikan löytämisen tilana. Humalaiset ihmiset ovat toki mielestään säkenöiviä kauneudessaan, älyssään, puheissaan ja henkisyydessään. Arviointikyky heikkenee humalatilan edetessä, joten ns. väärän ihmisen löytäminen on todennäköisempää kuin sen oikean kohtaaminen. Minä en tavannut elämäni tärkeitä miehiä kapakassa, niitä muita kylläkin.

Työpaikka on hyvä paikka romantiikalle. Iso organisaatio antaa laajan kirjon vastakkaisen sukupuolen edustajia. Työpaikkaromansseilla on huono maine. Niiden oletetaan heikentävän työntekoa. Niiden odotetaan päättyvän kuitenkin, jonka jälkeen samalla työpaikalla työskentely on vaikeaa. Tämän vuoksi työpaikkaromanssit jäävät usein flirttailun tasolle. Työpaikkaflirtti piristää päivää ja mikäs sen mukavampaa kuin rakastua työkaveriinsa!

Vain yksi ihminen on kertonut tarinan kadulla rakastumisesta. Kertoessaan tarinaansa hän hehkui rakkautta vaimoonsa, vaikka kohtaamisesta oli vuosia. Doorsin Hello, I love you kuulostaa hyvältä alkurepliikiltä, mutta taitaa olla tosielämässä harvoin käytetty. Mielelläni sen kuulisin.

Väittävät, että helsinkiläiset eivät puhu. En tiedä, minkälaisia ihmisiä näin väittävät ovat tai missä he liikkuvat. Minä juttelen kaupassa, r-kioskissa, missä vain - jos olen sillä tuulella. Näin saan parempaa palvelua ja samalla voin tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin. Mitään muuta kuin kuulumisten vaihtoa ei ole tähän mennessä ollut, mutta eihän sitä tiedä jos joskus tärppäisi.

Kulttuuriritapahtumien voisi kuvitella olevan hyvä foorumi uusien suhteiden solmimiseen. Minulle näin ei ole käynyt, mutta olen kuullut sellaista tapahtuvan. Ruotsissa oli jokunen vuosi sitten kampanja "Rakastu kirjastossa". Vaikka olen kuinka hengaillut kirjastoissa (työpaikkaa ei lasketa), ei sellaista ole tapahtunut.

Mitä mun pitäisi tehdä, minne mennä, jotta tämän paivän tarot-korttien lupaksella olisi mahdollisuus toteutua?

Uuvutusaste 100 %

2010-03-04T23:46:00.003+02:00

Tämän päivän uuvutusaste oli 100 %. Näin tehokkaaseen tulokseen päästiin kahdella yhteen pötköön pidetyllä kokouksella. Niiden yhteiskesto oli viisi tuntia. Välillä karkasin syömään. Se ei kuitenkaan ollut rentouttava hetki pöytäkeskustelun aiheen vuoksi. Tiedän asiasta paljon, pöydässä oli sopivasti uusia ihmisiä ja minähän skarppasin.

Kun toinenkin kokous oli ohi, varsinaista työaikaa oli jäljellä vajaa tunti. Huomenna minun olisi jätettävä yksi teksti, mutta en pystynyt keskittymään siihen. Työstin tekstiä kyllä, mutta ei siitä valmista tullut. En jaksanut. Rasittaa ja stressaa.

Lopullinen niitti oli kuitenkin mies, joka on ystäväni ja jota olen rakastanut paljon. Olen saanut hänet innostumaan astrologiasta, siksi hän pyysi minua katsomaan itsensä ja nykyisen rakastettunsa yhteiskarttaa. Selitin sen hänelle. Sitä tehdessäni minusta tuntui kuin minä itse olisin ollut jossain muualla.

Olimme toistemme toiseksi parhaat. Hän on löytänyt sen parhaan ja minä katson vierestä. Annan siunauksen uudelle rakkaudelle selittämällä heidän yhteiskarttansa. Ei, ei minulla ole katkeria fiiliksiä. Olen ihana, järkevä ystävä, joka tukee ystäviään.

En ymmärrä, miten pystyn näin tehokkaasti ohittamaan itseni, omat tunteeni. Miksi hitossa pitää esittää fiksua naista? En minä ole nopea tunteissani. Ne muistavat ja muistuttavat. Siitä mitä oli, mitä olisi voinut olla. Enkä voi olla kysymättä itsekseni, miksi minä en saanut tuollaista rakkautta. Häneltä tai keneltäkään muultakaan. Olen kateellinen, katkera, hylätty, yksinäinen – jos annan tunteilleni vallan. Ehkä hetkeksi teen sen ja sitten jatkan järkevää elämää itseni ulkopuolella.

Torchwood ja lasten oikeudet

2010-02-28T12:41:00.001+02:00

Katsoin tällä viikolla Torchwoodin kolmannen kauden. Yllätyksekseni sain Hesarista tänään lukea, että kolmas kausi perustui todellisuuteen. Maan ulkopuolisen uhan tai Torchwoodin osalta ei, mutta itse tarinan lähtökohta perustuu Englannin menneisyyteen.

Otsikolla Varastetut elämät Hesarissa oli viikon vähälle huomiolle jäänyt uutinen, jonka mukaan Britannian pääministeri oli pyytänyt anteeksi lapsilta, joita vuosisatojen ajan oli pakkosiirretty asuttamaan merentakaisia alusmaita – Australiaa, Uutta-Seelantia ja Rhodesiaa mm. Vielä vuonna 1967 lapsia kuljetettiin pois merentakaisiin maihin.

Lyhyessä uutisessa ei perusteltu, miksi juuri lapsia käytettiin alusmaiden asuttamiseen. Poiskuljetettaviksi valittiin lapset, joiden vanhempien ei uskottu pystyvän huolehtimaan heistä. Valituille lapsille valehdeltiin heidän vanhempiensa kuolleen.

Torchwoodissa valittiin lapset samalla periaatteella. Perusteluun lisättiin, että kasvaessaan nämä lapset eläisivät yhteiskunnan kustannuksella, olisivat rikollisia ja huumausaineiden käyttäjiä. Eihän Britannia voi haluta sellaisia lapsia!

Ehkä Britanniassa ei ole kuultu lasten oikeuksista ennen vuotta 1967. YK:n lapsen oikeuksien julistus hyväksyttiin 20.11.1959, mutta se ei sitonut oikeudellisesti valtioita. Julistusta seurasi sopimus lapsen oikeuksista vasta vuonna 1989. Useat valtiot ratifioivat sen vuonna 1991, mm. Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta. Ratifiointi sitoo valtiot noudattamaan sopimusta.

Tiedä sitten, onko lasten asema parempi sopimuksen jälkeen.

Yhä lapsia lähetetään toiseen maahan, mutta nyt turvapaikanhakijoina sotaa pakoon. Suomeen on saapunut 1397 lasta yksin viimeisen neljän vuoden aikana. Heistä 623 on saanut jäädä Suomeen.

Tylsä ja yksinäinen

2010-02-28T00:31:00.002+02:00

Tänään on ollut sellainen päivä. Tylsä ja yksinäinen. Ulkona olen käynyt ruokaostoksilla eikä lotostakaan tullut mitään. Aivan varmasti kaikki muut ihmiset viettävät hauskaa ja mielenkiintoista lauantaita, yksin tai yhdessä rakkaansa tai rakkaidensa kanssa.

En minäkään yksin ole. Tyttäreni ja kissani pitävät seuraa. Kissa nukkuu, mulkoilee ja silloin tällöin pyytää ruokaa tai haluaa päästä ulos. Tytär on koneellaan, haluaa välillä ruokaa, ei mulkoile eikä halua päästä ulos. Sanoo sanan silloin, toisen tällöin. Katsoimme nelosen leffaa Unelmien naapuri, joka oli raikas ja hauska romanttinen komedia. Se piristi.

Vaikka minulla ei ole rakasta kumppania, miestä, en yleensä tunne oloani yksinäiseksi. Olen tottunut elämään yksin. Tämän päivän fiilis johtuu siitä, että olen fiilistellyt ystäväni viikonloppua, jonka kuvittelevan olevan tulvillaan onnea ja rakkautta. Tuollaisia ajatuksia ei yksin olevan mieleen saisi päästää, koska ne muistuttavat siitä, mitä ei ole.

Onneksi tällaisia fiiliksiä on harvoin.

Sä vaan et ole vielä valmis

2010-02-25T20:51:00.002+02:00

Tänään selvisi, miksi miehiä olevat ystäväni kertovat minulle tarinoita naisten kohtaamisesta. Miten mies toimii tilanteessa, mitä sanoo, kuinka käyttäytyy. Ystävieni puheiden kyynisyys sai minut puuskahtamaan: ”Ei ihme että en käy deiteillä”.

”Mutta mehän valmennetaan sua!”
”Sä vaan et ole vielä valmis.”

En taatusti ole. Kaiken valmennuksen jälkeen epäilisin jokaista deittikumppania ammattideittailijaksi, joka vain haluaa taas uuden naisen. Valmennuksessa saamani tiedot veisivät tilanteesta aitouden, spontaaniuden ja jopa kiinnostuksen. Tsekkaisin vain miehen käyttämiä metodeja ja vertailisin niitä oppimaani.

Ystäväni saavat lopettaa valmentamiseni. Valmennuksen tuloksilla ei ole takeita. Heidän elämäänsä pitkään seuranneena tiedän, että ei heilläkään onnista aina. En tarvitse enkä halua valmennusta siitä, mitä keinoja toinen käyttäisi minut hurmatakseen.

Olen romantikko.Naiivisti kuvittelen ja uskon, että rakkauden voi kohdata sattumalta. Uskon, että toiseen voi tutustua ilman harjoiteltua ja järjestettyä teeskentelyä. Koska en käy missään, näitä tutustumismahdollisuuksia on niukalti. Mutta eihän sitä koskaan tiedä …

Kuva elokuvasta In the mood for love.

Rehelliseksi ihmiseksi

2010-02-24T00:00:00.000+02:00

Lempeys, hellyys ja rakkaus olivat lapsuuteni tunnekartassa harvinaisia vieraita. Sensijaan suuttumus ja viha olivat sallittuja tunteita. Olin raivopää. Suutuin nopeasti, yhtäkkiä, varoittamatta. Riehuin ja rikoin astioita ja huonekaluja. Jälkeenpäin olen ajatellut, että se oli ainut keino kiinnittää vanhempieni huomio itseeni. Se ei toiminut kovin hyvin. Tunsin syyllisyyttä riehumisestani ja saatoin piiloutua vintille useiksi tunneiksi.

Myöhemmin opin, että tunteet pitää piilottaa. Älä näytä heikkouttasi, älä näytä herkkyyttäsi, älä näytä pahaa mieltäsi. Ennen kaikkea: älä näytä rakkauttasi ja onneasi. Tunteiden kätkemisestä tuli minulle osa persoonallisuutta ja luontainen osa ihmissuhteita.

Sekään ei toiminut. En ole hyvä näyttelemään, vaikka kovasti yritin. Ihmissuhteissa tunteiden kätkeminen johti siihen, että en tiennyt, miten minun olisi pitänyt olla. En osannut tuoda esille aitoja tunteitani, olin huono niitä kätkemään, enkä aina tiennyt, mitä tunteita minun pitäisi tuntea eli esittää. Onko tämä se tilanne, jossa pitää olla onnellinen? Vai onko tilanteeseen sopiva tunne sittenkin iloisuus? Tarkkailin läheisiäni ja yritin heidän käytöksestään päätellä tilanteeseen sopivaa tunnetta.

Tunteiden kätkeminen ja niiden esittäminen olivat minun keinojani selvitä vaikeissa tilanteissa. En tajunnut, mitä tein. Mielestäni olin aito ja rehellinen. Se vastasi myös useiden ihmisten käsitystä minusta. En ollut feikki kuin joissakin tilanteissa.

Elämässäni on kuitenkin aina ollut ihmisiä, joille tunteiden esittäminen ei riittänyt. Heidän avullaan löysin omat tunteeni. Lisäksi tarvitsin ja tarvitsen edelleen aamusivujen kirjoittamista tunnistaakseni tunteeni ja tuodakseni ne pintaan.

Asetin tavoitteekseni olla rehellinen. Tunnen ja annan tunteideni näkyä, sen sijaan että esittäisin jotain tunnetilaa. Se vaatii vieläkin minulta rohkeutta. Ei ole helppoa sanoa toiselle ihmiselle, että olen sinulle vihainen, koska loukkasit minua. Se on kuitenkin helpompaa kuin sanoa: ”Minä rakastan sinua”.

Maanantaijuttuja

2010-02-22T23:13:00.003+02:00

Tyytyisinkö suhteeseen, jossa toinen olisi minun vain kerran viikossa tai kerran kuukaudessa? Muuta sitoutumista toiseen ei olisi, kuin säännöllisyys ja tuttu kumppani.

Vastaus on ei, ei missään tapauksessa! Kohtaaminen kerran kuukaudessa ei riitä minulle, vaikka toinen olisi maailman ihanin mies. Tuollainen suhde synnyttää tyytymättömyyttä, riittämättömyyttä ja epävarmuutta. Rakkaudesta siinä ei voi puhua, koska sitoutuminen toiseen puuttuu. Tunnen itseäni sen verran, että minä voisin kuvitella rakastavani, mutta heräisin harhasta jossain vaiheessa. Mitä pikemmin, sen parempi.

En myöskään pystyisi ottamaan itselleni miestä tavan vuoksi, jos en häntä rakastaisi. Suhteessa pitäisi olla myös intohimoa. Jos toinen olisi vain sitä varten, että on kiva kun siinä on joku, ei hommasta tule mitään.

Minulla ei ole tarvetta sitoutua enkä kaipaa parisuhdetta hinnalla millä hyvänsä. En lähde kapakkaan tai minnekään muuallekaan iskemään miehiä. Yhden yön jutut eivät minua kiinnosta. Vaikka se kuinka olisi keino tutustua toiseen, ainakin niin väitetään.

Kysyn vaan, että kuinka toiseen tutustutaan olemalla humalassa? Kuinka silloin nautitaan seksistä, kun keho ei pysty reagoimaan humalatilassaan mihinkään? Mitä järkeä sellaisessa tutustumistavassa on? Ja kuka pystyy istumaan kapakassa selvin päin?

Suhtautumistapani aggressiivisuus johtuu siitä, että on maanantai. Sain taas kuulla miespuolisten ystävieni juttuja viikonlopusta. Kuunnellessani heitä toivoin, että jossain on ihania miehiä, jotka rakastavat ja kunnioittavat naistaan. Missähän sellaisia olisi?

Prinsessoja kotiovella, missä viipyy prinssi

2010-02-21T13:41:00.003+02:00

Viime viikolla kuulin kaksi tarinaa ihmeestä. Molemmissa tarinoissa miehen kotiin tuli prinsessa, pyytämättä ja yllättäen. Molemmissa tarinoissa prinsessasta tuli rakastettu. Toinen mies on ollut suhteessa prinsessansa kanssa jo vuosi, toinen suhde on vielä alkumetreillä.

Sanotaan, että ei prinssi/prinsessa tule kotiin. Väitetään, että on itse oltava aktiivinen löytääkseen rakastetun ja elämänkumppanin. Nykyaikana sen voi tehdä kodissaan käyttäen hyväkseen internetissä olevia lukuisia palveluita. En tarkoita vain deittipalveluja, myös erilaiset pelimaailmat toimivat hyvin tässä asiassa, samoin muut sosiaaliset mediat kuten Facebook. Siellä toinen tarinan miehistä oli ensin tutustunut prinsessaansa. Vain tapaaminen tosielämässä oli puuttunut.

Toinen miehistä on ystäväni. Rakastuneena ja onnellisena hän toivoisi minunkin pääsevän samaan tilaan. Otan hänen toiveensa vakavasti. Ensireaktioni on, että eihän minuun kukaan rakastu. Toinen reaktioni on ihmetys siitä, miten parisuhteessa ollaan. Kolmanneksi aloin pohtia, millaisen parisuhteen haluaisin, mitä edellytyksiä sille asettaisin.

Ensimmäinen edellytys on rakkaus. Odotan, että hän rakastaa minua ja minä häntä. Tämä on vaikeaa. Olen niin tottunut siihen, että minua ei rakasteta, että en tunnista tai ymmärrä, jos joku minua rakastaisikin. Että minä osaisin rakastaa täydesti ja oikeasti, on yhtä problemaattista. Olen suojautunut rakkautta vastaan rakastumalla mahdottomiin miehiin. Näin minun ei ole tarvinnut ottaa vastuuta tunteistani eikä myöskään laittaa niitä koetukselle. Olen tyytynyt omaan rakkaudentunteeseeni vaatimatta toiselta vastarakkautta.

Tällaisen omaan rakkauteen tyytymisen olen päättänyt lopettaa jo jokin aika sitten. Minulla ei ole ollut tilaisuutta testata asiaa todellisessa tilanteessa, mutta ehkä se aika tulee.

Jos olisin parisuhteessa, minun on voitava luottaa kumppaniini. Luottaa siihen, että hän rakastaa minua vielä huomenna ja siihen, että hän ei kaipaile muita naisia. Minun on myös voitava luottaa siihen, että kumppanini on olemassa minua varten. Että hän tukee ja kannustaa minua. Ottaa syliinsä silloin, kun maailma murjoo ja tarvitsen lohdutusta. Ja riemuitsee kanssani silloin kun on syytä juhlaan. Samoja asioita edellytän myös itseltäni.

Haluan myös tuntea oloni turvalliseksi kumppanini kanssa. Tätä on vaikea selittää. Turvallisuus on luottamusta, mutta silti ne ovat aivan eri asioita. Turvallisuus on tietoisuutta siitä, että minun ei enää tarvitse yksin puolustautua maailmaa vastaan. Turvallisuus on myös sitä, että minun ei tarvitse pelätä. Ei kumppaniani eikä maailmaa.

Parisuhde, sen edellytykset ja siinä oleminen, on niin monimutkainen asia, että en sitä yhdessä blogikirjoituksessa pysty käsittelemään. Eikä asiaa muutenkaan voi tyhjentävästi käsitellä. Ei voi sanoa, että tässä on kaikki, mitä parisuhteesta tarvitsee tietää, kaikki, mitä siinä tarvitsee tuntea ja kaikki, mitä siinä tarvitsee kokea. Sellainen mahdotonta eikä siksi olisi totta.

Omalta kannaltani jatkan asian pohtimista.

24,6832

2010-02-19T22:44:00.001+02:00

Tänään, puoli vuotta kestäneen laihdutuksen tuloksena, painoindeksini on 24,6832. Normaalipainon rajat ovat painoindeksillä mitattuna 18,5 – 24,9. Olen normaalipainoinen!

Aion jatkaa painonpudotusta niin kauan, että painoindeksini on 20,9. Jos laihdun jatkossa samaa vauhtia, siihen ei mene puolta vuotta. En silti aseta itselleni laihtumisaikataulua, sillä koen sellaisen liian stressaavana. Jos stressaannun, ahdistun ja alan syödä tolkuttomasti.

Pidän itsestäni niin paljon, että en halua piiloutua kilojen taakse – enää.

Haluan olla kokonainen, ehyt. En halua enää näyttää väärin kootulta ihmiseltä. Hoikat jalkani ovat näyttäneet naurettavilta verrattuna lihavaan keskivartalooni. Onneksi se ei enää ole niin iso.

Esimieheni (nainen), jolla on tarve sanoa mielestään jotain ystävällistä, sanoi tällä viikolla, että minun ei kannata laihtua enää. Se tulee kuulemma niin kalliiksi. Ilmeisesti hänellä on vankkaa tietoa siitä, että minulle ei ole palkankorotuksia tulossa. Ties vaikka hän aikoisi laskea palkkaani, kun tuollaisia puhuu. Kehityskeskustelu ja suoritusarviointi on ensi viikolla, sitten se nähdään.

Tosiasiassa laihtumisen ansiosta minun ei ole ollut pakko ostaa uutta talvitakkia eikä muitakaan uusia vaatteita. Isoiksi käyneiksi vaatteideni alle olen voinut laittaa niin monta kerrosta paitoja, villatakkeja ja takkeja kuin olen tarvinnut. Jos en olisi laihtunut, olisin joko ostanut uusia isompia vaatteita tai palellut.

Myös ruokamenoni ovat pienentyneet. En osta kotiini kaiken varalta syötävää. Tiedän, mitä syön päivän mittaan - eikä se ole paljon.

Voi olla, että esimieheni viittasi siihen, että uusien vaatteiden ostaminen tulee kalliiksi. Se riippuu vaatteiden ostopaikasta ja siitä haluaako Guessia vai riittääkö halvempi vaatemerkki tai peräti merkitön. Sitä paitsi laihduttajan taivas on vaatteiden osalta päivämuotia myyvä H&M. Ei tarvitse maksaa paljon vaatteista, jotka pian jäävät isoiksi.

Aikaisemmin inhosin H&M:ää, koska pidin sen vaatekokoelmia rumina. Nyt normaalipainoisena huomaan löytäväni sieltä kivannäköisiä, jopa kauniita vaatteita. Toinen syy inhota H&M:ää on sen edustama kulutuskulttuuri: osta, käytä kerran ja heitä pois. Tämän vuoksi en usko jääväni H&M:n asiakkaaksi tavoitepainoon päästyäni ja siinä pysyessäni.

Sinusta eroon

2010-02-15T00:43:00.001+02:00

Tämä on jäähyväiskirje. Ei, en aio tehdä itsemurhaa. Tämä on jäähyväiskirje rakkaudelle, jota tunsin sinua kohtaan.

En varmaan koskaan ymmärtänyt sinua. Kun flirttailit minulle, minä vaivaannuin. En ymmärtänyt, että joku haluaa flirttailla kanssani. Silti tunsin turvallisuutta seurassasi. Sen voi päätellä kaikista niistä kymmenen vuoden aikana otetuista valokuvista eri tilaisuuksista, joissa aina istun vierelläsi. En muista, kumpi hakeutui toisen viereen eikä sillä ole mitään merkitystäkään.

Teit minulle monet asiat helpommaksi. Kun olin aivan pihalla ja tunsin itseni ulkopuoliseksi, sinä tervehdit minua ”Hello Sunshine” ja autoit minua kuulumaan johonkin. Keskustelimme päivittäin, joskus tunteja, joskus vähemmän. Luit minulle tekstejä ja yhdessä pohdimme niiden sisältöä ja merkitystä. Kuuntelimme musiikkia – paljon.

Rakastelimme, harrastimme seksiä. Vietimme hyviä hetkiä yhdessä. Sellaisia, joista olisi voinut seurata jotain muuta kuin satunnaisuutta.

Oli aikoja, jolloin inhosin sinua.

Kun minulla meni huonosti, sinä toit minulle musiikkia – pyytämättä. Tuit ja kannustit minua.

Minä aloin uskoa sinuun. Keskustelujemme sävy muuttui. Halusimme löytää yhteisymmärryksen ja riemuita siitä. Usein keskustelumme päättyivät onnelliseen nauruun toisiamme silmiin katsoen.

Rakastuin. Halusin sinut. Sain. Menetin. Liian monta kertaa syrjäytimme itsemme.

En uskaltanut olla rehellinen sinua kohtaan. Olin ujo, en pystynyt puhumaan tunteistani. Tuli ikäviä väärinkäsityksiä. En osannut olla itseni seurassasi.

Uskoin, että sinäkin rakastuit minuun. Olin väärässä. Uskoin, että merkitsin sinulle jotain. Olin väärässä.

Uskon, että todellakin olet väärä ihminen rakkauden tunteiden kohteeksi. Et vain minun, vaan muidenkin. Se on sinun ongelmasi, ei minun.

En tiedä, onnistuuko tämä. Joskus tuntuu, etten pääse koskaan sinusta eroon. Satutat minua edelleen. Sen takia kirjoitan tämän. Jotta en sinua enää rakastaisi etkä satuttaisi minua enää.

The Descent

2010-02-07T12:29:00.001+02:00

Silloin tällöin näkee elokuvan, jota katsoessaan tietää katsovansa todella hyvää elokuvaa, jos vain … Tällainen oli mm. Paul Schraderin Kissaihmiset, Cat People (1982), jonka kuvaus nuoren naisen seksuaalisesta heräämisestä ei olisi tarvinnut sellaista määrää shokkiefektejä. Monet kerrat suunnittelin, kuinka olisin tehnyt leffan tosin.

The Descent (2005) oli myös tällainen elokuva. Se oli karmiva, ahdistava ja intensiivinen elokuva. Täysosuma se ei ollut, koska jäin kaipaamaan muutamia asioita. Lisäksi olisin muuttanut joitain asioita. Todennäköisesti en ole ainut, jonka mielestä elokuva jätti suuria aukkoja, sillä siitä on tehty jatko-osa Descent 2.

Olisin halunnut tietää, mistä naiset tunsivat toisensa. Olivatko he lapsuudenystäviä, opiskelukavereita vai saman ekstreme-kokemusten kaipuun yhdistämiä? Mökkikohtauksissa valotettiin naisten luonteita ja suhteita toisiinsa liian vähän. Mökkikeskusteluja katsoessani aloin ajatella naisten edustavan uutta naisrotua, niin itsevarman ylimielisiä he olivat. Sarah poikkesi muista traagisen menetyksensä vuoksi, hän ei hehkuttanut itsevarmuutta. Aloin heti veikata häntä eloonjääväksi, koska hänellä ei ollut mitään menetettävää.

Luolakiipeilyssä, lieneekö oikea termi?, on kyse luottamuksesta. On luotettava muiden tukeen, on uskottava, että toiset vetävät kuilun yli eivätkä jätä paniikkikohtauksen iskiessä yksin ahtaaseen luolaan, josta ei pääse pois. Miltei heti naisten laskeuduttua luolaan selviää, että yksi heistä on pettänyt kaikkien luottamuksen tuomalla heidät tuntemattomaan luolastoon. Naisten hybris on vielä tässä vaiheessa niin suuri, että he uskovat voittavansa ja selviävänsä tuntemattomassa luolastossa. Kyse oli kuitenkin siitä, että he luottivat itseensä, eivät toisiinsa erikseen tai ryhmänä.

Luolaseikkailun alussa katsoja saa toki ihailla naisten yhteistyötä. Mutta miltei heti ongelmien alkaessa luottamus ryhmään katoaa.

Luolamiehet olisin jättänyt elokuvasta pois, he olivat tarpeettomia. Heidän ilmaantumisensa vaanimaan naisten henkiä alleviivasi liikaa sitä, että naiset joutuisivat tekemään kaikkensa selvitäkseen luolastosta elävänä pois, katsoja oli tajunnut sen jo. Ilman luolamiehiä elokuva olisi voinut olla analyysi luottamuksesta, ystävyydestä, hybriksestä ja petoksesta. Eikä siinäkään tapauksessa olis kenenkään tarvinnut jäädä eloon.

Ei Heroesia tänään tai sittenkin

2010-02-06T21:43:00.002+02:00

Tänään alkaa Heroesin kolmas tuotantokausi Subilla. Ilmeisesti esitysjankohtaa pohdittaessa on viirannut päässä tosi lujaa. Lauantai-ilta kello kymmenen, jolloin lähes joka kanavalta tulee elokuva, on ehkä surkein mahdollinen valinta esitysajaksi. Lisäksi Subin sivuilla ei ole mitään tietoja Heroesista, aivan kuin he eivät haluaisi ihmisten katsovan sitä. Ehkä he tietävät, että Subin sivuilta ei tietoa Heroesista haeta. Omituista ohjelmapolitiikkaa.

Olen onneksi nähnyt Heroesin kolmannen tuotantokauden jo, mutta silti ottaa päähän. Katselen Heroesia ilokseni, sillä siinä on hyvät henkilöhahmot ja silmänruokaa riittävästi. Todennäköisesti katson nämä Subilta tulevat jaksot, jos samanaikainen leffatarjonta ei houkuta.

Tänään en Heroesia katso, sillä aion katsoa kakkoselta tulevan leffan The Descent. Siitä Leffablogin pitäjä kirjoitti näin: ”Vuosikymmenen harvoja todella vahvoja kauhuelokuvia. Neil Marshallin ohjaus palautti uskoni siihen, että vielä tässäkin iässä elokuvaa katsoessa voi aidosti pelätä. Juoni? Ei mitään ihmeellistä. Henkilöhahmot ajavat asiansa, mutta puhdas paniikki, jatkuva vaarantunne ja karmea tapahtumaympäristö ovat ne palaset jotka tekevät The Descentistä huippuleffan.”

Ssilloin kun The Descent tuli Suomeen, päätin, että tätä leffaa en katso. Minulla on melko voimakas ahtaanpaikankammo ja siitä juuri The Descentissä on kyse. Plus jostain muusta. Leffablogin lausunto elokuvasta on kuitenkin niin houkuttava, että ainakin aloitan sen katsomisen.

--------------
Taidan olla hieman huolimaton. The Descent alkaakin vasta 23.05 eli ehdin nähdä Heroesin.

Miten sinä teit tämän?

2010-02-02T23:41:00.001+02:00

Aamulla, matkalla työhuoneeseesi, koputit huoneeni oveen. Raotit ovea jonkin verran ja huikkasit Moi ja suljit oven. Huusin perääsi, mutta et kuullut. Nousin tuolista ja tulin huoneeseesi. Kerroin meneväni kokoukseen. Hetken ihmettelit, miksi kerron sen, sitten tajusit: "Niin se ruokahomma!" Sanoin pääseväni vasta puoli kahdeltatoista ja sinä sanoit olevasi nälkäinen. Sovimme, että menet jo yhdeltätoista, mutta odotat minua.

Kun tulin, istuit yksin isossa pöydässä. Olin toki sanonut, että hätistele kaikki pöytään tulijat pois, mutta en uskonut niin käyvän. Istahdin viereesi, sillä siinä on minun paikkani. Emme ehtineet olla kahden, pöytään tuli heti muita. En ehtinyt kiittää sinua siitä, että odotit minua.

Ruokailun jälkeen kävelimme yhdessä takaisin. Kerroit minulle jotain, minä naurahdin, pehmeänä ja onnellisena.

Miten sinä teit tämän?

Kun kävelen vierelläsi, kaikki etäisyydet tuntuvat liian pitkiltä.

Nyt sänkyyn lukemaan

2010-02-02T00:35:00.000+02:00

Tuntuu, että asiat eivät suju. En osaa enää laihduttaa. Ostan suklaata ja syön sitä, vaikka tiedän, ettei se ole minulle hyväksi.

Oikeastaan pelästyin kuivaa ihoani ja kuivia hiuksiani. Ihooni ilmestyi punaisia läikkiä, joihin ei mikään kosteusvoide tunnu tepsivän. Siispä nautin rasvaa sisäisesti. Voi olla, että kuiva iho johtuu pitkästä pakkaskaudesta, mutta se voi johtua myös vähärasvaisesta ravinnosta. Olen myös vähentänyt suihkussa käyntiä, koska se kuivattaa ihoa. Ostan kosteusvoiteita, joiden toivon auttavan, mutta tähän mennessä se on ollut rahojen suihkussa repimistä.

Punaiset läikät ilmestyivät myös käsiini. Aivan kuin ihoni olisi päättänyt kuolla muuttumalla ensin punaiseksi ja sitten kuivumalla pois. Käsivoidetta laitan puolen tunnin välein ja yllättäen se on auttanut. Käteni eivät näytä enää yhtä kamalilta kuin lauantaiaamuna. Ehkä käsivoide korjaisi ihovaurioni myös muualla vartalossani.

Tänään oli kuitenkin ihan hyvä päivä. Töissä viihdyin ja tein työni innokkaasti siihen paneutuen. Ruokailuhetki oli hauska kuten aina ennenkin hyvässä seurassa. Aamulla huomasin Hesarista, että Akateemisen kirjakuapan ale jatkuu. Olin unohtanut sen kokonaan, vaikka aleluettelossa oli yksi kirja, jonka halusin ostaa.

Kirjahyllyssäni ovat kaikki ne Portti-lehdet, joissa on Pasi Jääskeäisen novellit. Sieltä löytyvät myös Lumikko ja yhdeksän muuta sekä Missä junat kääntyvät. Sen sijaan Taivaalta pudonneen eläintarhan ostin vasta tänään. En ole ehtinyt vielä lukea esipuheen laihtuvaa siamilaista kissaa pidemmälle novellikokoelmaa, mutta jo esipuhe sai minut hyvälle tuulelle. Suurin osa kokoelman novelleista ovat minulle tuttuja, koska ne on julkaistu aikaisemmin Missä junat kääntyvät -kokoelmassa. Tähän Taivaalta pudonneeseen eläintarhaan tarinat on editoitu ja muokattu ja onpa siinä uusiakin tarinoita. Pidän kovasti Jääskeläisen tavasta kirjoittaa.

Joten miksi suotta haaskaan tässä hyvä lukuaikaa kirjoittelmalla blogia? Sitä minäkin ihmettelen.

Kyllä minä vielä joskus

2010-01-28T23:54:00.001+02:00

Muokkasin vielä kerran blogin ulkoasua. Päätin luopua valmiista blogipohjasta, koska pidän valkoisen pohjan selkeydestä. Lisäsin kuvan Miyajiman kelluvasta portista ylätunnisteeseen, koska se on kaunis. Uskon vielä joskus pääseväni näkemään sen oikeasti.

Minulla on vielä paljon opeteltavaa avoimuudessa ja sen toisessa puolessa eli toisen kuuntelemisessa. Vanhasta tottumuksesta olen tietyissä tilanteissa hätäinen, en uskalla kuunnella toista ja reagoida siihen. Vanhat, piintyneet defenssit napsahtavat automaattisesti päälle ja kehottavat pakenemaan tilanteesta. Tämä tapahtuu oikein hyvin esim. vaihtamalla puheenaihetta. Usein huomaan sen vasta jälkeenpäin ja silloin harmittaa. Luotan siihen, että opin huomaamaan defenssini ajoissa ja lopetan pakenemisen.

Leikkiä blogipohjilla

2010-01-27T19:02:00.004+02:00

Tämän siitä saa, kun leikkii blogipohjilla. Bloggerin HTML-gadget ei suostu enää toimimaan. Tämä pohja ei ole mieleinen lainkaan, mutta sen sain selville vain kokeilemalla. Nyt sitten ollaan tylsiä. Vaihdan tämän vihreäruskean pohjan pois pikapuoliin, heti kun gadget suostuu toimimaan.

Ajattelin, että tämä olisi kiva.

Mutta myös tämä on kiva.

Nämä blogipohjat ovat Hot bliggity Blogista.
Jatkan leikkimistä.

Kylmästä eroon

2010-01-26T00:24:00.004+02:00

Käteni ovat kylmät. Ne ovat kylmät kotona ja töissä. Olen alkanut ottaa töissä ruoan päälle ison kupin kahvia saadakseni käteni edes hetkeksi lämpimäksi.

En usko ääreisverenkiertoni yhtäkkiä heikentyneen dramaattisesti. Kyse on pikemminkin siitä, että en totu näihin pakkasten aikana toteutettuihin säästöihin lämmityskustannuksissa. Paleleminen, vilun väristykset ja kylmät kädet voivat johtua myös siitä, että tavoittelen hoikempaa minää. Säännöstelen syömisiäni ja välttelen runsaasti energiaa sisältäviä ruokia.

Mutta jos nyt söisin pussillisen Geishaa, niin tulisiko minun lämmin? Vai huono olo?

Jokin on muuttunut, juuri nyt.

2010-01-22T13:32:00.002+02:00

Kun painoin 64 kiloa, poikakaverini haukkui minua norsuksi. Lopulta uskoin näyttäväni norsulta. Kun jätin poikakaverini (eri henkilö), otin kaiken syyn niskoilleni. Olinhan antanut kohdella itseäni huonosti. Minä siitä olin vastuussa, ei se, joka käytti hyväkseen kiltteyttäni.

Vuosia uskoin, että en voi olla parisuhteessa, koska pilaan sen kiltteydelläni, joka muuttuu katkeruudeksi jossain vaiheessa. Juoksin rakkautta pakoon. Rakastuin ja olin rakastunut, mutta miehiin, jotka olivat mahdottomia. Parisuhteessa oleviin, julkkiksiin, toisiin rakkautta pelkääviin. Pidin näin huolen siitä, että rakkaussuhdetta ei voinut muodostua.

Jokin on muuttunut, juuri nyt. Olen tyytyväinen itseeni, koska en rakastellut maanantaina. Halu ja muisto halusta polttavat edelleen, mutta mies oli väärä. Hän kuului kategoriaan rakkautta pelkäävät miehet. Mitä minä sellaisella tekisin? Intohimon liekki palaisi muutaman kerran verran, mutta sen laannuttua ei olisi mitään muuta. Tiedän tämän, koska näin meille on käynyt useamman kerran.

En halua enää juosta rakkautta pakoon. Mieluummin juoksen sitä vastaan. Annan itseni rakastua. Kuulostaa ristiriitaiselta verrattuna edelliseen kappaleeseen. Ei se ole. Kyse on siitä, että uskallan olla auki ja avoin. Uskallan myös päättää, ketä rakastan. Uskallan luottaa itseeni. Uskallan luottaa siihen, että minua voi rakastaa. En pelkää enää.

Siellä, missä toinen ei ole

2010-01-19T14:05:00.002+02:00

Mitä Kirjastonhoitajatar tekee, kun mies haluaa rakastella hänen kanssaan? No, hän selittää, että ei me voida ja lähettää miehen omaan kotiin. Jälkeenpäin se tietenkin harmittaa ja kuumat tekstarit kulkevat puhelimesta toiseen. Mitään ei tapahdu. Kumpikin pysyy kodissaan, siellä, missä toinen ei ole.

Mies ei ole kuka tahansa vaan rakastettu useiden vuosien aikana. Seksi hänen kanssaan on ollut ihanaa.

Mutta siinä se ongelma onkin. Kirjastonhoitajatar rakastuisi taas kerran. Ja se tarkoittaa kyyneliä ja epävarmuutta, mutta myös satunnaisia onnenhetkiä. Rakastuminenko onnellisin tapahtuma ihmisen elämässä?

Tarkistitko turvaverkon?

2010-01-18T13:51:00.000+02:00

Lauantain krapulassa laitoin palkkani menemään. Jäljelle jäi suurin piirtein satanen. Seuraavaan palkkapäivään on kuukausi…

Sunnuntaihin asti minulla oli ollut transiittiaspektina Jupiter neliö Jupiter. Siitä sanotaan astro.comissa mm. näin:

Be particularly careful concerning financial matters, for you are likely to spend without thinking, confident that there is an abundance of money or other resources to back you up. You may not notice the pinch immediately, but shortly after this period you may experience shortages that will be severely exacerbated if you spend money foolishly now.

Olin ollut hyvin tarkka rahoistani, mutta lauantaina repesi. Ensin 130 euroa kampaajalle. Se oli välttämätön meno ja olin sen huomioinut taloussuunnittelussa. Sitten ostin järjestelmäkameran, sille laukun ja muistikortin 725 eurolla. Olin tiennyt, että kamera on ostettava ennemmin tai myöhemmin. Perjantainen palkkapäivä mahdollisti kameran ostamisen käteisellä. Nyt voin vain todeta, että tili tuli ja meni.

Myös kamera oli välttämätön meno, sillä tyttäreni valmistautuu valokuvauksen pääsykokeisiin. Toivottavasti tämä kamera pysyy taloudessamme pitempään kuin edellinen, jonka tytär osti ylioppilasrahoillaan ja jonka hänen poikaystävänsä varasti parin kuukauden päästä.

Yleensä olen raha-asioissani hyvin tarkka, suorastaan pihi. Myös tällaiset ylilyönnit ovat minulle tyypillisiä. En tiedä, kuinka pärjään kuukauden seuraavaan palkkapäivään. Lotossa ei tullut mitään eikä minulle ole tulossa mistään rahaa. Tärkein taloudellinen tavoitteeni on ollut, etten tee lisää velkaa. Nyt siltä ei voine välttyä.

Toivottavasti ei tule mitään yllättävää menoa.